Ok, monisatavuotista kahvila-perinnettä. Kuvan yläosissa rypistetyistä lakanaverhoista pilkistämään somistetut helmipallovalaisimet ja ihan kuvan keskellä triangeliin osuva mahtipallo (viulistin takana kahvilan sisällä). Kahdet kvintetit, taiteilijoiden ja tarjoilijoiden. Illan humussa tärähtämätön kuva ihan kutsuu tutkimaan exif-detaljeja, polttoväli 48mm, valotusaika 1/50 yhden aukon alivalotuksella, filmin herkkyys 1600. Taidokasta, puolin sun toisin. Kovasti hieno, aistikas kuva.
Olen huomannut, että tällaisessa paikassa, jossa on valoa niukasti, mutta valoisuuserot suuria, toimii aika hyvin juuri tuollainen 2/3 - 1 aukon alivalotus. Se estää kirkkaimpia kohtia vaalenemasta liikaa, ja tummimpia voi hyvin jälkikäsittelyssä valaista lisää ja sävyjä menettämättä. Hieno tunnelmallinen ja sävykäs kuva, jossa tarkennus ja valaistus nostavat esiintyjät keskiöön. Omaan makuuni valotusta olisi voinut voinut korjata vähän reilummin, jotta etualalla oleva yleisökin ilmeikkäine ja tunnelmaan sopivine asentoineen tulee paremmin esiin, mutta jää edellen hämärään eikä vie huomiota valossa olevilta muusikoilta.
Kun puhkipalanutta ei pelasta mikään, niin automattivalotusta käyttäessä hyvä vakuutus sitä vastaan on lievä alivalotus tai sellaisesta lähtevä haarukointi. Alivalotettua digikuvaa pystyy joskus yllättävänkin paljon korjaamaan, ja siinä tietenkin vielä auttaa jos kennossa on hyvä dynamiikka. Kun haetaan maksimaalista dynamiikkaa, omien kriteerieni mukaan usein se paras kuva syntyy lievästi alivalotetusta.
Ok, alivalotusta ja huippuvaloja, hyviä vinkkejä. Ehkäpä tosiaan etualalta olisi varaa avata myös lisää sävyjä (kymmenen euron kaputsiinoja kuuden euron musiikkilisällä ,-) Hämärässä kuvatessa lienee helposti myös objektiivien täydet valovoimat käytössä, joten alivalottamalla saanee tarvittaessa liikettä parempaan hallintaan (+ boonuksena tärähtämisen minimoimista). Joka tapauksessa, perinnettä konsanaan, netin mukaan ihan pyöreitä vuosia.