Maisemakuvat neliöformaatissa (1:1 -suhde) eivät ole ihan peruskauraa, ja tässä kuvasommittelu on mennyt ihan nappiin. Aamun hiukan utuinen ilma täydentää tunnelman. Maisemakuvaajan kannattaa tosiaan pitää kameraa mukana juuri tällaisten hetkien varalta. Tietoisesti hakemalla vastaavan saavuttaminen voisi kestää jopa vuosia ja ainakin vaatia lukemattomia retkiä kohteeseen.
^ Kiitän kommentista. Mutta ei kai neliökään nyt niin harvinainen formaatti maisemissa ole? Okei, ei ehkä se yleisin standardi, mutta aika paljon on ainakin itse tullut noita neliöitä viime aikoina räpsittyä. Jopa siinä määrin, että aina välillä vilahtaa mielessä ajatus Zenza Bronican SQ-A:sta ja kehitystankeista... Mutta sitten muistan, ettei keskarinegaa noin vain skannailla kotikonstein, ja tulen järkiini. Toki, ainahan voisi sitten filmitankin kaveriksi hankkia suurennuskoneen ja altaat, olisihan se printti jo helpompi skannata, ja autenttisempikin... Värihommia en kyllä ehkä enää jaksaisi pimiössä, siinä oli hirveä nysvääminen että sai mitään järkevää värimaailmaa aikaiseksi.
Silloin joskus, kun Hasseli oli varakkaan kuvaajan peruskalu, oli neliö aika lailla vallitseva formaatti kaikissa kuvissa. Huonohan se oli, ainoana mahdollisuutena, mutta kamerathan olivat hyviä ajankohtaan nähden.
^ No mut saahan siitä neliöstä rajattua tarpeen mukaan sitten pystyä tai vaakaa, ihan miten haluaa. Keskarinegassa on jo vähän varaakin siihen. Mulla oli teininä filmiajan lopulla Bronican ETRS, alkuun vain kuiluetsimen kanssa. Sillä oli vinkeää yrittää kuvata pystyä... Hommasin kyllä sitten pikakahvan ja prisman siihen, kun halvalla jostain löysin, mutta ei siinä ole samaa tunnelmaa virittäessä, kuin kammessa. Melkein sen takia yksin voisi hommata tuollaisen vanhan keskarinrouskun, ei mikään ylitä sitä fiilistä, kun pyöräyttää keskarin virityskampea kuvan oton jälkeen. Ovat vaan inan tyyriitä tänä päivänä pelkkään fiilistelyyn.
Hasselin 56x56 mm on niin vähän kinoruutua isompi, jos sen rajaa vaakaan tai pystyyn, ettei oikein puolusta paikkaansa. Toki mahdollista, negojen kanssa. Dia sitten maskauksin.
^ No eihän siitä tule sitä "kuusneljävitosta" ihmeempi, jos sen vaakaan tai pystyyn rajaa 4:3-suhteessa... On se vielä ihan tuntuvasti kinarin ruutua enemmän, kuitennii. Noh, toistaiseksi olen kuitenkin aina saanut ravisteltua sen kutinan pois mielestäni, kun on filmikeskari alkanut houkuttamaan. Ehkä vielä joku päivä, ehkä ei...
Hienosti pellonreuna ja tie mutkittelee samaan tahtiin, värisävyt miellyttää myös silmää. Sommittelu ratkaisee, ei niinkään formaatti.
Nimenomaan. Linkki kuvaan sivustolta petapixel .com (tästä) 66 on tietenkin paras ja kaunein sanoivat sitä moittivat mitä tahansa. Kaikki ei vaan osaa, eikä voi enempää auttaa. Hasselblad Historical - Hasselblad meets Rollei
Silloin joskus tuli kokeiltua kaikkea mahdollista. Oma kokemukseni oli, että 645 oli täysin turhanaikanen, saman sai kinarillakin. Onhan siinä enemmän pinta-alaa, mutta niin vähän enemmän, ettei siitä mitään etua ollut pimiössä. Huolellisella työllä ja hienorakeisella filmillä lopputulos oli ihan vastaava. 6x7 ja sitten 6x8 olivat kokonaan toinen juttu. Semmoisessa A3 vedoksessa alkoi olla hienosti pintarakenteen tuntua. (Siihen aikaan oli se puute, ettei mielipiteitään ja näkemyksiään löytänyt netistä guuglaamalla, piti kokeilla ihan itse. Vaivalloista, mutta tulokset toisaalta pätivät sitten siihen omaan tapaan tehdä.)
Hyvä pointti. Nykyään kun lukee ns."mielipiteitä" niin muhkea siivu niistä vaikuttaa juuri äsken googlatulta, sisäistämättömältä kopioinnilta, joka varsin nopeasti paljastuu muuksi kuin aidoksi -puhumattakaan kokemusperäiseksi- tiedoksi. Ja tämä havainnot (ei tietenkään) koske mitään tiettyä foorumia vaan yleisen tason huomio, ajasta ja tavoista... Usein kun jutustelun tarve on "netissä" suurempi kuin sisällön laatu tai todellinen kiinnostus aiheeseen. Ilman kritiikkiä - koska jos joku tarvitsee nimenomaan ja vain/lähinnä juttuseuraa niin mikäs siinä... Asia tietenkin vähän eri jos väittää olevansa kaikkitietävä mut paljastuukin muuksi. Noloakin... - risuskege hiffaa nää jutut ____ Itse diggaan "6x6" ruutuja. Joskus jopa yhä valottelen sellaisia.
Kullakin on se mikä on tuntunut omalta omassa käytössään sopivalta. Niin sanotusti kolahtanut. Ei pidä unohtaa sitä. Kokeilu on hyvästä, mutta äkkiväärä fiksaantunut julistus että jokin on heikko verraten - kokeilun perusteellakin - on heikompi homma. " kuus kuus on kingi " repikää omanne
Kukin tavallaan ja kokemus opettaa. Todellinen viisaus kun syntyy pikkuhiljaa kypsymällä... Mistäs sitä paremmasta tietää ennenkuin on päässyt... __________ Kuva on tunnelmaltaan mukava ja kiva muutenkin.
Fujin 6x8 on se kingi, noissa pikkukameroissa. Just sopiva muoto, 3:4. Mutta, kaikilla jotain kuvia saa. Ja sehän se on pääasia.
Kuuskasi alkaa olemaan jo vähän harvinaisempi formaatti. Minä taas voisin argumentoida, että se kuusnelifemma oli just se keskarin optimi; kuvanlaatu parani kinosta aika kivasti - ainakin mun printeissä oli ihan selkeä ero, niin värissä kuin MV:ssä - mutta ruutuja sai peräti 15 tai 16 yhdelle rullalle! Sitä jos tykittäis saman määrän kuvia vuodessa keskarinegalle, kuin mitä nyt ammun (pun int) digillä, niin sosiaaliluokka päivittyisi kyllä hyvin nopeasti luokkaa-kahta alaspäin. Pankrottihan siinä tulisi!