Sanottiin että tulivat Stalinin aikaan rajan yli ihan soittokunnin? Mut noin ryssä- sanan käytöstä katselin Wikipedian esitystä. "Aiemmin sanaa on pidetty neutraalina etnonyyminä." Ryssä – Wikipedia
Indoeurooppalaisista ei saisi mitään otsikoita kirjoittaa? Sadat miljoonat uhrit - germaaneilla, slaaveilla jne... "Pelottavaa" porukkaa... Kaikkien sanojen käyttö arveluttavaa sillä mikä tahansa niistä voi joitain ahdistaa? Vai olisiko, sittenkin, käytettävä ns. tervettä harkintaa? Ehkäpä elettävä "ajan hengessä"?
Ryssä saatana. Niin, kun pikkupoikana juostiin stadissa pommikoneita ja pommeja pakoon, pohjanmaalainen äitimme totesi, että se on ryssä joka meitä pommittaa. Ja vei meidät turvaan kerrostalon kellariin. Tosin ne pommien jysähdykset sielläkin tutuiksi tuli. Eräänkin kerran kotiin palattuamme oli ikkunalasit lattialla. Äiti tietysti ryhtyi naulaamaan lakanoita ikkunoihin, talvi kun oli. Faijahan oli siellä jossain tekemässä selvää jälkeä näistä ystävällisistä pommittajien kavereista. Varmaan samalla tunteella kuin ukrainalaiset tällä hetkellä ryssiä kohtelevat. On ollut aivan upeaa seurata videoilta miten ukrainalaiset räjäyttävät hyökkääjän panssarit tuhannen nuuskaksi. Käyttökelpoinen sana se ryssä on. Sillä identifioidaan selkeästi pahantekijät.
Erittäin tutun kuuloista tarinaa. Lähes tarkalleen samanlaisia muistoja sodasta olen kuullut itsekin, taaperosta asti ja omilta sukulaisiltani. Tämän hetken tapahtumat nostaneet pintaan monella muistot lapsuuden kokemuksista, joita olen kuunnellut aivan viime päivinä jälleen. En sellaisia esille ikinä tarkoituksella provosoisi enkä pilkkaisi toisten tuskaa. Tehkäämme kaikkemme vihan ja sotien vähentämiseksi. Yritetään rakentaa parempaa. Muuten syntyy lukemattomasti lisää yhtä surullisia ja surullisempiakin muistoja. Kiitos ja hyvää kesäajan alkua. Vilpittömästi.
Noista ajoista puhuttaessa unohtuu usein (tai siis melkein aina), että jatkosota alkoi siitä, että Suomi hyökkäsi silloiseen Neuvostoliittoon tarkoituksenaan tehdä Suomesta Suur-Suomi. "Vienanmerestä Laatokkaan me miekalla piirrämme rajan..." (Sitähän sitten tiosaalta ei tiedä kukaan, miten historia olisi muotoutunut, jos olisi annettu naapurin olla rauhassa siinä vaiheessa.)
Aloittiko Suomi vai Neuvostoliitto jatkosodan on ikuinen väittelyn aihe. Mikäli haluaa jatkaa väittelyä, niin kannattaa ehkä tutustua oheisen linkin tekstiin. Minä olen haluton jatkamaan aiheesta. Aurinko paistaa ja olen ladannut DAYROLL DELUXE laturista Fomapan 200 filmiä kolmeen vanhaan kameraan ja lähden koirani kanssa lenkille. Tänään otan mukaan Rollei XF 35 kameran. Vanha, mutta on mukava mukana ja vielä toimiikin. Estille mukavaa kesän odottelua. Jatkosodan alku
No, eiköhän hyökkäyksen alkuperäinen tarkoitus ollut saada talvisodassa menetetyt maa-alueet takaisin. Se Suur-Suomi -ajatus syntyi varmaan vasta menestyksen myötä, kun saksalaisten kanssa homma näytti alkuun etenevän varsin helposti, joten ahneus iski eikä maltettu pysähtyä vanhoille rajoille. Varmaan nuo saksalaisetkin vaativat, että Suomi jatkaa hyökkäystä heidän kanssaan.
Siinä vaiheessa kun Saksa kertoi Suomelle hyökkäävänsä Neuvostoliittoon, oli Suomella kolme vaihtoehtoa: a) yrittää pysyä puolueettomana missä tapauksessa hyvin suurella todennäköisyydellä Neuvostoliitto ja Saksa olisivat taistelleet keskenään Suomen maaperällä (Stalinhan oli jo aiemmin sanonut Suomelle, ettei Suomen puolueettomuutta tultaisi kunnioittamaan jos suursota syttyisi. "Suurvalta nousee maihin tässä (Hanko) ja jatkaa matkaansa teidän vastustuksestanne huolimatta. Te olette pieni ja heikko. Ei teiltä kysytä.") ja silloin jälki olisi ollut kaameaa. Päättäjämme olisivat olleet rikollisen naiiveja jos olisivat kuvitelleet Saksan ja Neuvostoliiton keskinäisesä sodassaan kunnioittavan meidän puolueettomuuttamme. Kumpikaan (Saksa ja Neuvostoliitto) kun ei suuresti ollut huolissaan muiden maiden siviilien kohtalosta. Ne maat joiden alueella nuo kaksi ottivat yhteen, kyllä kärsivät aika lailla. Toinen vaihtoehto olisi ollut liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa, se taas ei talvisodan jälkeen ollut mahdollista. Kolmas vaihtoehto oli liittoutuminen Saksan kanssa. Neljättä vaihtoehtoa ei ollut, joten päättäjämme valitsivat vähiten huonon. Liittouduttiin pirun kanssa paholaista vastaan. Miten laajaa oli tuon Suur-Suomi-ajattelun kannnatus, on varmaankin tutkittu, mutta AKS:ssa ei kai ollut jäseniä kuin nelisentuhatta. Toki suuravaltapolittiset realiteetit ja haaveilu lomittuivat osin yhteen, mutta sitä neljättä vaihtoehtoa ei todellakaan ollut.
