Toimiitoimii. Ekasta jään vaan ihmettelemään mikäs helvetin venytetty kaanonin lauennut akku siinä vasemmassa reunassa lieneekään... (Ihanan kontrastisia vaikka tuntuvat pehmeydeltään hyvin vähäkontrastisilta.)
Siinä ois semmonen pitkähkö sikarikotelo, kahdelle pitkäaikaiselle ystäväiselle. Ehkäpä turha elementti, joskin vierekkäinen paljas olisi voinut antaa osviittaa ja oikeutusta olemassaoloon kuvaelementtinä..
Kahvin syvin olemus suomalaisessa kulttuurissa on skarppius. Sillä vähennettään sumeutta ja kohinaa juojan päässä. Siksi kahvikuppien kuvaus on yleensä kuulas ja terävä. Ja siis ihan syystä. Toki kahvi voi liittyä tunnelmiin ja muistoihin, jolloin visuaalinen ilmaisu voi olla rakeinen ja sumea. Mutta silloin on usein läsnä jotain muistoihin liittyvää, joka ylittää kahvin, joka muuttuu muiston ja mielen yhdistäväksi tekijäksi lisäten visuaaliseen muistoon hajun ja maun. Siis: objektiivisesti ottaen, kokeilu ei nähdäkseni toimi. Eli siis ei "kiva", mutta hyödyllinen kokeilu.