Minusta taas "aika" olisi melko hyvä arvaus. Sen käymistä vähiin voi pelätä kun yrittää päästä itsensä tuntemasta pelleydestä eroon, mikä ihmiselämän aikana tuntuu mahdottomalta. klik.
Onpa mukavaa nähdä, että kuva on herättänyt ajatuksia ja tulkintoja, mutta vielä mukavampaa huomata, että se on tulkittu oikein - tai sillä tavalla, jolla minä sen itse tulkitsen, joka toki ei ole sen oikeampi kuin mikään muukaan tulkinta. Tytöllä on sairaus, joka hitaasti mutta varmasti vie kuolemaan. Hänellä ei ole hirveästi aikaa jäljellä enää, mutta siltikin hän jaksaa näytellä iloista. Pellemeikki kuvastaa liioitellusti ja alleviivaavasti hänen kasvojaan ulospäin - hymyilevä, pirteä - kun taas hänen ilmeensä kuvastaa todellista mielentilaa. Itse nimi tulee siitä, että tyttö pelkää ajan kuluvan - siksi hän pitää kiinni kellosta, toivoen, että aika itse pysäyttäisi viisarit - vaikka hänellä ei sitä itseasiassa ole lainkaan jäljellä.
Sanoma löytyi kyllä, mutta koska aihe on vähän surullinen niin jonkunlaista rosoa kuvaan toivoisin. Näin on vähän liian terävän kliinisen siisti: ??
Samaa mieltä täysin. Sitäpaitsi meillä kaikilla on parantumaton sairaus, joka vie varmasti kuolemaan, elämä.
Hienoa, teit taas kuvan- ja keskustelun aiheen. Kuvat ja ideat paranevat jatkuvasti,mitähän näemme vuoden kuluttua?? Alun värikkäätkuvat muuttuneet tummasävyisiksi, mutta tyyli ja -taju huippua. Kiitos kuvistasi
Hyvä. Moniulotteinen. Puhutteleva. Kuva avaa nimeä ja nimi kuvaa loistavasti. Liityn kumartajiin. 1) Juuri tuo symboliikka muodostaa rajan erilaisten katsojien välille. Niille, joille se aukeaa, on vailla hitaasti aukeavaa symboliikkaa oleva kuva usein ainoa todella hyvä muiden jäädessä sisällöltään latteiksi jopa silloin kun visuaalinen puoli on kaikkea muuta kuin latteaa. Ja niille, joille se ei aukea, se on usein lähinnä jotain ärsyttävää ja teennäistä. 2) Jeps. Ihminen ei elä aikaa vaan elämää. Jollakulla on kokemusta elämästä ja kosketusta elämän isoihin kysymyksiin (elämä, kuolema, turvaverkon pettäminen, rakkaus, vastuu toisesta, vastuu itsestä...). Toisella taas maailma rajautuu erilaisiin tyhjänpäiväisyyksiin (autot, perseet, kamerat, vaatteet ja tyyli, itsetehostus...). Silloin kun sisältö liikkuu isoissa asioissa, jäävät kaikenikäiset ipanat vähän ulkopuolelle. Ja kun liikutaan tyhjänpäiväisyyksien maailmassa, jättäytyvät elämää eläneet usein vapaaehtoisesti kuunteluoppilaiksi. Tulkinnat ja tuntemukset ovat tietenkin sidoksissa siihen millaisesta elämänkokemuksesta ammentaa. (Jos yrittäisin kertoa valokuvan keinoin millaisia tunteita sisälläni liikkui kun aikanaan laitoin valkoisen liinan isäni kasvoille ennen arkun sulkemista tai millaista oli leikata oman lapsensa napanuora poikki niin kuvien sisältö tuskin aukeaisi sellaiselle, jolle elämän isoja asioita ovat hevosvoimat tai silikonitissit.)