Jotenkin nuo peilittömien kuvausasennot vaikuttavat Wanhan Liiton miesten silmissä hassunaikaisilta. Pitelee kuin vanhapiika kullia, sanoisi vanhempi Hämeen mies.
Vai pitäisikö sanoa ”etsimettömien”. Eihän ns. mittaetsinkameroissakaan ole peiliä, mutta silti niillä pitää tihrustaa kuvauskohdetta se kamera ”naamassa kiinni”.
Eikä se peili tietenkään kuvausasentoa takaa. Aikoinaan hyvinkin suositut kaksisilmäiset peilikamerat olivat tavallisesti käytössä kuvaajan navan paikkeilla - "napaperspektiivi" oli ihan normi.
Vaikka digijärkkäreissä on ns. elektroninen etsin, joka siis näyttää kennolle tulevaa kuvaa, ei ole etsintä tullut käytettyä enää vuosiin kuin jossakin harvoissa erikoistilanteissa ehkä luokkaa kerta tai kaksi vuodessa. Kuvauskohteista riippuen jollakin muulla tarve voi toki olla suurempi. Takanäytön etuja ovat: - kun kameraa ei tarvitse nostaa silmälle kokonaisnäkymää peittämään, voi kuvaaja paremmin seurata kuva-alan ulkopuolella olevia tapahtumia ja reagoida niihin - myös mallin ohjaaminen on lountevampaa, kun kamera ei haittaa katsekontaktia - kääntyvä näyttö antaa suuremman vapauden mm. perspektiivin valintaan, ja kameran voi viedä myös paikkoihin, joissa ei ole kameran taknana tilaa kuvaajan päälle tai koko kuvaajalle itselleen. Kameran voi myös nostaa silmän korkeutta ylemmäs. (kuiluetsimillä ja kaksisilmäisillähän tämä tehtiin kääntämällä kamera ylösalaisin) - kuvan sommittelu on luontevampaa, kun kuvaa voi katsoa kuvana tasossa ja normaalilla katseluetäsyydellä, eikä tarvitse murehtia etsimen diopterikorjauksista. Puhelimella kuvatessa ovat nämä samat edut, koska puhelimessa ei ole etsintä. Väittäisinkin, että ihmiset, jotka eivät koskaan varsinaisesti ole perehtyneet kuvasommitteluun, ottavat puhelimilla yllättävän hyvin rajattuja ja sommiteltuja kuvia. Puhelinkuvissa myös harvemmin näkee liian kaukaa otettuja otoksia, jollaiset etsinkameraa käytettäessä ovat aloittelijoilla yleisiä.
Kyllä peilittömällä järkkärillä tulee kuvattua sekä etsimellä että takanäytöllä. Sivulle kääntyvä näyttö ja pystykuvauskahva (pakollinen valokuvatessa) antavat mahtavan kuvausotteen/asennon pystykuvissa. Maanrajastakin on helppo kuvata.
On todellakin iso etu, että menemättä makuulleen voi kameran viedä maanrajaan vaikkapa matalia kasveja kuvatessa; sienistä, jäkälistä ja pikkueläinten lähikuvista puhumattakaan.
Piti kerran kuvata vesisateessa hautajaisia. Kamerassa meni siinä hässäkässä toiminto joka ottaa kuvan takanäyttöä koskettaessa, eli kamera tarkentaa siihen mihin sormella koittaa ja ottaa samantien kuvan. Vesisateessa etsimellä kuvatessa nenä otti näyttöön, tarkensi siihen ja otti kuvan. Ja kun sitä toimintoa ei koskaan käytä…niin eihän sitä siinä vauhrissa osannut ottaa pois päältäkään. Piti sitten ottaa loput kuvat takanäytöltä kattellen ja sitten tutkia valikoita tarkemmin… monta hutikuvaa tuli nenän kohralta, nyt oon opetellut ottamaan sen toiminnon pois päältä.
Minulla puolestaan oli aikoinaan ensimmäistä digijärkkäriä käyttäessä ongelmana, että ns. silmäsensori (Panasonicissa) oli jäänyt/mennyt päälle. Tällöin esim. sormen osuminen liian lähelle etsintä saattoi sammuttaa näytön. Kamera siis luuli sormea etsimellä olevaksi silmäksi! Ensimmäinen säikähtynyt reaktio tähän oli, että epäilin näytössä olevan vikaa kun se pätkii, kunnes huomasin, että käden liikuttelu etsimen tuntumassa aiheutti näytön sammumista. Koska nenässäni ei ole näköä, en etsintä käyttäessä tietenkään ollut huomannut. että näyttö sammui automattisesti kun kameran nosti silmälle.
voi olla kaveri säätää kameran arvoja, eikä näkökyky ole kuin nuorella, itsellä ei säätäminen onnistu enää kuin laseilla?
Tuo on juuri se asento, jonka takia minua usein pidetään videokuvaajana, vaikka en kuvaakaan videoita. Joten minä veikkaisin, että käynnissä voi hyvinkin olla vaikkapa lähestyvän raitiovaunun videointi.
Mittaetsinkameroissa on etsin, mittaetsin, rangefinder englanniksi. Rangefinder tuo eräitä tärkeitä etuja peilikameraan verrattuna, ja myös peilittömään nykyisin kovin suosittuun malliin verrattuna, varsinkin katukuvauksessa. Tämä otos on kuvattu Nikon Zf peilttömällä rungolla ja Nikon Micro-Nikkor f3.5 AI objektiivilla vuodelta 1970. Objektiivi on tietenkin manuaalitarkenteinen ja superterävä täydeltä aukolta lähtien. Valitettavasti tämän kuvan ottaessani, olen aiheuttanut ns laukaisuepäterävyyttä, mikä ei katukuvassa ole kovinkaan haitallista, voiolla jopa eduksikin riippuen ilmaisusta. Kuvan tiedot: Nikon Zf, Nikon Micro-Nikkor 55mm f/3.5, f8, 1/200s, iso2000, jpg Nikon bw flat.
Ihanko totta! Se etsimen olemassaolohan sanotaan jo siinä nimessäkin. No niin varmaan, usko tai älä, niin itsellänikin on parikin mittaetsinkameraa…
Hyvää kommentointia. Foorumin kannalta juuri tämän tyyppinen viestintä on rakentavaa ja yhteisöllisyyden tunnelmaa kohottavaa. Jatka ihmeessä samaan malliin.
No kuule, ihan sitä samaa sinnepäin! Sinä ilmeisesti kuvittelet, että meikäläinen ei tiedä kameroista ja valokuvauksesta yhtään mitään, sillä perusteella, että en juurikaan julkaise kuviani tällä foorumilla. Tosiasiassa, kuten olen jo monesti kertonut, olen harrastanut valokuvausta kymmeniä vuosia, ja tiedän kameroista vähintään sen, mitä keskivertoharrastajat yleensäkin. Kalustoakin löytyy, tavanomaisten lisäksi, studiosalamoita, makrokuvausvälineistöä, pimiökalustoa, jne. uutta ja vanhaa….
No ei onneksi, kun hetken valikkoja tutkaili…niin löytyihän siihen ratkaisu ja ihan hallitusti tuli otettua loput kuvat.
1-2-3 Yks näkee (kameransa lävitse), toinen kuulee (kuulokkeistaan hölkkäämään herättävän soittolistansa), kolmas ei (vaan) puhu. All male (without any, even lastulevy) panel?