Suomen eteneminen Itä-Karjalaan ei niinkään johtunut mistään Saksan vaatimuksista. Syinä oli osin tuo Suur-Suomi-ajattelu mutta myös sotilaallinen logiikka: haluttiin vesistöihin nojautuva linja ("Kolmen kannaksen linja") jota olisi helppo puolustaa. Lisäksi Itä-Karjala ajateltiin pantiksi mahdollisia tulevia rauhanneuvotteluja varten (mikä näkyi hieman ikävällä tavalla sitten kesällä -44). Sodan aikana toki alettiin valmistautua siihen, että alue liitettäisiin Suomeen.
Asiaa valaissee myös osaltaan opus, jota luetettiin Karjalankin kouluissa (Saatavilla hyvin varustetuista antikvariaateista.)
Yllätyin omakohtaisesta kokemuksesta viime sodasta foorumilla! Profiilissa näkemäni ikä 122 vuotta saa uuden ulottuvuuden huumoriinsa. Omat vanhempani syntyivät 20-luvulla ja nyt mietin luonnollisesti 30-luvulla syntyneitä viimeisten Helsingin pommitusten ajankohdan takia. Terveyttä ja mukavaa mieltä toivotan hyvä Seppo, foorumin vanhin -oletettu. Kimmo
Nykyään tuo logiikka (on aloitettava sota välttääkseen muiden aloittaman sodan) on taas muodissa, mutta nyt Venäjällä. Siihen kyllä kohdistuu kritiikkiäkin:
Niin, tuolloin siis Neuvostoliiton julkilausuttu perustelu Suomeen kohdistuvalle aggressiolle oli huoli siitä, että Saksa käyttäisi Suomen aluetta hyökkäysreittinä. Toki sen pohjalla oleva logiikka oli sama kuin Venäjän nykyään: Venäjän naapurimaiden suvereniteetti on, ja sen pitää olla, aina toissijainen Venäjän etuihin nähden. Venäjän ikiaikaisen käsityksen mukaan vain suurvallat ovat ja voivat olla suvereeneja, pienten valtioiden suvereniteetti on aina ehdollista (tai fiktiota). Tähän liittyy sekin, että nykyvenäläisen käsityksen mukaan (mitä täälläkin ajoittain toistellaan; ilmeisesti ero vapaaehtoisen valinnan ja väkivaltaisen pakottamisen välillä on osalle ihmisistä liian vaikea ymmärrettäväksi) läntisen Euroopan maat eivät todellisuudessa ole suvereeneja vaan Yhdysvaltojen työkaluja. Aidosti sopimuspohjainen kansainvälinen turvallisuusjärjestely on tämän logiikan mukaan mahdottomuus tai pikemminkin sisäisesti ristiriitainen oletusjoukko. EDIT Tässä mielessä Neuvostoliiton yritys muuttaa Suomen yhteiskuntajärjestelmä asettamalla valtaan nukkehallitus oli täysin looginen toimenpide. EDIT 2 Mistä taas tietysti seuraa se, että koska itänaapurimme ajattelee noin, on liittyminen Natoon ainoa keino jolla voimme saavuttaa reaalisen suvereniteetin.
Teheranin konferenssista kerrotaan Helsingin suurpommitukset -sivulla Wikipediassa, johon laitoin linki edellä. Josif Stalin oli saanut Teheranin konferenssissa vuonna 1943 Yhdysvaltain ja Iso-Britannian edustajilta luvan massiivisiin pommituksiin, joilla Suomi pakotettaisiin irtaantumaan sodasta Saksan rinnalla ja suostumaan Neuvostoliiton rauhanehtoihin. Ukrainaan joo. Mutta nyt meni foorumillakin jo sivu. Seuraava on #20.
Sama täällä, eli 20-luvun tuotoksia olivat vanhempani. Isäni lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan ja joutui sitten jo komennettuna jatko- ja Lapin sotaan. Äitini puolestaan eleli samaan aikaan Helsingissä, mutta ei käynyt useinkaan pommisuojassa. Hänen äitinsä oli nimittäin melko vahvasti uskonnollinen ja oli sitä mieltä, että jos pommi osuu, se on korkeammassa kädessä. Niinpä he elivät normaalia arkielämäänsä omakotitalossaan Pukinmäessä aivan Vantaanjoen rannalla ilmahälytyksienkin aikana. Vaara kyllä oli ilmeinen, sillä naapuritalo sai jossain vaiheessa täysosuman ja puurakenteisesta talosta jäi vain joitain betonisia perustuksia jäljelle. Onneksi asukkaat olivat ehtineet siirtyä pommisuojaan ennen mainittua osumaa. Äitini äiteineen selvisivät sodasta vahingoittumatta, tiedä sitten kenen ansiosta…