@hoffig Hyvin valittu! Fiilistelen myös paljon enemmän filmillä kuvaamista, etenkin mv. M11 saa käyttöä lähinnä, jos tarvitsen kameraa töissä tai haluan kuvata sisällä vähäisessä valossa. Muutoin käteen tarttuu lähes poikkeuksetta M3. Leican rangefindereihin keskittyviä keskusteluita on välillä ihan hauska seurata sivusta. Kaava toistuu lähes aina samanlaisena. Osa lähestyy asiaa hyvin insinöörimäisesti, eivätkä speksejä tuijottamalla voi yksinkertaisesti ymmärtää lajin viehätystä. Heille on yleensä turha avata tunne-/kokemuspohjaisia perusteluita, sillä niillä ei yksinkertaisesti ole heille samanlaista arvoa. Onneksi laadukkaita vaihtoehtoja löytyy kaikille
Jotkuthan täällä ovat sitä mieltä, että Leica on ”itseilmaisua” tarvitsevien kamera, eli heille ilmeisesti kaikenlaiset kuvausjutut ovat pelkkä sivuasia.
No, ketjussa on jo todettu, että kalliistakin kellosta näkee ajan. Tosin saman ajan kuin halvemmastakin. - Vastaavasti kalliillakin kameralla saa kuvia. Tosin samanlaisia kuin halvemmallakin. (Leicalla tosin on tietysti rajoituksensa.) Kukin saa luonnollisesti valita, minkälaisia välineitä haluaa käyttää.
Vähän sama on autoissa. Kun sain kortin, Tekniikan Maailmassa oli kattava katsaus autojen tarjontaan Suomessa. Siellä oli kirjoitettu muistaakseeni Fordeista jotenkin tähän tapaan: kauppareissut ja naapurivierailut lähistölle sujuvat hyvin Anglialla, mutta jos automies haluaa ripauksen ylellisyyttä, hän valitsee pidemmälle matkalle Taunuksen. Cortina sitten puolestaan oli enemmän urheilullisesta ajotyylistä nauttivien tudortyyppisten miesten valinta. Samahan se oli myös kameroissa: naapurivierailuihin ja kauppareissuihin sopi hyvin Agfa, ripauksen ylellisyyttä kaipaaville Zeiss Ikon, ja tudortyyppisille miehille lienee Rolleiflex ollut paikallaan. Leica ja Hasselblad olivat vain valokuvaajille.
Ainakin minulle Leica, Hasseli tai muukaan parempi kamera ei takaa hyviä kuvia. Jotkut paremmista kuvistani on otettu tyyliin Holgalla tai vastaavilla ja laatuvehkeillä taas hirveetä kuraa. (toki myös toisinkin päin, huono kameraka ei takaa hyviä kuvia). Teknistä laatua, laadukasta tuntumaa kourassa ja luotettavaa toimintaa laatuvehkeillä tietysti saa, ehkä myös jopa fiilistelyä jos on ihastunut jonkun tietyn vehkeen tuntumaan. Veikkaan etten ostaisi Leicaa helposti nykyhinnoilla, toista oli silloin kun lähes uuden veroinen M7 irtosi reilulla 600 rahalla ja mukavasti sisäänajettu M6 halvemmalla.
Johan on taas juttua… Ilmeisesti Ismo Hölttökin oli vain ”tudortyyppinen mies”, mutta ei oikea valokuvaaja…
Yleensä näiden pulmana on omien vaatimusten liiallinen yleistäminen ja kun ei tunne toisen tarpeita. Makrokuvaaja kertoo miten leica on täysin hyödytön peli, eihän sillä saa millään järkeviä makrokuvia. Tekniikkaan orientoitoitunut tietty demoaa heti miten lähilinssillä ja itse tehdyllä lisäviritelmällä tarkennusta myöten kaikki toimii ja nopeatahtista muotokuvaa kuvaileva ehtii väliin kertomaan, miten ilman moni-salama tuellista TTL-kameraa ei voi selvitä. Perään tietty puristi kertomaan, miten kaikki 8x10 kameroita on niin onnettomia kriittisesti katsoen 4mx5m printeissä. Jäljelle jää rassukka, joka kysyi neuvoa, kaivaten hiljaista filmityylistä jälkeä tekevää kameraa, kuvaa lähes yksinomaan merenrantamaisemia aukolla 11 hyperfokaaliin tarkennettuja ja ne neljä perhealbumin vuosittaista yhteiskuvaa päälle, skannaa ja tulostuttaa ne 10x15cm koossa. Lähtökohtana omistaa filmi-Leican ja pohtii digiin siirtymistä.
