Ostin yhren Manfroton jalustan pikakiinnityslevyn lisää. Pikku-Sonyyn olisin ostanut akkulaturin mutta oli F-F:ssa loppu.
Dumppasin tänään tonnitolkulla MFT- ja Fuji-rojua erääseen kivijalkafotokauppaan, ja kävelin sieltä sitten ulos tällaisen kanssa: Päädyin siihen lopputulokseen, ettei ole kiva pitää kauhean montaa järjestelmää ja ostella niihin kaikkiin laseja. Pysyy mopo paremmin lapasessa, kun hankkii vain yhden kiinnityksen laseja, joten tuo sai tulla pikkukameraksi a7R III:n rinnalle.
Onneks mun saldo sanoo "sorry charlie, no sale" heti ensalkuun noille L-merkkisille vehkeille. Ei siinä, hienojahan nuo on käpisteltävinä, mutta realismi sanoo näiden Soinilaisten sopivan meikäläisen tarkoitusperiin paljon paremmin. Ja ennen kaikkea lompakolle, vaikkei näätkään ihan ilmasia ole. Vaikka olihan siinä vanhassa Leica M3:ssa kyllä tuntumaa ja tunnelmaa, filminsiirtovipua myöten. Onneks moon köyhä, niin ei tartte unelmoida moisista.
Kyllä, silmän mykiö eli linssi kun samentuu niin se vaihdetaan uuteen kirkkaaseen keinomykiöön ja näkö paranee. Aika omituinen operaatio kun näet koko ajan mutta välillä sameammin…
Noinkin vanhaan malliin saa siis vielä varaosia. - No, oikeasti: onnittelut. Kyllä näkö on niitä olennaisen tärkeitä juttuja.
Periaatteessa jos molemmat silmät olis leikattu yhtäaikaa niin olis voinut luopua silmälaseista kokonaan. Tein köyhän miehen päätöksen, uusi tehtihin terveen silmän pariksi. Aijon jatkossakin käyttää silmälaseja, oon tottunut niihin. Mun mielestä valokuvaamisessa pitää olla sekä hyvä kaukonäkö JA lähinäkö. Lukulasikausi oli kamalaa aikaa. Kun kuvasit niin kameran säätöjä varten piti aina ripustaa lasin nenälle ja sitten muuten ottaa pois. Moniteholaseilla on paljon helpompaa.
Kyllä moniteholasit ja hyvät kameroiden takanäytöt ovat olleet silmälaisen käyttäjälle suuri helpotus. Peilietsinten ja etsimen korjauslinnsien aikaan tarkennus meni arpomiseksi riippuen siitä mitkä lasit sattuivat olemaan mukana tai päässä tai oliko ilman laseja. Joskus varmempaa olikin arvioida ja säätää etäisyyttä objektiivin asteikon mukaan. Hyviin moteholaseihin kanattaa satsata, vaikka se merkitseekin 800-1000 eron kustanusta noin 2 vuoden välein.
Ei ollu ainakaan mulla kovin vaikia operaatio. Jonkunverran sairaslomaa ja tippojen tiputtelemista pitää jälkihoitona tehdä.
Korona-aika maskinkäyttöineen on ollut pientä ongelma-aikaa. Maski-kamerayhdistelmä saa puuskuttavan kuvaajan rillit helposti huurtumaan. Peilitön kamera auttaa tähän. Rillit voi väliaikaisesti jättää pois (jos ei oo kovin vahvat) ja suuren osan kameran säädöistä pystyy tekemään etsimen kautta. Nappulasäädöt vaatiikin sitten silmälasien käyttöä välillä, varsinkin kun uudehkon kameramallin nappulat ei oo selkäytimessä.
Mulla on niin uusi asia ettei osaa sanoa. Jos leikkaus menöö tavallisesti niin pelkkää hyvää varmaan. Uusi mykiö ei ilmeisesti ikuna samene, omat alkuperäiset luonnontuotteet iänmukaan samenee.
Mulla kaihi leikattiin molemmista silmistä 4v sitten. Kaihileikkauksessa käytetään ultraääntä, vaikka moni luulee, että se tehdään laserilla, kun leikkauksen aikana silmään tulvii kirkasta valoa hyvin runsaasti. Tästä näkee eron terveen ja korjaamattoman silmän välillä Valitettavasti tämä ei ihan pidä paikkaansa. Mulla todettiin kuukausi sitten ns. jälkikaihi eli sumentuma. En tiedä onko sumentuma mykiössä vai jossain sen takana, mutta se poistetaan melko pienellä laserleikkauksella ensi viikolla. Sen jälkeen se ei uusiinnu.
No näin se varmaan on, mahdollisesta jälkikaihista oli maininta minunkin papereissa. Ilmeisesti sen poisto on pieni operaatio. Muuten tälle kaihileikkaukselle ei taida olla vaihtoehtoja.