Hetki sitten hairahduin salamakuvaukseen maastossa. Hankin salamia, ohjaimen ja jalustoja ja nyt on sitten vähän haettu kokemuksiakin asiasta. Se mikä on hieman harmittanut näin jälkikäteen, ovat nuo (omasta mielestäni) rimpulat jalustat... Ensimmäistä kun ostaa ja ajattelee, ettei kannata ihan hirveitä jalustaan sijoittaa, kun on vaan valon jalustasta, niin tuli ostettua Caruban LS-1 valojalustat. No nyt on sitten kokemuksiakin niistä... Ensin hirvitti jalustan varsin ohut materiaali. Ovat kestäneet - toistaiseksi (kop-kop). Mutta on kyllä niitä varottukin. Pelkään, että jos saavat iskun jossain tai pakataan väärin - syntyy lommo/isku, niin koko putki saattaa taittua poikki lommon kohdalta. Tavara on paperin ohutta. Seuraava asia joka hirvitti on tuo ohuesta putkesta johtuva vaatimaton (jalustan oma)paino ja kuitenkin varsin korkealle nouseva varsi. Vartta tuossa LS-1 mallissa oli muistaakseni 280 cm, joten yhdistelmä painavahkon akkusalaman ja näin heppoisen jalustan kanssa oli pelottavan tuntuinen. En tosin ole uskaltanut nostaa salamaa kahta jatko-osaa korkeammalle n. 2 metriin. Kolmas asia joka harmittaa on jalustan suuri "kuljetuspituus", eli jalusta on lyhyimmillään noin 80 cm mittainen. Olisi saanut olla vähemmän, jopa huomattavastikin vähemmän, luokkaa 50 cm. Nykyinen jalusta ei oikein mahdo mihinkään kassiin kuljetusta varten. Nykyinen jalusta Caruba LS-1 Plussat: edullinen hinta, suhteellisen kevyt (maastossa), nousee kunnioitettavaan mittaan, säädöt toimivat kohtuullisen hyvin (pienten hienosäätöjen jälkeen). Miinukset: pelottavan heikon tuntuinen rakenne, suuri pituus kasassa, keveys ja sitä kautta kaatumisherkkyys, säätöjen puute. Näiden kokemusten perusteella/kautta, mitä kaipaisin seuraavasta valojalustasta: - vaikka 280 cm korkeus onkin "juhlava" korkeus, saattaisin tyytyä jaustaan joka nousee reiluun kahteen metriin, koska maastossa (metsässä) jalusta on aina vähän epävakaalla pinnalla - eikä kovin korkealle uskalla yksinkertaisesti suhteellisen painavaa salamaa nostaa - jalustan pitäisi ehdottomasti olla tukeva, luotettavan oloinen - mutta vastaavasti taasen kevyt kantamista/kuljettamista silmällä pitäen - lyhyimmän pituuden pitäisi olla luokkaa 50...60 cm eikä yhtään sen ylitse. Että jaustan saisi luotettaavasti kassiin/reppuun kuljetusta varten - (ainakin) yhden jaloista pitäisi olla erikseen korkeussäädettävä, koska erittäin harvoin ollaan täysin tasaisella alustalla (käytännössä ei koskaan). Säätö siis jalan korkeudessa, eikä pituudessa, niin kuin usein tuntuu (sisäjalustassa) olevan. Pituussäätö ei vaan yksinkertaisesti riitä maastossa Nyt kun kokemus/näkemys/opit ovat jalostaneet mielipidettä siitä mitä oikeasti tarvitsee, ovat vaatimukset kasvaneet. Se tiedän, että myös pituuden sijaan tarvitsen myös niin sanotusti matalan jalustan, jotain luokkaa "Manfrotto 003". Alkuperäiset jalustat tuli ostettua verkossa - "sika säkissä" periaatteella ja lopputulos olikin sen mukainen. Koska en ihan hirveästi tunne eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, niin olisinkin kysellyt kokeneempien valokuvaajien mielipiteitä, minkä valmistajan tuotteita kannattaisi tässä tilanteessa katsella korvaajiksi?
Kevyt ja tukeva.... No, sen olen maastossa huomannut, että se on aika harvoin ihan tasaista. Skutsiin vietävän jalustan olennainen osa on yksi pituudeltaan säädettävä jalka.
Mulla on pari Manfroton 1051BAC-jalustaa. Menöö pieneen tilaan, nousee kait 2 metriin mutta kapeiden jalkojen takia ei kovin tukeva eikä erikseen säärettävää jalkaa. Ostin ne kun piti tehdä hääkuvauskeikka Italiassa ja piti saada kauhee määrä tavaraa lentokoneessa menemään. Pikkusalamoille ok, ja tulee niitä matalana käytettyä ihan muutenkin. Jonkinsorttisia valaisinjalustoja on yli parikymmentä, Manfrotto Master 004B:tä eniten. Manfrottoa, Lastolitea ja Avengeria ovat. sun vaatimusten mukaista voi olla haasteellista löytää.
Keskikokoinen California Sunboucer olis hyvä heinäkone. Sen kun levittää heinäpellon lairalle niin aina alakaa tuulemahan. Heinä kuivais.
Onneksi jalustan päässä nyt pääsääntöisesti vain käsisalama. Ei ole ollut ajatusta laittaa mitään sen isompaa himmeliä sinne päähän näiden lisäksi.
Kyllä se pienikin salama, kun se viedään 2,5-3 metriin ja siihen kiinnitetään valonhajotin, lähtee tuulisella kelillä ihan tuosta noin vain...
Manfrotton jalusta paino ja sinne pieniä kiviä sisään ja aina jalustan alaosasn kiinni. Tuulessa kevyttä ja tukevaa ei ole olemassa.
Yleensä jos tarvittis kuvauspaikalla kiviä painoksi niin niitähän ei löyry. Ittellä on eri kokoisia kahvakuulia joita käytän painoina, remmillä kiinni. Nykyään on vissiin olemassa jotain jalkapainojakin jotka toimii hyvin painoina.
Mä käytän manfrotton puomijalustan mukana tullutta vastapainoa. Se on tiivis kangaskotelo, johon tuleekin laittaa kiviä ja/tai hiekkaa painoksi. Tai oikeastaan siinä on kaksi puolta, se on helppo laittaa joko koukusta vai vaikka yhden jalkasen yli taittamalla. Olenkin täyttänyt sen etukäteen kivillä. Malli saa niitä (mulla on 2) kantaa ulkokuvauksissa. Näin noudatan nykyisin niin olennaista 'osallastamista'. Itselle jää kannettavaksi kamera, jalustat ja salamat. Tämmöistä siis: Manfrotto G100-2 hiekkapussi / hiekkasäkki (max.6kg) | Fotonordic
Mulla on 4 ja 8 kg kahvakuulia painoina. 4 kiloiset pikkusalamoiden kanssa ja 8 kg isoompien akkusalamoiden kanssa. Fotometallia (Manfrotto ym) huomattavasti halvempi kilohinta. kaikesta huolimatta, assari on aina mukana kun on mahdollista. Se vähän mussutti kun ostin kevyemmän Elinkan Quadran mutta samalla reissulla alkas olemahan kahvakuuliakin kannettavana