Kuvaajalle kunniaksi, että asianomaisen omalla Instagram-sivulla ei ole yhtään noin hyvää kuvaa hänestä. Tosin, ei hän näytä ihan teinityttöjen tapaan selfieitä julkaisevankaan, mikä tietysti sopii kuudetta kymmentä lähenevän leidin tyyliin.
Hyvä kuva on. Nuoruuden valoisuuttakin katseessaan. Sama, hieman itseäni nuorempi nainen, tarjosi tupakan bilispöydän ääressä, noihin aikoihin keskustan eräässä mestassa. Ihan sympaattinen ja herkän oloinen ihminen oli.
Hmm… Onkohan tämä taas sitä ”Jonnet eivät muista”-sarjaa, mutta meikäläisellä ei ole aavistustakaan kuka on kuvan ”Katariina”. Mutta, hällä väliä, kuva sinänsä varmaan viehättää henkilökuvista pitäviä. Aika rakeinen kuva kyllä on, mutta ehkäpä se kuuluu ”valokuvauksen traditioon” tämäntyyppisissä kuvissa(??).
No voi... Minä kun taas muistan paremmin hänen äitinsä.... Oli OAJ:n lakimies ja erittäin viehättävä ja kaunis nainen. (On tietysti vieläkin, joskin viimeiset 30 vuotta ovat toiseen noista ominaisuuksista hieman vaikuttaneet.)
Rakeisuus voi kuulua myös ihan vain teknisenä ominaisuutena 80-luvun lopulla etenkin sisätiloissa kohtuullisessa valaistuksessa filmille otettuihin valokuviin.
Katariina Souri, tuohon aikaan Kata Kärkkäinen, en muista mikä filmi oli kyseessä, mutta filmissä rakeita usein näkyy
Niinpä. Eikä sitä (joskin hieman toisentyyppistä) voi nykyäänkään välttää, kun herkkyydet menevät yli 3000 ISO. Kuulemma parhaat kohinanpoisto-ohjelmat auttavat jonkin verran, minulla ei ole siitä kokemusta.
Julkisuuden alku. Muistatko? Kata Kärkkäinen sekoitti Suomen Playboy-kuvillaan 30 vuotta sitten - näin hän on muuttunut: Vaihtoi nimensä ja elää naisen kanssa maaseudulla
Jotenkin omituista, että alastomuutta pidetään Suomessa luonnollisena, mutta kun nuorena menee sinänsä aivan kauniisiin nudekuviin, siitä saa kärsiä vuosikymmeniä.
Lucky you, ollaan kyllä liikuttu hiukan eri piireissä ja eri aikaan… Jaha, ei sentään ”Katariina Suuri”. Joo kyllä minullekin filmin rakeisuus on tuttua. Hetki jos toinenkin on vietetty pimiössä kuvia vedostaen ja vieläkin on pelit ja vehkeet tallella, jos taas innostuisi. Pakastimessakin on filmiä odottamassa käyttöä jne. Tuossa kuvassa sitä raetta oli vaan silmiinpistävän paljon, mutta ei tietenkään haitaksi asti...
Eikös Katariinaa ole lopuksi kohdeltu ihan hyvin. Sai viimeisimmässä episodissa heijastaa saamelaisnaisenkin muiden maalaustensa joukossa Senaatintorin rakennuksen seinällä, vaikka kulttuurin omimisesta moitittiinkin.
Vähän taas asian vierestä, mutta ihmettelen sitä, että esim. TV-elokuvissa yms. on melko matala katseluikärajan suositus ns. ”toimintaelokuville”, joissa tyypillisesti ihmisiä hakataan ja ammutaan, mutta heti jos näkyy hiemankin paljasta pintaa ja ”simuloitua” toimintaa elämän alkuun ”panemisesta”, niin jopa nousee ikäraja korkeammaksi. En kyllä käsitä mitä lapsia vahingoittavaa katsottavaa jossain tavallisessa ”vanilja-seksissä” muka on?
Menestys nostattaa kateutta (kateushan on aina ansaittua ) ja Kata oli aikoinaan ensimmäinen suomalainen, joka PÄÄSI kuuluisan ja alansa ehdottoman ykköslehden sivuille. Aika moni muu olisi halunnut, ja kateutta sitten purettiin suomalaiskansalliseen tapaan mollaanalla. Sinänsä nuo nykyajan mielensäpahoittajat alkavet mennä jo kauas yli kohtuuden rajojen. FB:ssä yksi inkoolainen tyttölapsi kyseli kuvaajaa, hänellä oli idea. Olisi halunnut kuvan hepoisensa selässä ja inkkariasussa. Melkoinen paskamyrsky siitäkin nousi: pissikset huusivat kuorossa kultturista omimista, vaikka kukaan ei tainnut olla minkään vertaa punanahkaista sukua. Joku tolkku saisi olla siinäkin kohelluksessa.
Kai heti ilmoittauduit vapaaehtoiseksi, kun siinä lähellä oleilet muutenkin, ja kokemuksesi nimenomaan ”tyttökuvaajana” on varsin mittava?
Eipä tullut ilmoittauduttua, just se genre nyt ei niin kiinnostava ole. - Lähellä kyllä oli, mutta vain sen somen kouhottajaporukan takia, olisin kyllä voinut tehdä sen ihan vain piruuttani. Toinen juttu sitten, missä tyttöparka olisi voinut kuviaan julkistaa.
Minulla on kärsimisestä vähän toisenlainen käsitys. En voi kuitenkaan mennä kenenkään ihon alle. Kärsiminen on henkilökohtainen asia. Souri ei ole ensimmäinen tai varmaan viimeinenkään, joka on joutunut saamelaisten hampaisiin kulttuurinsa omimisesta. Toisaalta minulta riittää ymmärrystä erilaisille vähemmistöryhmille ja heidän herkkyydelleen omista tunnusmerkeistään.
Joutui yhden hampaisiin ja sen jälkeen ammattimaiset kaikestaloukkaantujat ottivat hänet hampaisiinsa.
Minun seuraamiseni asiaan on ollut pelkästään muun muassa Ylen uutisoinnin varassa. Minusta ainakaan asiasta kertovia uutisia ei ollut tehty kynsin ja hampain. Lopuksihan Souri sai esittää teoksensa kokonaisuutena, mitään pois jättämättä.