Tampereen kauppakamarilehdessä on kattava artikkeli Kameratorin liike-ideasta ja toiminnasta. Lukusuositus jos analogisten laitteiden markkina kiinnostaa. Kameratori on analogisten kameroiden Nooan arkki
Kameratori (kamerastore) kansainvälinen, perustettu 2010, aloitus kun EP-Kamera, Esko Putus lopetteli Uudenmaankadulla H:gissä (Stadissa) niin Jussi Lehmus osti alku pääoman Putukselta, ja siitä alkoi mittava kamerakauppa, itsekin tein kauppaa EP-kamerassa jo 80 luvulla, ja myöhemmin Kameratorissa ym, myös kansainvälisissä nettikaupoissa. korjatkaa tai lisätkää jos olen väärässä!
Tunnen jonkin verran myös kameratorin vaiheita, mutta tätä EP-kameran kuviota en tunne. Kameratorin nykyinen volyymi, kpl-määrät ja liikevaihto ovat megaluokkaa verrattuna EP-kameran toimintaan, joka oli enemmän erikoisliikkeen ja asiantuntijaliikkeen tyyppistä, laatulaitteisiin erikoistunutta vanhan ajan henkistä entuatistista toimintaa. Kysynpä Jussilta tuosta hyvikin mahdollisesta varaston ostosta.
hienoja hinnakkaita valokuvausvälineitä, liikehän oli Uudenmaankadulla uudemmassa talossa kulmassa kahteen suuntaan isot näyteikkunat, ehkä sitten ei enää mennyt niin hyvin niin muutti kadun toiselle puolelle pienempään liiketilaan.
Jep, sieltä tuli ostettua ja sinne myös myytyä, varsinkin kun oli sillä puolen kun "Tempera". Vanha & suttuinen lyhytdokkaripätkä, lopun ajoista:
EP-kamera oli vanhanajan arvostettu erikoisliike, asiantuntijaliike - kameratori on nimensä mukaisesti tori, jossa kannattavan toiminnan edellytys on suuri volyymi.
jep, heppu kävelee EP:n viimeisen liikkeen kohdalla ja vanha hienompi liike oli vastapäätä valkoisessa talossa, liikkeen sijainti ei mahdu kuvaan!
Minusta tuo volyymi on jo kunnioitettava juttu. Tuossa lajissa 4 miljoonan liikevaihto on paljon. Toinen juttu sitten, että sillä 4M liikevaihdolla pitäisi jo tulostakin syntyä. Noista tiedoistahan ei ilmene, onko jossain holdingyhtiö, jolle tulos siirrettään.
Tokkopa on. Kulut lienevät kovat ja vaikeasti hallittavat suuren sisäänostomäärän vuoksi, henkilökunnan määrä on aika suuri 31 hlötv, rahoituskulut ovat väistämättä suuret, koska käyttöpääoman tarve on melkoinen johtuen sisään oston ja ulosmyynnin välisestä ajasta (varaston kierto lienee varsin hidas), myynnin kasvattaminen ei liene kuitenkaan ongelmallista, koska analogisten laitteiden kysyntä on jakuvasti kasvussa ja hintataso nousussa. Syy tähän on tietenkin ilmeinen: uusia analogisia laitteita ei ole markkinoille tulossa. (Leican ja Pentaxin pyristelyt eivät vaikuta markkinoihin mitenkään, enintäin hintatasoa nostavasti). Kameratori on analogisten laitteiden myynnissä johtavia toimijoita Euroopasa.
Pitäisin aika todennäköisenä. Jos vuodesta toiseen tulos on luokkaa 1 % liikevaihdosta (suuntaan tai toiseen) on todennäköisin selitys se, että verosuunnittelun merkeissä tulos tasataan siihen siirroilla emoyhtiölle tai samojen omistajien toiselle yhtiölle. Sehän on Suomessa nykyisin aika lailla vakiomenettely keskisuurten firmojen kyseessä ollen. (Muutoin olisi taas aika epätodennäköinen sattuma, että just nyt tasan taas sattuikin menemään... ) - En tietenkään tiedä firmasta yhtään mitään, mutta ns. yleisen elämänkokemuksen valossa...
