Tuskin ihan pian ainakaan. Nykyisten ohjusjärjestelmien osumistarkkuus on ollut aika huono käytännössä, siis tositilanteessa. Valmistajien esitteissä kyllä kohtuullisen hyvä Ei liene syytä olettaa, että torjuntaohjuksissa tms. olisi parempaa tekniikkaa, jota ei sitten hyökkäysaseissa olisi käytössä.
Ei sen pomminvarman suojan tarvi olla kuin kanahäkki panssarivaunun katolla. Russian Armed Forces “protected” their tanks from Javelin and Bayraktar TB2 of the Armed Forces (photo)
Tulipa mieleen, että omina inttiaikoinani oli käytössä ns. "ydinviitta". Siis sadeviitta, joka vetäistiin päälle atomipommin posahtaessa, ja pölyn laskeuduttua putsattiin radioaktiivisesta laskeumasta kuusenhavuilla husimalla. Sitä oikein harjoiteltiin.
Noinhan se meni. Sitten katsottiin suojautumisesta filmi, jossa kerrottiin että kun on nähnyt sen väläyksen, pitää hakeutua suojaan kuumuudelta. Erehdyin kysymään että mitenkäs se käytännössä tapahtuu kun se lämpövaikutushan tulee suurin piirtein valon nopeudella. Ei tullut vastausta
Myös juomavettä käytettiin radioaktiivisen laskeuman huuhteluun niiltä osin kuin viitan tai kaasunaamarin suoja ei ollut riittänyt.
Samanlaista koulutusta oli vielä meikäläisenkin armeija-aikana. Kai tuolla oli jokin psykologinen vaikutus, että ei huolta ydinaseista.
Siinä kai tosin ajateltiin pieniä, ns. taktisia ydinpommeja, joita rakennettiin kenttätykistön ammuksiin. Miinojakin oli tehtailtu aika paljon, niillä kai suunniteltiin mm. koko Saksan itärajan miinoittamista. Semmoinen pikku posaus katsottiin kai omien joukkojen kannalta melko harmittomaksi, kunhan ei nyt just räjähdyspaikalle menty oleilemaan.
Elokuvanhan kaikki ovat kaiketi nähneet. Atomic Café – Wikipedia Sen karmaisevin piirre on tietysti se, että kaikki siihen koottu materiaali on tehty tosissaan, väestön ohjeiksi.
Eihän juuri millään foorumilla enää valokuvista puhuta. Kai ulkomailla joitain foorumeita on? Hienoja kuvia on nähtävillä FEP kisassa. Sellaiset kuvituskuvat eivät siellä jostain syystä menestyneet, vaan aika perinteiset valokuvat. Matti J. Kalevan blogissa on siitä hyvä kirjoitus.
Minä puolestani ihmettelen, miksi sinä vuodesta toiseen valitat tuota yhtä ja samaa. Jos tämän foorumin sisältö ei sinua miellytä, niin miksi täällä ylipäätänsä pyörit. ”Äänestä jaloillasi”. Kunnon kuvia? Onks jollain – ei mulla ainakaan…
Eipä tosiaan juuri missään. Yksi tekijä on ihmisten kasvanut herkkänahkaisuus. Mitään muuta kuin kehumista ei saa sanoa, porukka pahoittaa heti mielensä ja loukkaantuu. On parempi olla sanomatta mitään. Ulkomailla on joitakin foorumeita, mutta sama siellä. Yksi mahdollisuus on aina näyttää mallia, mutta enpä ole sinunkaan juuri nähnyt kommentoivan kuvia.
Mitä sitten haluat? Ettäkö ne kymmenkunta kohtalaisen aktiivista "paskan jauhajaa" muuttaisivat kirjoitusaiheitaan sinua miellyttäviksi? Vai olisiko parempi, että he poistuisivat kokonaan täältä pyörimästä, viihtyisitkö sitten täällä paremmin? Se ylläpitäjä otti kantaa lähinnä siihen loputtomaan salaliittoteoria, koronarokotus yms. yms. juttuun, mikä tosiaan sopisi vaikkapa sinne T&T osastoon. Sen sijaan nämä Päivän :-( ja Päivän yms. jutut ovat ainakin useimmiten enemmän tai vähemmän hauskoja ja harmittomia. Lisäksi, niiden otsikkokin jo kertonee, että siellä ei ehkä juurikaan keskustella valokuvauksesta vaan jostain ihan muusta. Miksi silti käyt niitä lukemassa, jos ne eivät sisällöltään kuitenkaan ole sitä mitä etsit?
Mikähän se viisauden taso on, jos ei muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen kykene vastaamaan. No, hällä väliä…
Kommentointia en ole harrastanut juuri yllä mainitsemastasi syystä johtuen. Samoin tuhoontuomittuja ovat yritykset suunnata keskustelua valokuviin. Ehkä emme enää osaa puhua valokuvista? Ei ole enää niin selkeää oikeaa ja väärää tai hyvää tai huonoa. Perinteiset hyvän kuvan kriteerit eivät ainakaan ole yleisessä tiedossa, vai ovatko ne jossain? Ne lienevät pienen kuvaaja joukon ihanteita, joita ei enää pidetä yleisinä hyvän kuvan normeina. Valokuvaseurat ovat ihan samanlaisia. Kuvista puhe lähtee siitä, että ' mikä lintu'?
