Kokoomus on kyllä vuosien varrella aika hyvin saanut läpi väitteensä siitä, että heidän talouspolitiikkansa on vain taloutta ilman politiikkaa ja niiden muiden talouspolitiikka on politiikkaa ilman taloutta.
Jaa jaa... ainakaan minun itsetuntoni ei heikkene sillä, että toinen keskustelija asia-argumenttien sijasta siirtyy suoraan ad hominem-puolelle. Tuo itsetuntoheitto oli tietysti edelleen samaa laatua, joskin heikosti naamioituna. Toki jokainen käy keskustelua haluamallaan tasolla ja siihen on oikeus,mutta eikö tuollainen ad hominem ole vähän halpaa EDIT Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, kerro vielä joitakin esimerkkejä aiemman viestisi maininnasta yritysvihamielisestä hallituksesta. UPM:n ja Paperiliiton kiista on aivan klassinen työmarkkinapaini, ei millään tapaa elämää suurempi. Etenkin jos katsotaan noita viimeisen neljänneksen pörssiyhtiöiden lukuja joihin aiemmassa viestissäni viittasin mutta varmaan ovat sitä samaa ymmärtämättömyyttä.... Näistä voisi olla ihan mielenkiintoista keskustella ilman jatkuvaa henkilöön kajoamista. Vakavammin: eikö mielestäsi väite ymmärtämättömyydestä pitäisi perustella? Itse en oman ammattialani osalta kyllä syyttäisi sosiaalisessa mediassa ketään ymmärtämätömyydestä ilman _hyvin_ vahvoja, julkilausuttuja ja objektiivisia perusteita. No, taaplaa tyylilläsi
Mitkä loukatut tunteet? Mistä sinä ne kehitit? Taas henkilöität keskustelun. En ainakaan minä ole loukkaantunut. Mutta kerro silti, miten hallitus on yritysvihamielinen kuten aiemmin kirjoitit. Linkkisi teksti muutoin, ja ehkä soveliaasti, on maksumuurin takana EDIT Pointtini on yksinkertainen: käydäänkö keskustelua perustelluin asia-argumentein vain henkilön ("ymmärtämätön", "loukkaantunut") kautta?
Asiasta kolmanteen.... Kuvajournalismin huippukohtia Iltalehdestä. Juttu käsittelee lähisuhdeväkivaltaa Joutsenossa. (Toivottavasti Jore Puusa ei satu näkemään po. juttua, repisi oletettavasti ainakin housunsa, jollei enemmänkin )
^ Niin no, mikä olisi sopiva kuvituskuva kuvaamaan lähisuhdeväkivaltaa. Esim. kuva miehestä mottaamassa naista nenään vai… Tuossa kuvassa on jotain dramatiikkaa. Tien etualan valoisuus johtaa synkkään mustaan… Jotain kuvaannollista kai siinäkin(??).
Totta, onhan siinä symboliikkaa. Tie vie pimeyteen jne. Tuon tyylin tehtäviä(kin) oli joskus ammattitutkinnon paikalla tehtävinä. Olisko ollut jotain "Öinen kaupunki on vaarallinen paikka" tms. En nyt enää ihan tarkkaan muista, mutta mutuna sanoisin, että ryhmässä jokaisella oli hiukan vaikuttavampi kuva siihen kohtaa tarjota kuin aurattu tie.
Satuin lukemaan tuon mainitun Talouselämän artikkelin. Kun heitin ilmaan kysymykseni johdon missiosta jossa mukana ehkä jotain muutakin kuin pelkkä osakkeenomistajan etu, niin alla olevasta lainauksesta voisi saada sellaisenkin käsityksen. Toki kaikki varmaan tunnustavat että rahankeruumielessä nykyjohto on tehnyt hyvää työtä. Aina ei niin ole ollut kun aikoinaan Yhtyneet paperitehtaat rynni Shottoniin, josta siis juuri lopullisesti, ainakin toistaiseksi, vetäydyttiin. Mutta toisaalta, ihan hyvin se toinenkin paperifirma on pärjännyt pienemmällä resuamisella, tosin. Siellä on ruotsalainen suku ja pari valtiota ankkuriomistajina, olisiko tässä syy. Omistajuus ei ole ihan kasvotonta ja hallituksella sekä toimitusjohtajallakin on pomonsa. Lainaus Talouselämän asiaan liittyvästä artikkelista: "Vuosina 2004–2005 UPM yritti muuttaa sopimusjärjestelmää Kanadassa Miramichissa, mutta päätyi luovuttamaan riidassa peräti kahdeksan kuukauden lakon jälkeen. Ay-liike kesti, koska lakossa oli vain UPM:n väki. Muiden jäsenmaksuja nostettiin. Vuonna 2013 UPM yritti muuttaa saksalaista sopimusjärjestelmää ja uhkasi erota sikäläisestä työnantajaliitosta. Yhtiö perui aikeensa eikä päässyt irti tiukoista, työnantajaa sitovista velvoitteista. Saksan ay-liike kiitti ratkaisua ”järjen voitoksi”. Nyt UPM testaa kuinka taipumaton ja yhtenäinen tai kuinka härkäpäinen ja ehdoton on suomalainen ay-liike. Yksi asia on selvää: kalliiksi lakko on tullut jo kaikille osapuolille. Stora Enso ja Metsä Group seuraavat tilannetta hiljaa sivusta."