Mitenköhän se käytännössä tehdään? Siis, että kirjanpidossa on vaan merkintä, että varoja on siirretty jollekin holding-yhtiölle tms. vaikka sen seurauksena yhtiön tulos menisi miinukselle. Tilintarkastajako ei reagoisi asiaan yhtään mitenkään?
No, jos setä sitten hiukan selittää. Tapoja on useita, mutta pari yksinkertaisinta menee niin, että firman omistajilla on myös vaikkapa Luxemburgiin rekisteröity yhtiö. Kun tilikausi lähenee loppuaan, katsotaan paljonko jäisi viivan alle, ja sitten se luxemburgilainen yhtiö kirjoittaa laskuja suunnilleen sille summalle. "Hallintokuluja", "konsultointia" tms. Perusteitahan kyllä löytyy. Tadaa, Suomessa toimivalle firmalle jää nollatulos. Toinen yksinkertainen tapa on hoitaa rahoitus sen luxemburgilaisen firman kautta. Maailmalta on saanut lainaa suunnilleen nollakorolla, ja lainaa ottaa se luxemburgin firma. Se sitten edelleen lainaa hynät suomalaiselle firmalle vaikkapa 15 % korolla - kukapa kieltäisi ottamatta korkeakorkoisiakaan lainoja, kun firmalla rahoitustarvetta on. Lainasumma ja korko on taas soviteltavissa tarpeen mukaan, ja suomalaiselle yhtiölle saadaan pikkuliikkeillä nollatulos - ja nollaverotus. Isoilla poijilla on sitten ehkä 10-15 muutakin peliliikettä kirjassaan, mutta noillakin kahdella saa vaivatta semmoiset yhden miljoonan kokoluokan voitot kotiutettua verottomina. Seurasin tossa just sivusilmällä yhden rakennusalan firmaryppään konkurssia. Omistajat olivat kyllästyneet nykyisellään huonosti tuottavaan rakennustoimintaan. Firmoja oli noin 20, kaikilla yhteinen luxemburgilainen emoyhtiö. Taisi omistuskin mennä paljon sen emoyhtiön kautta. Osa niistä 20 firmasta teki kuitenkin aika hyvää tulosta, joten ne piti tyhjentää ennen konkursseja. Nuo em. toiminnot siihen taisivat pääosin riittää - verottajat, velkojat ja harmi kyllä vähemmistöosakkaatkin jäivät nuoleskelemaan näppejään. (Voitollinen firma kun maksaa jonkin sortin osinkoakin osakkailleen, mutta ainahan senkin voi välttää... ) - Osa firmoista tyhjennettiin niin viime tingassa ja tökerösti, että vielä on mielenkiintoista seurattavaa, meneekö siis kusetus läpi konkurssioikeudenkäynneissä. Niihin sinänsä saattaa kulua jokunen vuosi. Tilintarkastajat katsovat, onko fiman toiminta hoidettu laillisesti. Se, onko firmaa hoidettu muuten järkevästi, ei kuulu heidän toimialaansa.
No joo, mutta perusteettomien laskujen väsäily on ainakin minun oikeustajun mukaan laitonta toimintaa, jossa on kai ainakin jonkinlainen kiinnijäämisriski(??). Lisäksi, mikä tahansa yhtiö voi joutua verotarkastuksen kohteeksi. (Aikanaan ostin omaan pikku osakeyhtiööni kameran, ja heti oli tilintarkastaja kyselemässä, mihin yhtiössä tarvitaan kameraa. No, oli helppo kertoa oikea syy, että kun asiakkaalta tulee tarjouspyyntö vaikkapa jonkin kohteen peruskorjauksesta, niin silloin täytyy mennä sinne asiakkaan luokse kohdetta tutkimaan ja valokuvaamaan tarjouksen tekoa varten. Tämä syy kelpasi).