Kumpi on kameraa valittaessa tärkeämpi ominaisuus, iso kenno vai hyvä valovoima? Kuvaan pokkarilla, koska se kulkee aina mukana. Järkkäriä en aio ostaa. Tällä hetkellä kuvaan Canonin G15:llä, mutta Panasonicin TX100 houkuttelisi. G15:n valovoima on 1.8-2.8 (28-140mm), mutta siinä on 1/1,7" kenno. TX100:ssa olisi tuuman kenno, mutta valovoima vain 2.8-5.9 (27-270mm). Pidempi zoomi tosin houkuttelisi. Olisi monesti tarpeellinen. Mutta onko järkevää vaihtaa G15 tuohon TX100:n? Onko huomattavasti suurempi kenno peruste vaihtaa, vaikka valovoimaltaan huonompi onkin?
Mielestäni kennon koko yksinkertaistettuna, tai jos vähän syvällisemmin tarkastaa niin pikselin koko. Eli jos on isompi kenno ja vielä hiukan vähemmän Mpix eli megapikseleitä niin ottaisin itse sellaisen. Sittenhän optiikan laatu vaikuttaa, ja valovoima ei ole laadun tae. Tehtiin aikoinaan 1.0 supervalovoimaisia objektiivejä jotka himmentämättä oli varsin surkeita.
Jänniä nuo historialliset tuumakoot. Juontuvat muistaakseni muinaisista TV kameroiden kuvaputkien ulkomitoista. Kuitenkin vasta 20,7x13,8 mm (foveon) yltää tässä vertailussa noin tuuman diagonaaliin: Image sensor format - Wikipedia Image sensor format - Wikipedia 116 mm² area 1" Nikon CX format used in Nikon 1 series and Samsung mini-NX series 43 mm² area 1/1.7" Pentax Q7 225 mm² area Micro Four Thirds System Harkitsisin M43 järjestelmää yhdellä objektiivilla. Voihan sitä käyttää kuin pokkaria. Käytettyjen markkinatkin ovat runsaat siinä. Isokennoiset pokkarit ovat usein todella kalliita.
(Vielä M43... collapsible m43 zoom - Google-haku Is there a small (fit in my pocket) sharp single lens M43 camera?: Micro Four Thirds Talk Forum: Digital Photography Review ... mutta kaipasit pitempää teleä..joten eipä sitten mittää.. koska tarttisit kaksi objektiivia.)
Itte oon senverran vanhanaikaanen että kaikki mikä menee aukkoa 5.6 pimiemmäksi on tosipimiää. En henkilökohtaisesti ostaisi.
Omituinen kysymys... Valovoimalla ja kennon herkkyydellä ei ole kovinkaan paljoa tekemistä sen kanssa millainen kuva syntyy.. tai on toki, mutta.. isoa aukkoa käyttäessä syväterävyys lyhenee, joka vaikuttaa lopulliseen kuvaan paljon ja taas herkkyydellä vain mahdollistetaan liikkeen pysäyttäminen tai tärähtämättömyys.. nuo asiat eivät ole ollenkaan toistensa vastakohtia, vaan ihan eri asioita jotka kannattaisi opiskella, siis niiden vaikutus lopulliseen kuvaa. Vielä vähemmän "isolla kennolla" on kuvan valovoiman kanssa tekemistä (tarkoitetaanko tällä fyysistä kennon kokoa, tallettuvien pikselien määrää vai jotain mystisempää?).. kuvan koko ja valovoima vastakkain? Miten ne vertaillaan? Ehkä kannattaisi ottaa jokin valokuvauksesta kertova kirja vaikka kirjastosta lainaan ja lukea, ettei ihan näin höpsöjä tarvitsisi kysellä valokuvauksen foorumilla.. Väännetään tähän rautalankaa: Aukolla on suuri merkitys siihen mitä kuvassa näkyy, koska pienellä aukolla syväterävyys lyhenee niin, että vain hyvinkin lyhyellä etäisyydellä kamerasta voidaan jossakin kohdassa esittää kuvassa tarkka kohta, muu