Siitä on jo melkein 50v, kun tuolla viimeksi talsin. Silloin mentiin ensin veneellä Tulppiosta Nuorttia pitkin könkäälle ja siitä naltion ja Lokan tulevan altaan itäpuolitse Tahvontuvalle. Ja siitä Talkkunapään ja Vongoivan kautta Anterinmutkaan ja lopuksi Kuikkapään yli Rajajooseppiin. Sellainen reilun viikon rykäys miljardin hyttysen seassa. Mut mun näytöllä nuo ovat hieman tummia. Itse kuvasin silloin 6 rullaa trixiä ja tuhosin juuri Talkkunapään ja Anterinmutkan välisen rullan kehityksessä.
Joo. Lähdin Kemihaarasta. Mantoselältä Keskipakoille ja Peuraselkään. Jaurun vartta pitkin Tahvontuvalle. Tahvontuvalta kävin sitten yöstä tuolla räystäällä Tyyrojan vartta pitkin. Lähes samaa reittiä tulin takaisin. Hyttysiä ja paarmoja oli runsaasti; hyvin runsaasti. Kuljin lähinnä öisin, niin paarmoja ei ihan niin paljoa. Yhtenä yönä oli nollan ja viiden asteen välillä, niin muutaman tunnin sai kulkea ilman hyttystenkin seuraa. Toissa sunnuntaina lähdin liikkeelle ja viime lauantai-illasta olin takaisin Kemihaarassa. Kolme ihmistä näin Tahvontuvalla ja kaksi Peuraselän tuvalla. Palatessa törmäsin Vislauskuusikossa Rakitsanojan kammille menevään talkooporukkaan. En kauhean tarkkaan matkaa ole katsonut. Ehkä noin 80 km tuli. Pari pummia tuli, kun yritän liikkua mahdollisimman paljon ilman gps:n apua. Rinkka oli ihan liian painava (lähtiessä yli 25 kg). Keväällä kun ei tullut oikein hyötyliikuntaakaan harrastettua. Pirun märkää oli. Senkin takia tulin oikeastaan lähes samaa reittiä takaisin kuin olin mennytkin. Ainakin alempi kuva Vongoivasta taitaa olla tosiaan vähän turhan tumma. Gradual ND8-filtteri taisi olla lähes kaikissa kuvissa kiinni. Kova tuuli, enkä jaksanut ehkä riittävästi jalustankaan kanssa hommailla.
Itse asiassa mun reissusta on tasan 50v, kun palasimme kotiin 20 heinäkuuta 1970 (juttu löytyi Luonto-Liiton Molekyyli-lehdestä). Yksi kaveri hoiti veneen palautuksen Tulppioon ja ajoi transitilla sitten hakemaan meidät Rajajoosepista. Transitin tavaratilassa oli kaksi hetekaa patjoineen ja kamat mahtuivat niiden alle. Tuolloin ei ollut julkisia karttoja Nuortin ja Jaurun väliltä, mutta saimme erään botanistin metsätyyppikartoista valokopiot, niin jotenkuten pysyttiin reitillä sumusta ja sateesta huolimatta. Mantoselän kämpälle tuli tuntia myöhemmin meidän jälkeen rajavartija koirineen ja sanoi meidän jälkeemme polulla kulkeneen karhun, jäljistä ja koiran käytöksestä päätellen. Eipä nähty yhtään karhua eikä sutta, ahmasta puhumattakaan. Heti Naltion jälkeen oli jokin iso suo, jonka jouduimme kiertämään länsipuolitse, koska pitkospuut katosivat veden alle. Kotiin Lauttasaareen palattiin sitten Kitkajoen, Patvinsuon ja Kotkan Ristisaaren jälkeen. Reissulle tuli mittaa reilu kolme viikkoa. Oi niitä aikoja...
Vähän näin eläimiä. Myyriä ja lähinnä hirven jätöksiä, jos poroja ei lasketa. Suht tuoreisiin suden jälkiin törmäsin. Ajattelin siellä että koiran, mutta kotona katsellessa päädyin lopulta suteen. Lähellä kun oli myös poron haaska, jota napsittu siinä ympäristössä. Rajapartiostakaan kun ei ollut viitteitä, vaikka yleensä ilmoittelevat. Isokäpylintupari ja kapustarinta ehkä itelle vieraimmat linnut, jotka näin. Jotain kasveja myös, joita en tunnistanut.
Pikaisella haulla löysin pari kuvaa Jaurun ylityksestä. Nämä on siitä rullasta, jonka kehitysen sössin. Rodinalin sekoitussuhde meni laihaksi ja kehitys lyhyeksi. Jouduimme kulkemaan melkein puoli kilsaa jokea pitkin, ennenkuin reunasta löytyi kohta, jossa oli sen verran matalaa, että pääsi hyppäämään rannalle. Joen reunoissa oli lähes koko ajan metrin levyinen ja syvyinen virtaaman syömä kohta ja keskellä matalaa. Kamerana oli Canon FP ja lasina ensisijaisesti 85/1.8, mutta näissä on ollut varmaan 50mm lainalasi. Negat skannasin aikoinaan jollain Agfan tasoskannerilla, jossa oli nega/diakansi. Matkaa Tahvontuvalle ei tästä paljoa enää ollut ja varmaan aika myöhään illalla, kun valotusaika on ollut pitkähkö.
Tuo ylityspaikka vähän itään Tahvontuvalta? Itse menin yli Peuraselän tuvan paikkeilta mönkkäriuraa pitkin. Siinä oli vettä reiluun polveen. Silloin palatessa Peuraselän tuvalle tuli sellainen kasikymppinen herra kaverinsa kanssa. Kertoi helpommistakin ylityspaikoista kuin mitä itse menin. Aika kova virtaus, niin vein kamat kahdella satsilla.
Jep, mutta en enää muista ihan tarkkaan kohtaa, mutta alle kilsa. Tahvontupa oli melkein täynnä, joten vain saunoimme ja jatkoimme matkaa yön selkään Talkkunapään kammille. Se oli tyhjä.