Digi on kiva ja kätevä,mutta kuinka moni teistä on luopunut kokonaan filmistä/diasta.Itse ajattelisin että moni myytyään filmikameransa ja obtiikat mahdollisesti palailee takaisin myös filmin pariin .Filmi on filmi,vanhoja kunnon filmikameroita kun saa nykyään edullisesti.Löytyykö porukastamme paljon sellaisia jotka ovat heittäneet digin roskiin "turhana"hömpötyksenä ??
Filmikalustot löytyy, mutta en käytä. Viime kesänä pari kertaa piti laittaa tuttu jeppe kuvaamaan parit tilaisuudet kun en itse keriinnyt ja pakko oli kuvaaja saada paikalle. Pökkäsin käteen parit filmi-Nikonit ja toivotin onnea. Lopputulos oli parempi kuin ei kuvia ollenkaan. RB:llä kuvasin ryhmäkuvaa varmistukseksi puoli rullaa, filmi on yhä kehittämättömänä kamerassa. Yks taiteilija tarvitsi välttämättä kinodian taulustaan kilpailuun lähetettäväksi, pakkohan siitä oli diakuva ottaa. Filmikalustosta en luovu, mutta käyttö on kuitenkin todella vähäistä, lisäksi ostin keväällä toisenkin digirungon, joten varakamaranakaan en filmikalustoa enää kanniskele.
Siirryin digijärkkäristä takaisin filmiin vuoden vaihteessa. Syitä paluuseen oli dx koon kennon aiheuttama laadukkaiden kiinteiden laajakulmaobjektiivien(esim. kinon 24/2.8 kuvakulmaa ja valovoimaa vastaavien) kalleus ja suuri koko, tarve kantaa vara-akkuja pidemmillä kuvausreissuilla, laadukkaiden dataprojektoreiden kalleus, kennon pölyyntymisongelmat(kiinteän polttovälin objektiivit, makrokuvaus pienillä aukoilla) ja edulisemman hintaluokan digijärkkäreiden huono rakennuslaatu suhteutettuna hintaan. Tärkeimpänä syynä kuitenkin se että minulla meni kuvaamisesta digillä myös fiilis, pidän enemmän vanhalla FE:llä kuvaamisesta kun D50:llä.
Kuvaan digille erittäin harvoin, vaikka minulla on Olympus C-4040 digipokkari. Mielestäni digikameralla otetut kuvat, ovat kuin DIA-filmillä otettuja, eli valotus on osuttava kohdalleen muutoin kuva epäonnistuu, kuvat ovat usein hailakoita väreiltään, samoin tavattoman jyrkkiä eli sävyköyhiä. Digi ei siis siedä yhtään yli eikä alivalotusta. Kun kuvaat filmikameralla värinegatiivifilmille kuvat onnistuvat kerrasta jos valotus on sinne päinkään eli kohtalainen ylivalotuskaan ei ole haitaksi eikä pieni alivalotus.
Ostin 1½ vuotta sitten digipokkarin lähinnä siksi, kun en silloin löytänyt manuaalisäädöillä olevaa pientä filmipokkaria kilpailukykyiseen hintaan. Digikuvaajaa tuo ei minusta ole tehnyt, lähinnä kuljetan tuota aina mukana jolloin tulee kuvattua ehkä jotain mitä ei muuten. Nyt kokeilin ensimmäistä kertaa sitä keskikoon kameran rinnalla reissussa turistikuva-kamerana, kyllähän moinen siihen on ok, mutta juuri tuo valotuksen vaikeus vie hommalta vähän pohjaa. Onneksi sain hankittua Olympus XA:n, joten voi olla että tuo digi jää vähän pölyttymään taskukameraroolissaan.
Oikeestaan sympatiat oli todella pitkään filmipuolella. Kuvaan aika paljon muotokuvia, jolloi tietenkin rullafilmin laatu pääsisi oikeuksiinsa...mutta mutta. Nää kuvaukset on kuitenkin ihan tavallisista ihmisistä, usein aikataulu on tiukka. Mitään meikkaria ei voi laittaa asialle, ja moni varsinkin miespuolinen hätkähtää jo pelkästä puuteroinnistakin joten kuvien viimeistely ja retusointi on välttämätöntä. Tein aikani korjailuväreillä retusointia suoraan filmille, todellista käsityötä, aika vaativaa mutta kunnon korvausta tehdylle työlle ei oikein tahdo saada. Digikuvaus on aika kova juttu. Mikä toisaalla laadussa hävitään, se saadaan viimeistelyssä takaisin. Samoin miljöökuvia otettaessa ei ihan kaikista sähköpaaluista, liikennemerkeistä tms. tarvitse aina välittää vaan tommoset pikkuharmit voidaan poistaa vaikken minkään fantasiakuvan ystävä olekkaan. Skannerihommaakin jonkinaikaa yritin, mutta liian vaivalloista ja kuitenkin filmikustannukset ei lopu vaikka ostais kunnon skannerinkin.