pehmenee sitä enemmän mitä kauempana se on valitusta terävyyden kohdasta. Isolla kennolla sen sijaan voisi luulla saatavan paljon pikseleitä (aina kennon suurempi koko ei tätä edes takaa, pitäisi puhua eri termillä), eli lopullinen tuloste suuremmassa koossa, sinänsä valokuvan elemntteihin sillä ei ole merkitystä. Vain aukolla, polttovälillä, ajalla, kuvausetäisyydellä ja herkkyydellä sekä vallitsevan valon määrällä on, kennon koko heijastuu vain siihen kuinka paljon dataa tallennetaan/laukaisu. Kuvaa sillä mitä on yritä oppia edes sillä' periaatteet ja tehdä hyviä kuvia, parempi kuin miettiä asioita joita et halua tai et ole kiinnostunuit oppimaan, eikä rahaa paremman laitteen toivossa kannata satsata, ellet ymmärrä hyvinkin yksinkertaisia valokuvaamisen perussänntöjä. Millä tahansa puhelimella ottaa tämänpäivän maailmassa varsin hyviä kuvia ja vain luovuus on rajana. Pokkarisarajan valinta on hyvinkin vaikeaa, koska perusvalokuvaaminen pitäisi ensin hallita, jotta voisi tehdä valintoja sen perusteella mitä tarvitsee ja vain kysymällä ei saa sellaista vastausta kuin ehkä luulet saavasi, Mikset kysy kuinka saisin parempia kuvia, siihenkin olisi helpompi vastata..
Mielestäni kennon koko on kuvauksellinen tekijä. Pienellä kennolla paljon enemmän piirtyy terävämpänä kun objektiivin polttoväli on lyhyempi ja croppi pienempi kun taas isommalla kennolla ja pakosta pidemmällä polttovälillä syntyy helpommin 'haluttua' epätervyttä. Mutta kyllähän tämä on polttoväliominaisuuus, mutta tulee niinkun automaattisesti kennokoon vaihtelun mukaan.
On menneet pahasti sekaisin fysiikan helpoimmin käsitettävät asiat. Mutta kun ei ole, vaikka siltä tuntuisi, fysiikkaan pitäisi tehdä muutoksea ja se ei ihan meidän valokuvaajien toimesta onnistu Mikä perkule tätä maailmaa vaikaa, kun ihan yksinkertiaiset säännöt olisi opeteltavissa ja sen kautta myös tarve kysyä asioita sekopäittaen "lööperiä" vähenisi kummasti. Opetelkaa ensin perusteet miten valokuvan pinnalle asiat tallettuvat ja mitä asiat kuvassa näkyviin asioihin vaikuttavat (homma on varsin yksinkertaista. Valaiseminen on sitten se seuraava askel, huomattavasti haastellisempi ja syvempää paneutumista edellyttävä. Mutta vain jos perusasiat ovat hyvin ymmärrety) Menkää vaikka jollekin kurssille, kamerakarhoihin, jne. opiskelkaa valokuvaamista, siellä opettaja opettaa periaatteet ihan kädestä pitäen.. Vasta sitten kannattaa kysyä asioista jotka joisenn valokuvaajana itseää tiluleerava kuuluisi kysyä, ei ennen, Tai kertoam ettei ymmärrä asioita ja pyytää laajemmoin apua.. Äytömintä on opatstaa ketään, joka ei edes ymmärrä termijä opestettavasta asioista, saati voi luulla ne osaavansa, jolloin opettaja joutuu alussa opettamaan "pois" täysin vääriä käsityksiä.
Kyllähän kennon fyysisillä ulkomitoilla on merkitystä minkälainen kuva tulee. Saman kuvakulman (rajauksen) saavuttamiseksi erikokoisille kennoille pitää valita eri polttovälin objektiivit, tällöin kennolle tulevan kuvan suurennus (pienennys-)suhde muuttuu ja syväterävyysalueen pituus muuttuu.
