kova paikka, viime kesänä meni pyhä Birma lähes 19v, mökillä nyt neljä hautaa 2014-2020. onneksi käppänä jäljellä 6v.
Menee ohi, muttei hevin unohdu. Mikä lienee hyvä, sillä jos unohtuisi, ei sillä olisi ollut arvoa. Kolikoilla on aina kääntöpuolensa; kissan tarjoama kiintymys on jotain hyvin aitoa ja syvää silloin kun sen saavuttaa, mutta siihen ei pääse käsiksi hyväksymättä lopulta ystävästä luopumisen tuottamaa tuskaa.
Kuin myös, osanottoni. No pain, no gain. Kuten edellä todettiin, sitä iloa ja yhteisyyden tunnetta, jonka kotieläin tuo, ei saa ilman eron tuomaa tuskaa. Yhteisistä vuosista jää kuitenkin muistot.
Kiitokset kaikille, Ines otti tilan haltuun, kova komentamaan ja ilmoittamaan, nyt on kovin hiljaista.