Pääseepä lapsikin ihmettelemään sumua ja satamaan ja vettä. Hyvä homma. Ja hyvin tässä katsetta kuljetetaan: ensin nämä kohti kävelevät ihmiset jotka ihan kohta ovat niin lähellä, että voi tervehtiä, sitten pollarit joiden puolivälistä löytää vedenpinnan ja tajuaa miten tyyntä todellakin on. Kolmanneksi puut jotka vievät jonnekin vielä kauemmaksi ja samalla näyttävät sumun. Samalla tässä vasemmalta oikealle on siirtymä ihminen / ihmisen tekemä --- luonto, siirtymän välittävänä elementtinä ovat pollarit ja laajemmin satama-allas, luontoa sitten puut ja itse sumu. Moniulotteinen kuva.
Sydämellinen kuva pohjoisesta harmaudestamme. Elämän lämpöä marraskuun sumussa. Rakkautta, välittämistä ja jatkuvuutta. Mukava valokuva.
On, on, mainiosti lähestyvää askellusta... Vasemmalta laidalta lähtien: karkeemmat oksat, pelastusrengas, levitoivat pollarit, sumuinen tausta gasoliini-asemineen vain taakseimme jää (gasoliinin tilalle siis syksyistä vettä pilkkoen vetyä)