Kyllä. Ja kysymyshän oli oikein hyvä. Pikkukennon kanssa on hyvä olla isompia aukkoja käytössä. Mutta ei valovoima haitaksi olisi siinä tuumaisessakaan. Ollaan kuitenkin vielä niin pienessä kennossa että hiukan älytöntä ottaa puheeksi syväterävyys jota kyllä piisaa.. Kennon pinta-ala vaikuttaa myös kameran käytännölliseen herkkyyteen koska kohina jää vähemmäksi pienemmällä tarvittavalla suurennossuhteella tietyn kokoiseen käyttökuvaan. Voidaan siis käyttää korkeampaa herkkyyttä isommalla kennolla. (Jos viimeinen tuntuu oudolta, miettikää vaikkapa tätä esitystä jossa samalla kennolla rinnan rajattu ja kokoala. Photographic Dynamic Range versus ISO Setting )
No täälläpä nyt yhdestä kysymyksestä suututtiin... Kyllä minä suurin piirtein ymmärrän mihin kennokoko ja valovoima vaikuttaa. Nyt vaan on sellainen tilanne, että pitää valita joko isompi kenno ja huono valovoima tai päin vastoin. Kumman te valitsisitte, jos ei muuta vaihtoehtoa olisi?
Absurdi tilanne koska kameroita on. Mutta Pana. Tätä mallia kai tarkoitit? TZ100. Hirvittävä pidellä käsissä varmuudella mutta ehkä kuitenkin luuria parempi ja eihän tuo laajakulman f/2,8 ole erityisen surkea valovoima tuumaselle. Panasonic Lumix DMC-ZS100/TZ100 Review
(Vähän asian vierestä). Noin on, jos haluaa oppia ns. taidekuvausta, eli saada aikaan sellaisia valokuvia, jotka kiinnostavat muitakin ihmisiä. Sen sijaan, jos valokuvauksen tarkoituksena on esim. vain tallentaa omalle perheelle tms. tärkeitä tapahtumia ajan kuluessa, niin kyllä sellaisen taidon oppii nykyaikaisilla automaattikameroilla varsin nopeasti.
Kysymyshän on selkeä. Joko tai. Vastaamista helpottaisi, jos tietäisi minkälaista kuvaamista pääosin harrastat. Maisemat, luontokohteet, muotokuvat, katukuvaus, urheilu - kaikissa on hiukan eri preferenssit. Mutta, itse asiassahan kysymys kuului "kumman te valitsisitte", joten asiaa voi tarkastella omalta kannaltaan. Isomman kennon, ehdottomasti. Joka kerta. Omassa kuvaamisessani valovoimalla ei ole kovinkaan paljon merkitystä, tai on harvoin. Valotuksen takia sitä ei tarvitse, koska isolla kennolla voi herkkyyttä lisätä surutta. Kuvan sisällön kannalta tarvitsee joskus, tai siis on kiva. Mutta; siinäkin se iso kenno auttaa. Jollain aukolla 4 saa saman epäterävän taustan kuin pikkukennolla aukolla 1.2, tai jotain sinne päin. Isolla kennolla voi useimmissa tapauksissa rajailla kuvaa, mikä helpottaa kuvaamista itse asiassa olennaisesti. Voi jättää rajausvaraa. (Porukka hehkuttaa usein "kuvan tekemistä valmiiksi kamerassa", mutta minusta sellainen pyrkimys vain haittaa kuvaamista - ainakin silloin, kun jokin elävä ja liikkuva kohde on kuvassa. Eläin tai ihminen - ihmistäkin kuvatessa on kuvaajan hyvä keskittää huomionsa siihen kohteeseen. Ilmeisiin, asentoon, valon jakautumiseen kasvoilla jne. Kuvan reunoja ehtii sitten sovitella näytöllä, missä kaikki kuitenkin näkyy paremmin kuin kameran etsimessä.) Kuvaan paljon objektiiveilla, joitten valovoima on 4 tai 5.6. Aikoinaan paljon objektiivilla, jonka valovoima oli 11. Palkkikameran aikoihin 8 oli ihan tavanomainen, parhaimmillaan 5.6. Ei se kuvaaminen valovoiman puutteeseen koskaan sortunut, kyllä ongelmat olivat ihan muualla. Nykyisellään vanha Nikkor 15 mm f:5.6 on suosikkiobjektiivejani, jolla kuvaan paljon. Repussa kyllä on 50 mm f:1.2 ja 85 mm f:1.4, mutta aika harvoin niitä tulee kameraan kiinnitettyä. Joskus ne ovat kyllä kivoja, mutta niistäkin tilanteista selviäisin muilla objektiiveilla ja pienellä kikkailulla - paikan, etäisyyden, rajauksen ja taustan valinnoilla. Valovoima on täsmälääke, joka auttaa tasan yhteen asiaan; syväterävyyteen. Iso kenno on yleisrohto, vitamiini, joka auttaa lähes kaikkiin vaivoihin.
