Pystysuora voimakas raja (puunrunko?) taustassa jotenkin kummallisesti vetää huomiota puoleensa. Ei se pahakaan ole, mutta silmä siihen vaan tarttuu. Oikein hyvä, hiukan "maalauksellinen" kuva joka tapauksessa.
Ryhdikästä kuvaa, suorakulmaista toimintaa: vaakasuorat, pystysuorat ja uljaasti kehoaan kantava malli! Pidän.
Rauhallinen, tyylikäs muotokuva miljöössä. Perinteinen (Hollywood 1940-luku) perhosvalo on asemoitu täsmälleen oppikirjan mukaisesti, nenän varjo ei ulotu huuleen asti. Claudette Corbet, Lauren Bacall, Elizabeth Taylor, Ingrid Bergman ja jopa Gary Grant tai John Wayne jne. jne. kuvattiin aikoinaan juuri tuollaisella valaistuksella. - Tai ei ehkä ihan. Täytevalon puuttuminen tekee tässä tapauksessa silmäkuopat tummiksi (ns. mustanaamioefekti) ja silmistä puuttuu se pieni valopiste, heijastus joka antaisi eloa nyt tyhjiltä mustilta aukoilta näyttäville silmille. Kameran mahdollinen yhdysrakenteinen salama miniteholla, tai sitten joku pieni irtosalama ihan kamerassa kiinni auttaisi. Muutahan sen ei tarvitsisi valaista kuin silmäkuopat, ja niitäkin vain sen verran, että varjoalueen vaikutelma säilyy.