Hyvin onnistui eka testirulla lähes 90 vuotta vanhalla kameralla, lähes kaikki ruudut kohtalaisen onnistuneesti valotettu Sunny 16 -menetelmällä. Hieman hankalampi minulle oli näköjään etäisyyden mittaaminen ilman mittaetsintä, useita kuvia turhan pehmeitä. Parallaxiakin täytyy ottaa huomioon lähikuvauksessa kuten kuvassa 2 (tajusin vasta nyt että etsimessä on katkoviiva ylhäällä lähiksiä varten). Mutta kamera toimii ongelmitta ja hyvin, mistä olen erittäin iloinen. Alla muutamia esimerkkejä: [Leica Standard + Elmar 5cm f3.5 | Tri-X @ ISO 200 | HC-110]
Muutama lisäkuva. Pehmeätä ja terävää. Lopuksi pakollinen kylppäripeiliselfie. Kamera jo ladattu uudella filmirullalla, joten kohti uusia kuvia ...
Kuvissa on hyvin Leicamainen fiilis. Kontrastia on kivasti. Tykkään. Monesti mun leicakuvissa ei ole ollut kontrastia. Ehkä kehityksessä pitää enemmän akitoida.
Kontrasti on makuasia. Viimeiseen pelikuvaan se kyllä sopii hyvin ja se muutoinkin erottuu edukseen. Välähdys oikeassa silmässä on mainio, ja hyvin kuvan oikeassa laidassa kerrotaan missä on kuvattu. Valoakin on minun silmiini juuri hyvä määrä. Vanhojen mekaanisten kameroiden hyvä puolihan tämä on: jos ovat toimiakseen niin usein kerta kaikkiaan toimivat. Ei tule korjauskelvottomia sähköongelmia ja mitä enemmän niitä käyttää, sitä paremmin ne voivat. Nimimerkki "Useita 1950-luvun kameroita jatkuvassa käytössä" Niin, jos nyt tuon ikäiset jo hyväksytään vanhoiksi. EDIT Niin, onnea pitämään.