Niinpä. Itseäni lähinnä ihmetyttää se, miksi jonkun tietyn kameramallin hankkineen pitää käydä hehkuttamassa valintaansa muille, ja hakea heiltä tavallaan hyväksyntää omalle hankinnalleen. Luulisi sen riittävän, että itse on hankintoihinsa tyytyväinen, ja ainakin itselleni on totaalisen yhdentekevää minkälaisella kameralla joku minulle täysin vieras ihminen kuvaa.
Ihmisluonnolle on varsin tyypillistä hakea hyväksyntää omille valinnoilleen ja ylipäätään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Muiden hyväksyntää valinnoillesi kait sinäkin lopulta haet, kun koet tarpeelliseksi tulla Leica M11M -ketjuun kertomaan perusteluineen, kuinka Leicat eivät kiinnosta. Toivon vilpittömästi, että lisäkseni ainakin pienet lapseni tulevat olemaan tyytyväisiä kameravalintoihini
Hohoijaa, kauankohan tätäkin pitää jatkaa… Juu, ihmisluonteita on kovasti erilaisia ja niitä tyypillisyyksiä on myös monenlaisia. Sen kyllä olen itsekin huomannut, että nimenomaan miehille on tyypillistä ruveta tavallaan kilpailemaan sillä, kellä on paras auto, kamera, tai vaikka jokin sähkötyökalu, siis ihan mikä vaan tavara. Sitten tullaan vaikkapa jollekin nettifoorumille selittämään, että: ”Ostin tuotteen A koska siinä on se ja se ominaisuus, minkä vuoksi se on paljon parempi kuin tuote B”. Sitten tulee joku toinen ukko naama punaisena möykkäämään, että: ”Kyllä tuote B on paljon parempi kuin A, koska B:ssä on sitä tätä ja tota.” Sitten siinä aikansa väittelevät ja hiljalleen keskustelu rupeaa siirtymään henkilökohtaisuuksiin, kunnes joku ko. foorumin moderaattori pistää keskustelijat jäihin. Siinäpä on pätevä päätelmä, oletkohan oikein psykologian asiantuntija. Voihan asioista hetken keskustella, mutta mielestäni pitäisi osata lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun keskustelu on muuttumassa yksien ja samojen asioiden jankkaamiseksi. Ennen kaikkea, en oikein ymmärrä sitä, miten joku eloton esine voi herättää joissakin joitakin voimakkaita intohimoja. On itsellänikin kaikenlaista tavaraa, mutta ne ovat vain tavaroita, ei sen kummempaa. (Omalta kohdaltani olen huomannut senkin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän erilaiset tavarat ylipäätänsä jaksavat kiinnostaa). Toivotaan niin, että lapsesi osaavat sitten joskus arvostaa isänsä materialismia, viimeistään perinnönjaossa…
Parhaasta tavarasta tuli mieleeni: Billnäsin kirveet ja Pispalan pillut ne on maailmakuuluja ne. Kun tavara on hyvää, siitä tulee maailmankuulu.
Vähempikin riittää, mutta toisaalta nautin siitä vapauden tunteesta kuvatessa, kun tietää, että voi halutessaan cropata aika paljonkin. Valittavana on toki myös 37 MP ja 18 MP kuvausmoodit.
Upeaa! Tuonko opit kauppatieteitä opiskellessa…. Minullakin on joitakin tavaroita, jotka esim. elektroniikan mittalaitteiden maailmassa edustavat maailmankuuluja tuotemerkkejä, mutta minulle ne ovat käyttöesineitä, enkä ainakaan jaksaisi kovin pitkään ruveta puolustamaan vaikkapa Rohde & Schwarz tuotemerkin ”kunniaa”, jos joku ei sitä osaa arvostaa.
Huonostakin tavarasta voi tulla maailmankuulu - Jos kameramaailmassa pysytään, niin vaikkapa Holga tai Diana. Tosin, ovatko ne huonoja on tietysti makuasia. Ehkä eivät, kun käyttöönsä soveltuivat hyvin. Kameroina sinänsä surkeita, teknisessä mielessä.
Muistuipa mieleen, että tuossa alkukesällä tapasin erään ”puolitutun” joka kertoi, että oli aloittanut itselleen uuden harrastuksen, nimittäin laskuvarjohypyn. Hehkutti sitten, että: ”Se vapauden tunne sen vapaan pudotuksen aikana”. Harmi, että en osannut hänelle silloin kertoa, että sen saman ”vapauden tunteen” olisi voinut saada huomattavasti pienemmillä turvallisuusriskeillä, ihan vaan valitsemalla kameran, jossa on riittävästi ”pikselivaihtoehtoja”.