Kuvaan työ puolesta sekä 6x7lla värinegaa että eri DSRL-kameroilla. Digeillä kuvattaessa kuvaan RAW+JPG yhdistelmällä, jolloin JPG toimivat pinnakkaisarkin roolissa. Kuvankäsittelyä riittää myös negapohjaisesta materiaalista, mutta kokonaismäärät ovat pieniä siihen nähden, mitä eri viestiketjuissa pidetään aivan normaalina. Näyttelykuvat ovat edelleen monelllakin filmi- ja digikameralla otettuja. Lopputuote ratkaisee, ei väline - ainakaan näissä tapauksissa kun ei ole kiire. Omalta kohdalta tapahtuu hidasta mutta vääjämätöntä siirtymistä takaisin filmiin päin. Nautin myös suuresti vanhempien mekaanisten kameroiden käytöstä. Tosin on myönnettävä, että esim. Nikon F6 on aivan fantastinen kamera ja näyttää siltä, että se korvaa muutamia vanhuksia. Olen edelleen sitä mieltä, että terävää ja sävykästä diaa on vaikea voittaa. Hienoja projektoreita saa todella edullisesti ja varaosiakin vielä löytyy, joten kunnollisen diaesitylaitteiston kokoaminen ei ole kallista. Varsinkaan, jos sitä vertaa hyvälaatuisen dataprojektorin hintaan. Mielestäni mustavalkoiset ovat kuvien kuningattaria, joten toivon, että mv-kuvien tekemisen taito säilyy ja monet tuoreistakin kuvaajista jaksaisivat/viitsivät opetella "oikeiden" valokuvien tekemisen.
Sitä paitsi, mv-kuvien tekeminen käsin on todella palkitsevaa. Aivan uskomattoman ihanaa saada vedostaa hyvä kuva ja huomata, että se on isona vedoksena paperilla, vaikka sitten muovisellakin, paljon upeampi kuin yhtään mikään muu.
Mun mielestä on suuri asia kun on saanut (pitänyt) opetella kuvauksen perusteet filmiaikana. Tuntuis että jos alkais kuvaamisen nyt suoraan digillä niin jäisi paljosta kuvaamisen perusteista ja siitä "maagisesta kuvan syntymisestä paperille" paitsi.
Monella se jääkin. Tuijotetaan jotain histogrammeja ja katotaan puhkipalaneita kohtia näytöltä ja sit säädellään johonki suuntaan. Jälkeenpäin ei ees tiedetä mitä tuli tehtyä. Varmasti muuten aika monella näin.
Aloittelin harrastuksen digipokkarilla, mutta vuoden jälkeen myin sen pois ja ostin tilalle filmijärkkärin. Pääsin kiinni "kunnon" kalustoon paljon pienemmällä alkupanoksella kuin mitä digijärjestelmään olisi mennyt. Kustannuskysymys tämä ei kuitenkaan ensisijaisesti ollut, vaan mustavalkokuvaus ja -vedostaminen on vienyt mukanaan!
Viimeinenkin filmivehje lähtee maailmalle tänään. Ei vain ole riittävästi käyttöä ja kohdetta kuvattavaksi sille. Silti, vaikka sekin on ollut mukana, niin enemmistö kuvista on tullut digillä kuvattua. Digihuuma.. tallennusformaatti siinä missä filmikin, hivenen nopeampi työkulultaan ja täten ns. must joissain tapauksissa.
No ei pimiön pystyttäminen ihan hirveitä vaadi... Minulla on kotipimiö kerrostalon vessassa: suurennuskone pesukoneen päällä ja altaat käytön ajan esim. suihkun kohdalla lattialla. Vedokset kuivaan taiteltavassa pyykkitelineessä. Mikko
Molemmat yhtä mukavia formaatteina. Vedostamista en ole lukioaikojen jälkeen kokeillut, mutta mv-filmit kehittelen itse ja jos jossain vaiheessa siunaantuu enemmän tilaa, täytyy aloittaa vedosten väsääminenkin. Yhtä lailla on välillä erittäin mukavaa näprätä kuvan kanssa Photoshopissa, siitäkin saa hyvät kicksit. Ehdottomuus eri formaattien puolesta on huvittavaa .
Eihän se pysyvä väsäys ole, vedostuksen loputtua kamat pois... Tässä esim. Opemus on kiva suurennuskone kun sen saa pakattua salkkuunsa... Muuta hyvää siitä onkin vaikeampi löytää.