Monenlaisia saletin avauksia on aikanaan yritetty. Luen juuri kirjaa Iso-Britannian 1970-luvun jälkipuoliskolta. Valtaan tuli hallitus joka halusi maahan uudenlaisen yhteiskuntasopimuksen (viittaus 1700-luvun sopimusteoreetikoihin). Hallitus oli varsin vasemmistolainen ja solmi hyvin tiiviit yhteydet maan ammattijärjestöihin. Lainsäädännöllä ammattiliittojen asemaa vahvistettiin hyvin paljon, jopa niin että oli mahdollista potkia töistä pois työntekijät jotka eivät halunneet liittyä liittoon ja tämän jälkeen heille ei myöskään maksettu työttömyysavustusta. No, hallituksen hieman naiivi ajatus oli, että kun liitoille annetaan lainsäädäntöteitse suurin piirtein kaikki mitä vain osaavat toivoa, niin sen jälkeen ne pidättäytyvät palkankorotusvaatimuksista. Yhden liiton pj kyllä suoraan varoitti: "Älkää luulko, että meidän tehtävämme on rakentaa yhteiskuntaa, meidän tehtävämme on huolehtia jäsentemme eduista.". Liitot alkoivat vaatia merkittäviä palkankorotuksia joihin hallituksen, ensin yhteen suostuttuaan, oli pakko suostui toiseen ja kolmanteen, korotukset olivat luokkaa 20 - 30% jopa yli. Olen nyt kohdassa jossa valtionvarainministeri yrittää saada muuta hallitusta ymmärtämään, että maan talous on romahtamassa. Sitten kohta tulikin Rautarouva ja kuviot kääntyivät taas vähän toisin. Ehkä tarinan opetus on, että on hyvä ettei hallitus ole liian innokas (ainakaan ihan kaikissa asioissa ja kovin yksipuolisesti mihinkään suuntaan) ja että siihen ollaan riittävän laajalti tyytymättömiä.
Jos ei ole mitään tarttumapintaa tavalliseen duunarityöhön ei voi ymmärtää millaisen muutoksen se on käynyt menneen 40-50 vuoden aikana, tänä päivänä tehdään luultavasti yksin se mihin tarvittiin viisi 70-luvulla, ns. "paskatyötkin" kuormittavat nykyään aivan eri tavalla niin fysiikkaa kuin psyykeäkin.
Moni asia on toisaalta ihan samoin kuin 50 vuotta sitten. Hitsauspuikko palaa suunnilleen samalla nopeudella kuin ennenkin, ja sitä ohjaamassa on yksi mies.
Enpä tiedä miten se olisi mahdollista. Puikko palaa niin kuin palaa, ei sitä saa nopeutettua. (No, on tietysti monta muuta puuhaa, joissa on kiristystä tullut. Mutta, eivät ne ukot ennenkään työmailla veltoilleet, etupäässä painoivat urakkaa, ja tienestit olivat siitä kiinni, mitä valmista syntyi.) Työolosuhteet ovat parantuneet paljon. Ukko teki kaukolämpöputkistoja aikanaan, ja näilläkin keleillä konttailtiin siellä montun pohjalla putkien jatkoksia hitsaamassa. Ei niissä oloissa kukaan tekisi hommia nykyään, ja jos yrittäisi, olisi pikkubussillinen työsuojeluväkeä montun reunalla saman tien.
Niinpä ja lisäksi automaatio tulee entistä enemmän muuttamaan tilannetta. Esim. oman työpaikkani tuotantotiloissa robottien määrä on vahvassa kasvussa. Tässä on tietysti kaksi puolta. Yksinkertaiset esim. vähän koulutusta ja osaamista vaativat kokonpanotyöt ihmisiltä vähenevät, mutta toisaalta, yksitoikkoiset ja kenties fyysisesti hieman raskaat työvaiheet siirtyvät robottien hoidettaviksi.
