Hei. Tuossa pari liuskaa jo testimielessä kokeilinkin. Askarruttavia kysymyksiä ainakin tämä. Mikä on esim. Fuji Sensia 100 filmin resoluutio. Eli toisin sanoen millä pikselimäärällä kannattaa kuvata. Onko 12 megapikseliä sopiva vai tarvitaanko peräti 24 megapikseliä. Vai riittääkö edes 45 megapikseliä. Kun tähän saadaan selvyyttä, niin käsitellään sitten se toinen kysymys.
Voinet testata siten, että rae jos näkyy terävänä tiedostossa niin enempää ei ainakaan tarvita. Toisaalta käyttötarkoitus voi määritellä tuon pikselimäärän myös selvästikin pienemmäksi.
Edellyttäen, että kuvausoptiikan suorituskyky siihen riittää. Jos ei riitä, ei pikselimäärän kasvattaminen auta mitään. Vertaa skannerien mainostetut / todelliset "tarkkuudet".
Se määrä mitä tarvitset. Kuinka suuren printin meinaat tehdä? Filmi on analoginen, joten et voi koskaan sitä täysin reprota. Siellä on siis ääretön määrä tietoa. Se ajattelu, että filmissä on joku tietty määrä tietoa on pohjimmiltaan väärä tapa ajatella digitointia. Tässä on esimerkiksi 1.5 gigapixeliä kinari Fomapan 200:sesta : https://aleksikoski.com/temp/33600dpi.jpg Mikäli olisin keksinyt jonkun maagisen megapixeli luvun fomapan 200:selle ja sitten ylöspäin skaalannut sen printtiä varten 1.5gigapixeliin. Olisiko lopputulos ollut sama? Ei. Tässä toinen esimerkki: 645 ruutu skannattuna 600dpi (1.6MP): Ja tässä sama ruutu @ 9000dpi (311MP) skaalattuna samaan kokoon. Ylimääräisisistä megapixeleistä ei ole mitään hyötyä digi maailmassa. Näiden hyvin pieni ero on siinä terävöitys efektissä jonka alapäin skaalaus luo. Joten paras ja luonnollisin tulos on tuossa 600dpi skannissa, mikäli se käyttötarkoitus on nettiä varten pienessä resoluutiossa. Joten yleensä paras ratkaisu tossa digi reproomisessa, on vähemmän megapixeleitä mikäli tarve ei ole tehdä printtiä. Koska kuten Keegan tuossa mainitsee, pysyt varmemmin sun linssin suoristuskyvyssä ja sulla on vähemmän ns tyhjää dataa. Toinen asia ois pixel shiftaus, jolla pääsisit eroon bayerin luomasta tyhjästä datasta. Se ois varmasti merkittävin asia minkä digi reproomisessa voisit tehdä, ja muutama konsuumeri runko sitä jo tukeekin. Pixel shiftauksella saat oikeita megapixeleitä ja sitäkautta myös paremman väritoiston. Kyse on siis siitä, että jos kuvaat 20MP bayerillä. Saat 1x20MP ja loput on interpoloitu. Filmi skanneri taas tuottaisi soraan 3x20MP dataa. Koska se skannaa 20MP kaikille kanaville. Pixel shiftaus on tapa tuottaa toi 3x20MP bayer sensorilla.
Diminishing returns ? Vaikka filmiä voi digtalisoida äärettömästi, niin olisiko se vaivan arvoista ? Systeemin tuottama jälki kuvatessa filmille - linssi / filmi on systeeminä aina huonompi kuin pelkän linssin piirtokyky tai filmin kontrastiterävyys yksittäin. Sitten vielä digitointisysteemi tuo oman ’huononnuksen’. Joskus vaan nopein ja tarpeeksi hyvän reprokuvan voi olla sitä mitä on järkevää.
Resoluution voi määritellä monella tavalla, mutta jos otetaan se perinteinen, siis montako viivaparia per millimetri filmi pystyy toistamaan sovitulla kontrastilla, niin nuo harrastajille suunnatut halpisfilmit eivät tietenkään ole niitä ihan parhaita. Fujillakin oli profilmejä rinnalla, Provia ja Velvia. Ei Sensia vastaavia huonompikaan tosin ollut. Kontrastilla 1.6:1 Sensia toisti noin 60 viivaparia millimetrille. Käytännön kannalta se on hyvä lähtökohta. (Mikroskoopilla tarkasteltuna viitteitä viivaparien erottumisesta löytynee reilusti tuplat, mutta alle 10 % kontrastilla erottuvia juttuja ei helposti saa näkyviin muuten.) Sillä perustella diassa olisi noin 14 MP tavaraa tarjolla. Se 12 MP kamera riittäisi, jos se olisi ihanteellisen hyvä, mutta käytännössä häviötöntä kopiointia medialta toiselle ei ole olemassa. 24 on jo aika turvallinen valinta, jos se on ns. täyskennoinen. Kropilla tulee sitten objektiivin piirtokykykin mukaan, ja vain hyvä makro-objektiivi pystyy toistamaan kropille enemmän kuin hyvä tavallinen objektiivi dialle. Toki, kuten jäsen c ihan pian tulee kertomaan, diastakin voidaan jollain tavalla mitata enemmänkin resoluutiota. Mikroskoopin kytketty valomonistinputki tms. huippuherkkä ilmaisin voi havaita promillen kontrastieroja, mutta vaikka 1:1000 kontrasti saadaan mitattua, ei sitä silmin havaittavaksi saada, eikä sillä käytännön kuvauksessa ole merkitystä Promillen kontrastilla on yleensä erotettavissa reilusti tuplat viivaparia em. verrattuna, Sensian tapauksessa 140. Siihen se sitten kuitenkin loppuu, enempää ei ns. aikuisten oikeasti löydy.
