Rupesin väsäämään puusta yksinkertaista (tosi yksinkertaista) rullafilmikameraa. Muuten homma on edistynyt, mutta se punainen ikkuna, mistä seuraisi ruutunumeroita, puuttuu. Olisiko tähän kellään ideaa? Kiitos kaikista vihjeistä?
Minulla on punaista asemointikalvoa ja luultavasti löytyy myös palanen punaista akryyliä. Voin kaivaa esille ensi viikon loppupuolella palattuani maalta. Lähetän postituksen hinnalla, jos Nelari lupaa lähettää aikanaan kuvan valmiista kamerasta. Noutokin onnistuu sovittaessa. Mahdollinen palaute yksityisviestinä.
Hieno tarjous; hyväksyn sen välittömästi, ennenkuin muutat mielesi. Liitän tähän kuvan kameran tämänaamuisesta tilasta. Esikuva on Pinhole camera build - b-a-r-e-n-d © Omaa suunnitteluakin on, kun päätin selvitä ilman MDF:ää. Enkä ole löytänyt liimaa, jolla voisi liittää metallimuttereita puuhun - siis kunnolla. EDIT 2023-01-01 Neulanreikäkameralinkki ei toimi enää; uusi on Pinhole Photograpy - Photographer/Videographer
Sain tosiaan jäsen hm:ltä punaista muovia ikkunaan, mutta se taitaa jäädä käyttämättä. En ollut osannut päättää, panisinko sen takaseinän ulko- vai sisäpuolelle, kun sain kameran muuten valmiiksi. Nyt olen jo muutaman rullan kuvannut, eikä muovin puute näytä haittaavan. Vaikka ikkuna on siis "auki". Sitäpaitsi: Berggerin ja Ilfordin numerot ovat niin himmeitä, että minulla on vaikeuksia nähdä niitä ilman muoviakin. Foma kelpaa.
Varmaan aivan sama minkä värinen ikkuna on. Se on punainen historiallisista syistä, ajalta jolloin filmi oli ortokromaattista, eli sokea punaiselle värille.
Ikkuna voi kyllä päästä valoa filmille koska se yksinkertaista mustaa paperia valottaa. Siis ihan näkyvään määrään asti. Tarpeeksi kauan kun on filmi paikoillaan tarpeeksi kirkkaassa. Äkkiäkös määrittelet filminsiirron määrän kierroksin, jolla ruutuvälit ovat tasaiset? Tai sitten ei ihan äkkiä. Vähemmän aina joka ruudussa pitää kiertää.
Mutta mikä sitten on tarpeeksi? Muistelen väitettä, että jos pannaan tarpeeksi monta apinaa tarpeeksi kauan takomaan tietokoneen näppäimistöä, niin jossakin vaiheessa joku niistä tulee kirjoittaneeksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan uudestaan... Kamerani ikkunasta puuttuu siis vieläkin punainen suoja. Muutama rulla on kuvattu tämän puutteen häiritsemättä, ja panenkin tähän kuvan laitteen nykyisestä ulkoasusta. Reikiä on 2. Kutsun toista leikillisesti SHIFT-reiäksi.
Punaisia ikkunoita olen nähnyt antiikkikameroissa. Niissä en muista suljinta, jonka nyt huomaan kuvassasi, mutta sellaisiakin varmaan on. Vertauksessasi on kysymys todennäköisyydestä, joka on mahdottoman pieni. Vertaus on huono koska tässä ei ole lainkaan kyse todennäköisyydestä, vaan valonläpäisevyydestä ja filmin herkkyydestä. Jätä suoraan aurinkoon ilman noita suljinläppiä niin huomaat mikä on tarpeeksi taustapaperin läpäisemiseen valottumaksi asti. Ja eihän se punainen oleellista olisi pankromaattisella filmillä, suodattaisi toki osan pois. Filmillä on kyky kerätä valoa. Sattumanvaraisesti näppäimiä lyödessä kerääntyvät sanat - tai viimeistään lauseet - ovat aika kaukainen vertaus.
Zeissin rullafilmikameroissa on usein metallinen suojus, jonka voi liu'uttaa ikkunan peitoksi. Sellaisen voisi myös toteuttaa ikkunan päälle kääntyvällä levyllä, kuten ovisilmässä. Ei olisi niin kökön näköinen ratkaisu.
Anteeksi, näytän (tahtomattani) aiheuttaneeni väärinkäsityksen. Kun kirjoitin "tosi yksinkertaisesta" kamerasta, tarkoitin esimerkiksi sitä, että siinä ei ole objektiivia. Se on siis neulanreikäkamera, ja ne viimeksi liittämässäni kuvassa näkyvät mustat läpät peittävät neulanreikiä, eivät filmi-ikkunoita. Liitän tähän taas kuvan, nyt kameran takaseinästä, jossa oikea filmi-ikkuna näkyy mustana aukkona oikealla alhaalla. Seuraavassa versiossa luultavasti yritän sijoittaa filmitaskun ikkunan päälle.
No juu, vilkaisin nopeasti kuvaa ja kameran muodosta olisi kyllä nähnyt viidessä sekunnissa emiten päin se oli kuvassa. Jos olisi katsonut! "Leikillisesti" shift-reikä myös hämäännytti minut, sillä tuohan on käytännöllisesti ihan oikea shifti. Useamman reiän kameroita on tehty kursseilla ja koulussa, tuttu juttu.
Tuli asiaan liittyen mieleeni, että myös Instamatic-kameroissa ruutunumero on suojapaperissa. Niissä on silti kirkas ikkuna, josta numero näkyy.
Panen tähän kuvan uusimmasta versiosta, jossa on se aiemmin mainittu kehys ja takaseinänä irrallinen työnnettävä ja vedettävä levy. Ikkuna on filmimuistin alla.
Saako tiedustella kuinka toteutit rullan kiinnityksen, filminsiirron sekä takakannen? Oon tässä yrittänyt saada aikaiseksi 6x14-6x17 kameraa tehtyä Sinaron-w 75mm linssille ja filminsiirto rakenne mietityttää enkä saa suunnitelmaa valmiiksi sen osalta.
Toki saa tiedustella, ja olisin vastannut jo aikaisemmin, mutta kävin täällä viimeksi monta kuukautta sitten. 1. Rullan/rullien kiinnitys Kummassakin päässä kameran pohjaa on sisäpuolella lyöntimutteri. Mutteriin työntyy ulkoa (alapuolelta) kuusioruuvi, jota voi pyörittää sormilla. Kun ruuvi on ala-asennossa (ulkona), rulla työnnetään sisään, ja sitten kierretään ruuvi ylä-asentoon pitämään sitä paikallaan. 2. Filminsiirto Filmirullan yläpäässä on lovi. Muotoillaan sahaten ja viilaten kuusioruuvin pää niin, että se sopii tähän loveen. Kamerarungon yläosassa on kummassakin päässä reikä, josta ruuvi menee läpi, ja sen alapäässä (sisällä) syvennys, johon muotoiltu ruuvin pää mahtuu, kun sitä nostaa. Nostamista tarvitaan, kun filmiä ladataan. Ruuvin yläpäässä ulkopuolella on (valmistusvaiheessa siihen kiristetty) muovinuppi, jota voi pyörittää sormilla. 3. Takakansi Tämä on yksinkertaisin osa, pelkkä puinen levy, joka liukuu eestaas takakantta reunustavia uria pitkin.