Aika vähän ja harvoissa tilanteissa nykykennoilla. ISO-luvut kun ovat kokonaan toista kuin filmipaketin kyljessä. (Onhan toki sellaisiakin kuvaustilanteita, vaikkapa bändikuvaus jne., joissa liikkuvaa kohdetta kuvataan vähäisessä valossa, mutta useimmiten valovoima on korvattavissa AutoISO:lla.) Paljonhan riippuu tosiaan siitä, mitä ja missä tavallisimmin kuvaa. Tunnen parikin kaveria, joitten harrastus keskittyy pääasiassa klubeilla notkumiseen ja artistien kuvaamiseen. Hämärissä saluunoissa valovoimainen objektiivi on tietysti korvaamaton. Omissa puuhissa sellainen tilanne on niin poikkeuksellinen, että itselleni asia on merkityksetön.
Tämä on tunnetusti Nikonistien keskustelufoorumi, mutta Canonistinä en voi allekirjoittaa väitettä että voi surutta käyttää mitätahansa ISO-arvoa sen näkymättä kuvassa. Ja AUTO-ISO on persustasta, vieläpä syvältä sieltä.
Tuohon en voi oikeasti sanoa mittään. En ole koskaan kokeillut. - Itse asiassa, tulin vasta äskettäin tietoiseksi sellaisen olemassaolosta, kun joku FB-ryhmässä kertoi käyttävänsä. Jotenkin kuvittelisin, ettei se muusta automaattivalotuksesta niin paljoa eroa. P niinkuin Professional.
Niinpä. Joskus tulee harrastettua sellaista, että laitan kameran M-asentoon ja säädän käsin haluamani suljinajan sekä aukon ja sitten Auto ISO hoitaa valotuksen säädön näille sopivaksi.
Turha jättäytyä 70-luvulle Sakke ja RB. . Jo 80-luvulla ammattikameroihin tuli muitakin vaihtoehtoja kuin käsisäätö. Automaatti vaatii käyttäjältään osaamista ja aktiivista ohjaamista. Turha sitä on panetella. Asia on täysin ulkovalokuvauksellista ja makuasia. Halutut valotukset ovat tässä pääasia. Kuvaaja vie kameraa eikä päinvastoin. Usein, ehkä yleisimminkin, valottelen aukon esivalinnalla ja auto-ISO päällä niin että pisin sallittu suljinaika määrää milloin ISO nousee ylemmäs kuin valittu perustaso. Valotuksen korjaus suoraan takarullassa. Lukitus on toki myös vaihtoehto.
Käänsitpä reaalimaaailman ylösalaisin kuvitelmissasi. Silloin 70-luvulla käytin automaattivalottavaa kameraa. Konica Autoreflex T tuli kauppohin -68 ensimmäisenä TTL-automaattivalottajana. Oli hyvä kamera, objektiivit huippuluokkaa. Kuvasin sillä paljon, nuoruuden innolla tietysti osin. Sitten Nikon F3 jne. Kameroissa on ollut se automaattivaihtoehto sieltä 60-luvun lopulta. Eli siis just toisin päin: Ei ole jämähdetty 70-luvulle, vaan kasvettu pois niistä ajoista. Jatka sinä.....