Kapeaa terävyysaluetta on tullut aika vähän käytettyä - ei oikeastaan kuulu tavallisiin menetelmiin. Joskus sitten sitäkin.
Objektiivi taisi olla 70-luvun Nikkor S Auto 55 mm F:1.2 (En mitenkään periaatteellisista syistä kuvaa 50 vuoden ikäisillä objektiiveilla, mutta osapuilleen vastaavaa jälkeä niillä saa kuin 10x hintaisilla nykyisillä.)
Täälläkin tulee ajoittain käytettyä niitä vanhoja filmiajan objektiiveja, ja eipä niissä yleensä kuvanlaadun suhteen ole helposti havaittavaa eroa nykyaikaisiin vastaaviin verrattuna. Lisäksi nuo vanhat objektiivit viehättävät silmää, kun eivät ole niin muovisen oloisia kuin nuo nykyiset ja lisäksi, kun vanhoista puuttuu erilaiset automaattitarkennuksen systeemit, niin se tekee niistä yleensä pienempiä ja kevyempiä.
Itse olen uusiokäyttänyt ikivanhoja MF -Nikkoreitani jo aikoja enemmän kuin "autofocus" -muovihärpäkkeitä. Käsitarkennus ja rakenteen laatu miellyttää näissä enemmän. Mitään oleellista kuvanlaadullista vajetta ei ole. Pikemminkin päinvastoin. En seuraa "nettitestejä" kuin raamatuntutkija. Luotan omaan näkökykyyn. Polttovälit 35, 50 ja 105 mm tämän hetkisiä suosikkeja. Joillekin tehnyt konvertoinnin kun ei Ai. Kysehän on siitä mitä kukin, kuvaamiseltaan, haluaa.
Juuri niin. Näitten henkilökuvien osalta juttu ei edes ole semmoinen taiteellisnarsistinen, vain sitä mitä kuvaaja tekemisellään haluaa. Kysehän on uaeamman (tavallisimmin toki vain kahden) ihmisen yhteistyöprojektista. Mallina ollut henkilö on yhtä lailla osallinen tuloksen tuottamiseen - usein kuvaajaa enemmänkin. Helios-fanaatikkoja saattaa kummastuttaa, että koskaan kuvausta koskevien yhteydenottojen kriteerinä ei ole ollut nimenomaan objektiivi. "Hei, pitäisi saada uusia kuvia mun FB-sivuille ja Instaan. Ehtisitkö sä kuvata mua? Mutta hei, haluaisin kuvia semmoisella vanhalla, mielellään 70-luvun objektiivilla. Varsinkin, jos sulla olis Helios-44?" Neva hööd. Or seen. On vain yksi kriteeri. Se lopputulos, kuva screenillä.