Mikäs on porukan näkemys? Päivän vaiko ? Aaltoyliopisto kehittää toimintaansa ja yhdistää koulutusohjelmia. Erillinen maisterikoulutusohjelma ns. "loppuu", tosin käytännössä jatkunee "mitään siihen lisäämättä ja mitään poisjättämättä" kuten ennenkin, eri nimellä vain. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008533854.html
^ Enpä tiedä, onko tämä sopiva foorumi tuolle kysymykselle. Tuo voi kiinnostaa jotakin ammatinvalintaa pohtivaa ja valokuvauksesta kiinnostunutta nuorta, mutta jotain keski-ikäistä valokuvauksen harrastajaa tuo ei juuri hetkauta suuntaan eikä toiseen. Varsinkin, jos yliopistotasoista alan koulutusta on kuitenkin saatavissa niitä varten joita ala kiinnostaa. Toisaalta, voisi olla tarpeen miettiä laajemminkin, kuinka paljon taiteen alojen koulutusta tässä maassa tarvitaan. Esim. ammattiopistoista valmistuu vuosittain ties kuinka monta uutta media-assistenttia tai vastaavaa, joille ei kuitenkaan löydy töitä. Hakeutuvat sitten jollekin toiselle alalle tai johonkin toiseen koulutukseen.
Vieläkö 50v vanhalla yo-todistuksella kannattaisi hakea. Olisi hulppeaa viimeinkin oppia jotain valokuvataiteesta. Hyvä uutinen ilman muuta. Vähän pitkä matka sinne Nevan suistoon, mutta mennee etänä...
En usko, että kannattaa noin vanhalla paperilla hakea. Mitä hyötyä olisi muuten viedä opiskelupaikka uudemmalta sukupolvelta.
Ei kamerataiteen laitosta ole ollut miesmuistiin. Käsite "kamerataide" oli mielestöni susi jo syntyessään. Nyt Sakke siirry uudelle vuosituhannelle. Kapa
Mies aloittaa väärällä termillä/käsitteillä, ja kyselee mielipiteitä. Kun sellaisen saa (tai ei mielipidettä, kun en en kamerataide termiin osaa vastata tänä päivänä), niin kommentoi EVVVK. Kummallista, perin kummallista.
Vitun Vanhukset. Ikävä tämäkin nähdä. Otsikon kamerataide on myös pelkkää virruilua ja provoa. Ei luulis olevan varaa. Linkatussa jutussa näin opiskelijatoveri Heli Rekulan.
Kamerataiteesta tuli mieleen Ismo Kajander ja Leica linnun siivillä. Vatanen taisi siitä Leica MP-yksilöstä täällä aikojnaan tarinoida. Nyt en heti löydä netistä siitä kuvaa mutta: Kierrätyslavojen kuningas Midas Ismo Kajander – Wikipedia Jaa että näinkin tuore tuli eteen. Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 11/2019. Kaksikerroksisessa yksiössä asuva taiteilija Ismo Kajander: ”Kotini kertoo vaatimattomista lähtökohdista”
Watasen nyt huomaan kommentoineen linkin juttua ja aivan oikeassa hän on siinä, mutta ei kuitenkaan sano poikkipuolista sanaa itse järjestelmää kohtaan joka sentään hänellekin on taiteilijaeläkkeen mahdollistanut. RIP Merja Salo. RIP korkeakulttuuri - kun pitäis noi vanhat ja sairaatkin hoitaa. Olemme eläneet onnen harvinaiset vuosikymmenet.
Totta turiset. Se olikin siinä vain syöttinä, jotta nekin voivat osallistua, joilla ei ole kompetenssia itse asiasta keskusteluun.
No mutta onhan siinä myös otsikon perään outo kysymys hymiöillä ilmaistuna. Kun aloituksesi ei tuonut mitään muuta näkemystäsi asiasta eli mainittua kompetenssia ei näkynyt, johtaa se väistämättä tulkintaan persumaisesta taidemielipiteestä (muistammehan puolueen taidejulistuksen muutaman vuoden takaa näköispatsaineen ja tekotaide-kritiikkeineen). Watskukin sortuu siihen moittimalla ilmeisesti "helsinki-koulun" tuotoksia vaikka kuitenkin hedelmällisempää voisi olla asennoitua valokuvauksen (ja taiteen) kenttään avomielisesti. Kaikkea ei kukaan ymmärrä täydelleen mutta pitemmällä aikajänteellä jotkut kummallisina näyttäytyneet työt voivat olla - jos ei muuta niin edes mielenkiintoisia kuriositeetteja ajastamme - tai hyvinkin antoisia pohdinnan lähteitä siihen missä 2000- luvun alun ihminen (ihmiskunta) oli ja meni, tunsi ja ajatteli. Jotta onko varaa, onko kompetenssia? Tavallaan luonnollista että voi sanoa että minä olen oikias ja nuo vääräs, mutta silloin kun ei ymmärrä, ei sen pitäisi välttämättä osoittaa väärää.
Minähän kysyin muitten mielipiteitä - en yrittänyt syöttää omaani. - Mikä sinänsä luonnollista, niitä näkemyksiä asiaan ei tullut ilmi. Tavanomaista pätemisen tarvetta sentään päästiin tyydyttämään, koskapa käytin vanhaa nimikettä (Linkitetyssä jutussa kyllä on ajantasaiset niin tutkinto- kuin virkanimikkeetkin.) No, eipä tuo korkeakulttuuri tietenkään tavallista harrastajaa juuri sivua. Sikäli tosiaan odotettavaa, ettei asiasta juurikaan ajatuksia ole. Ja, kuten alussa todettu, eipä kovin isosta asiasta taida kyse ollakaan.