Jos yhdet ja samat ihmiset toistuvasti tapaavat toisiaan, niin kyllä ne esim. valokuvaukseen liittyvät jutut tulevat siinä vuosien varrella aika lailla käsiteltyä, eikä samojen vanhojen juttujen toistaminen välttämättä ole kiinnostavaa. Tälläkin foorumilla näkee valokuva-aiheisia keskustelun aloituksia, jotka ilmiselvästi ovat aivan väkisin keksittyjä tyyliin, ”pakko keskustella valokuvauksesta”. Onko se sitten hauskaa tai kiinnostavaa – ei minusta ainakaan. Luonteva spontaani keskustelu on ainakin meikäläisen mielestä miellyttävintä.
No, meillä ikääntyneillä ukoilla on muistissa joitakin "sääntöjä" ja "hyvän kuvan kriteerejä", jotka eivät ole enää vuosikymmeniin kiinnostaneet nuoria aktiivisia kuvaajia. He tekevät omaa juttuaan, ja heidän sosiaaliset kontaktinsa ovat kokonaan muualla kuin eläkeläisten foorumeilla tai samaten eläkeläisten kansoittamissa kameraseuroissa. Eivät nuoret kuvaajat ole meidän höpinöistämme kiinnostuneita - miksi olisivat? Tekevät omia juttujaan, eikä voisi tosiaan vähemmän kiinnostaa, mitä joku seniili vanhus niistä ajattelee. Harmittavinta koko jutussa on se, että tekevät pahukset vielä paljon parempia kuvia kuin me.
Olen itse ainakin kymmenen kertaa yrittänyt aloittaa kommentoinnin uudestaan, mutta aina samoin seurauksin. "Mikä sinä olet sanomaan"... tai muu suuttuminen, heti jos ei vain kehu. Aika harva kestää kommentteja tai edes niitä haluaa. Kuvia on joskus ollut kiva analysoida ja pohtia omasta näkökulmastaan (joka on toki vain yksi subjektiivinen mielipide, mitä kuva herätti). Kun kuvaa analysoi ja yrittää ymmärtää, niin paneutumisen määrä on melko suuri ja koska yleensä siitä vaan joku ottaa nokkiinsa, miksi pahoittaa kenenkään mieltä kun voi olla hiljaakin. Tuojukalle voin sanoa suoralta kädeltä, että kunnioitan suuresti hänen kykyä ottaa vastaan raakaakin arvioita, ja on Sakkekin sietänyt mun kommentteja.. Olen tuon huomannut ja joskus jopa kommentoin nykyäänkin.. Muiden kuviin harvemmin tulee sanottua ym. syistä. Kirjoittaisin kyllä mielelläni arvioita kuvista, jos se kestettäisiin, sillä kuva-analyysi opettaa itseäkin ja joka kuvasta voi oppia jotakin uuttaa, näkökulmia on niin monia ja muiden ottamat kuvat poikkeavat niin tyyliltään, kuin hengeltään omista kuvista aina. Kuvien pohtiminen omien tuntemusten kautta on varsin kehittävää ja välillä teen sitä julkaisematta arviota, ihan vaan pitääkseni omaa päätä yllä. Yksi tapa saada arvioita on ilmaista haluavansa kritiikkiä ja varautua siihen, että kommentit kestää, eikä ota muiden havaintoja tai kokemaa loukkauksena. Yleisesti kommenttiin voi suhtautua yhtenä subjektiivisena näkemyksenä, josta voi saada jotain tai saada edes sen, että sen voi sivuuttaa.. Eikä kommentoijan tarvitse olla taidealan spesialisti tai koulutettu tai edes omistaa kameraa, näkemys on jokaisella ja tunteet, vaikka ilmaisun tai tyyli voi olla ikävä, se kannattaa nähdä positiivisena.
Ilmeisesti arvostelun lähtökohdan pitää olla negatiivinen tai muuten kyseessä ei voi olla kuvan arvostelu? Vai onko niin, ettei täällä ole ikinä ollut yhtään kuvaa jolle voi antaa positiivista palautetta, kun aina valitetaan, ettei kestetä arvostelua, jos sitten joskus tänne ilmestyy kelvollinen kuva, kaipa sillekin voi suoda jonkun sanasen?
Niin tai sitten ei vaan keksi mitään syytä, miksi kuviaan pitäisi esitellä joillekin vieraille ihmisille. Aika moni harrastaja kuvannee lähinnä omaksi ilokseen.
Ilman palautetta (tai "kritiikkiä") ei oikein voi kehittyä. Kommentit saavat näkemään omat kuvansa toisesta näkökulmasta - useimmiten se on asiallinen, joskus asiaton, mutta aina toinen näkemys kuvasta. Se JPu:n mainitsema "mikä sinä olet sanomaan" tai "osaatko muka tehdä paremmin" on infantiili suhtautumistapa, koska ns. "asiaa tuntemattoman" näkemys on näkemys sekin, ja aika usein vielä osuva. Ei ehkä niitten "hyvän kuvan kriteereiden" mukainen, mutta vielä parempi, koska se voi perustua aitoon havaintoon. Toki on ihan hyväksyttävää kuvata omaksi ilokseen, yhtä hyvin kuin kirjoittaa runoja pöytälaatikkoon näyttämättä niitä kenellekään. Ja jos on herkkä toisten lausumille, on ehkä parempi tehdäkin niin. Jos pystyy ottamaan huomioon asiasisällöltään huomioonotettavat kommentit ja ohittamaan muut (ehkä hiukan huvittuen kommentoijan asiantuntemattomuudesta ) niin kyllä niistä saa lisää syvyyttä harrastukseensa.