Neljän vuoden kuvaustauko katkesi alkukesästä. Pari kk on tullut kuvattua näitä samoja, jo tuhat kertaa koluttuja kotinurkkia. Aina olen ajatellut ettei täällä ole mitään kuvattavaa, mutta niin vaan näyttäis kuva-arkistoon kertyneen jo aika monta otosta. Ehkä se kuvaustauko teki hyvää. https://puutela.wixsite.com/mysite
Ajan patinoimia pintoja, _tekstuuria_. Juurevamman puun pirskahtavampia ydinsyitä, katkottuja tai kuormituksesta ratkenneita oksia, nurkkaan sipsuttelevine paketti-kuusineen (jäljet tuiskulumessa). Ihmishahmoja, teipillä paikattuja peitteitä, kelluvampaa täydenkuun kiveä. Nettisivujen kanssa kannattaakin kokeilla erilaisia järjestyksiä, hakea ilmaisumuotoa, tavoitella tyyneyttä.
Siisti nähdä että kuva voi kehittyä vaikka ei kuvaiskaan. Selkeesti parasta duunia tähän asti, koska näyttää että kaikki turha on nyt karsittu poies ja jäljellä on vain tekijä itse. Tavallaan aika perus kuvaa, mut tekijä silti niin selkeesti läsnä että toimivat. Sävyt on kyl kans nyt on point, ei pelätä mustan käyttöä. Hyvä kans et muutit sivut, se vanha systeemi oli todella rasittava. Tää oli varsinkin siisti: