Jos kuvan suurentaa, nokialaisista saappaista lähtee veden alaiseen liikenteeseen reippaan tuhnuisesti savuavaa pilveä. Peilaantuvien puiden oksien rajapinnalla seilaa muutamia mielenkiintoisia kuplia, pari siemenkotaa? yks filtteri. Keskipakoisvoimaisen pyöreesti venyilevinä. . Tuokio, ihan astualtaan silmänräpäys reaalisesta rinnakkaismaailmasta ,-) . Avantgardistista otetta.
Lätäköistä ja lammikoista heijastuvista kuvajaisista saa monesti hyvinkin taiteellisia kuvia. Parasta aikaa lammikoiden kuvaamiseen ovat hetket kovan sateen jäkeen ilman kirkastuessa. Eikä missään tapauksessa kannata hukata kevään tulva-aikaa, jolloin vettä on sellaisissakin paikoissa, joissa lammikoita ei muutoin tapaa. Hyvä astelma maisemakuvajaisiin saadan esimerkiksi niin, että aurinko on suoraan kuvaajan takana tai olkapään takana suhteelisen matalalla, ja taivaalla on pilviä tai muuta taustaa elävöittävää. Ja sitten haetaan kameraa ylös-alas siirtelemällä paras värikylläisyys. Vakaa ja selkeä kuvajainen edellyttää tietysti tyyntä säätä, mutta pieni tuulen aiheuttama värinä vedessä voi luoda tunnelman, joka on kuin ekspressionistisesta maalauksesta. Pienenä lisävinkkinä mainittakoon vielä, että maiseman voi sitten jälkikäsittelyssä kääntää ylösalaisin, jolloin lammikon saarekkeista ja vedessä kelluvista roskista tuleekin "taivaan lintuja ja pilviä" jne, sekä rajaamalla kuvaa niin, että kuvan päärolissa on kuvajaisosa. Joskus toki on käynyt niinkin, että on tarvinnut konkreettiseti kuvauspaikalla haravoida liiat roskat pois veden peilin kiillottamiseksi. Käännetty kuva on usein satumaisempi ja kiehtovampi kuin suoraan vedestä näkyvä. Kannattaa kokeilla. Itse "löysin " lammikkovauksen muutama vuosi sitten, eikä mielenkiinto siihen ole ainakaan vielä hiipunut.