Asiaa sivuten, eräällä toisella suomalaisella valokuvafoorumilla rohkenin joskus kommentoida, että filmi on analoginen media. Johon heti tietävämmät totesivat että filmi se vasta digitaalinen onkin. Nimim. sekaantunut.
Yleensä ammattifilmit ja amatöörifilmit ovat lähtökohtaisesti jokseenkin samoja emulsioita, mutta ammattilaisille suunnattujen erien kypsytysvaihe on kontrolloidumpi. Tuota C:n paluuta odotellessa tekisi mieli polemisoida, ettei se resoluutio ole visuaalisesti tarkasteltuna ihan kaikki kaikessa, vaan korkealla resoluutiolla pitää olla myös riittävästi kontrastia, muuten lopputulos on lähes poikkeuksetta suttuinen joka tapauksessa. Digikameroissa kuva on interpoloitu, joten se resoluutiokin on myös jossain määrin filosofinen. Foveonissa ja väri kerrallaan skannatessa resoluutio on mitä on, mutta muissa kennoissa se on suodatuksesta riippuen jotain muuta.
Mua ei kiinnosta pätkääkään sen filmin resoluutio, tai kuinka monta viivaa voit tallentaa sille. Kuinka monta viivaa sun linssi näkee, tai edes se kuva siinä filmillä. Se mitä digitoinnissa yritän saada ihmiset ymmärtämään, on että digitoit sitä filmiä. Siis fyysistä esinettä. Yksinkertaisesti kopioit sen filmin rakenteen paperille. Ja toi toinen esimerkki, taas valotti sitä että ei ole mitään järkeä skannata enempää kuin tarvitset mikäli esität kuvaa vain ruudulla. Se että oliko sun skanni 1.6MP vai 300MP ei näy lopputuloksessa. Digikuvassa se mitä kuvassa ei ole, ei ole olemassa. Ehkä jonkunnäköinen antialiasointi hyöty voisi olla jonkinlaisesta "super sämpläyksestä".
Keeganin passivis agressiota taas, kohta se löytää uhrin itsestään. Ehkä olisi parempi että et ottaisi osaa näihin, kun kaikki tietää sen lopputuloksen.
Minulle sattui postilaatikosta tupsahtamaan Hasselbladin V linssiadapteri, varmaan Canon EF:lle. Nyt ihmettelin, että mikä olisi ainoa vaihtoehto Hasselblad V -linssinä, mitä käyttäisin sitten sen adapterin kanssa kinofilmille tai -digille. Päädyin lopputulokseen, että Sonnar 250mm F/5.6 Superachromat tulee sitten kohteeksi kun kiinnostun asiasta uudestaan. Tuolla toisaalla foorumilla kerrotaan, että linssi kykenee 250 lp/mm @ ƒ/5,6 resoluutioon. Sitten alan ihmettelemään, että mistä voisin löytää kameran sille linssille. Sen jälkeen sitten alan opettelemaan valokuvaamista.
Superachromat on arvokas koje. Minä suosittelisin käyttämään vähintään 6x6 hienorakeisinta filmiä, tai miksei digiperä. On se sen arvoinen.
Kaikkeahan sitä foorumeilla kerrotaan, eri asia sitten kuka kulloinkin uskoo niitä juttuja... Mainittu opiska on tieteellisen kuvauksen väline, vaikka toki soveltuu ihan tavalliseen näppäilyynkin. Se, mihin se EI sovellu, on tässä ketjussa puheena oleva. Objektiivi on tarkoitettu suurille kuvausetäisyyksille, ja korjattu niille. Makro-objektiivi se ei ole, ja lähikuvauksessa ei korvaa hyvää makroa.
Hyvä huomio, nyt tästä sinun viestistä menin sitten etsimään lisää tietoa tästä objektiivista. Vanha klassikko Rockwell on kirjoittanut tästä linssistä. Siellä kerrotaan, että "Close Focus: 8.2 feet (2.5 meters) from the image plane Maximum Reproduction Ratio: 1:7.8 (0.13 x)". Eli pystysuunnassa tällä objektiivilla pystyy kuvaamaan ainoastaan kun on lentokone, jossa on valokuvaukseen kolo lentokoneen mahanpuolella. En ymmärrä tuota "maximum reproduction ratio" -termiä, joten nyt yritän selittää sitä itselleni. Kertokaa jos jotakin ymmärrän väärin. Minulla on se kinoadapteri tälle objektiiville, eli kuvan sensori on sitten se 24x36mm kokoinen. Kun kuvaan jotakin taulua tai paperilla olevaa valokuvaa mikä on tuon 2,5 metrin päässä kamerasta. Yritän ymmärää, että onko se näkymä mitä tallennetaan on sitten 18,7cm x 28 cm kokoinen kun on se kinokamera käytössä? - ja jos lainaan Hasselbladin filmikameraa (6x6cm sensorikoko), niin sitten se näkymä on 46.8cm x 46.8cm, - ja jos lainaan Haseelbladin digikameraa (33x44mm sensorikoko), niin sitten se näkymä on 25.7cm x 34.3cm? Eli sillä objektiivilla voin tallettaa sitten vaikkapa 18x24cm kinoformaattiin, 25cm x 30cm hasselblad digiformaattiin, ja 30x40cm hasselblad filmiformaattiin pinnakkaisvedoksesta ? Reproduction-asetelma sitten, kameran pitää olla puupöydän päällä vakaana, ja kuva pitää olla ripustettu seinälle siten, että kameran keskiviiva on keskellä sitä kuvaa. Ovatkohan USAF t-paidat tieteellisesti päteviä.