Palvelut ovat varsin suuressa määrin siirtyneet verkkoon ja muuttuneet itsepalveluiksi. Ennen Suomessa oli paljon pankkikonttoreita ja -toimihenkilöitä, nykyään ei juuri tahdo löytää pankkikonttoria Helsingissäkään. En tosin väitä, että tämä kehitys olisi pelkästään huono. Hesarissa on tänään sarjakuva B Virtanen, joka kuvaa nykytilannetta pankeissa.
Mun duunina on nykyään autovaraosien palautusten käsittely, jotkut niistä ovat hyvinkin painavia ja hankalia nostettavia, eikä millään järjellisellä tavalla saa roboteilla tehtyä, omin pikku kätösin ne on hoidettava.
No meillä "valokuvaajilla" tai "näppäilijöillä" voi olla myös asiasta mielipiteitä ja joskus myös ihan omakohtaisia kokemuksia, jos ei kuitenkaan ihan sentään osaamista, se olisi jo liikaa. Jokainen meistä kuitenkin, tai ainakin suurin osa, tienaavat elantonsa siviilitöistä, vaikkei niistä sen suurempaa numeroo tehrä, ny. Seuraaminen on mielenkiintoista, toki, mutta myös äärimmäisen surullista. En ole mistään oppimastani löytänyt että joku vallan haltija, taloudellisen tai muun, löysentäisi otettaan ihan omaehtoisesti. Päinvastaisesta esimerkkejä riittää ihan joka päivä "seurattavaksi" Ilta-Sanomien etusivulla, tai miksei tasapuolisuuden vuoksi Iltalehden. Siinä mielessä täytyy tunnustaa että elämänkoulun opinnot on vielä pahasti kesken. Työntekijäjärjestöt ovat nimensä mukaisesti työntekijöiden etujen ajajia. Ei työttömien, ei yritysten, ei edes valtion ja hallitusten. Siinä mielessä homma tietenkin, anteeksi kielenkäyttöni, kusee pahasti että korporatismi on Suomen kokoisessa golf-klubissa niin voimakkaasti edelleen vallalla. Siinä määrin jopa että nämä edellä mainitut työntekijäjärjestöt, ja muutkin etujärjestöt, käyttävät suhteetonta valtaa yli ns. kansanvallan (mitä ikinä sekin lienee). Mutta seurattavaa siis riittää. Valitettavasti tuo kansalaisten poliittinen muisti seiskalehtien ja muiden informaatiolähteiden tulvassa on niin kovin lyhyt ja historian tuntemus ihan olematon.
Toisaalta on kyse sopimusvapaudesta. Jonkin asian osapuolet neuvottelevat velvoittavia sopimuksia sen sijaan, että poliittinen eduskunta samasta asiasta säätäisi lain. Toki on tervettä käydä keskustelua siitä, mikä on valtiovallan aluetta ja mikä sopimisen aluetta.
Tämä on merkittävä ero. On valtioita joissa laki säätelee työsuhteita vielä paljon voimallisemmin kuin Suomessa. On ihan sama mitä kaksi sopijapuolta on sopinut asiasta, esim jonkin liiketoimintamallin suhteen. Jos sopimuskohteeseen liittyy työn teettämistä saattaa laki ja työntekijän oikeudet olla aivan toisella tavalla turvattuja kuin Suomessa. Käytännössä esim. elinikäisiä työsuhteita. Suomessa sellaisia voi olla vain oikein isoilla viikareilla. No, myönnetään, tämä oli asiaton heitto vajavaisilla tiedoilla. Sopimusvapaus on ihan vain henkilökohtaisesta mielestä tavoittelemisen arvoinen asia. Toki pitää sitten myös huolehtia että on osapuolia joilla on sopimisen mahdollisuus niin asemansa, osaamisensa, ymmärryksensä kuin lainsäädännöllisen ympäristönsä puolesta. Oikeusturvan heikkeneminen oikeusistuimien ruuhkautumisen, lainsäädännön monimutkaisuuden ja kansainvälisten riippuvuuksien lisääntymisen vuoksi sotii tätä sopimisen vapauden periaatetta vastaan yksilön kannalta usein kohtuuttomasti.
Totta. Ja aito sopiminen edellyyttä osapuolten edes suunilleen samanlaista painoarvoa sopimistilanteessa. Vahva tietysti mieluummin neuvottelisi usean heikon kun yhden vahvan kanssa...