Alkakoot sitten ne 'huolestuneet' maksamaan jollekkin taholle siitä että materiaalia säilyy.. Eivät ne Filmitkään ikuisesti eivätkä varsinkaan ilmaiseksi säily historioitsijoiden ihmeteltävänä. Niin paljon on vanhaa filmimateriaalia hukattu + pilattu vuosien aikana että ei oikein jaksa uskoa että huoli olisi niin aitoja ja todellista että se muuttuisi toiminnaksi.
Pinnakkaistekniikalla laatu ei juurikaan huonone. Mutta hiusten halkomisestahan tässä ilmeisesti oli kysymys?
Vaikkapa kuvien säilymiseen. Varmuuskopiointi maksaa. Kuvien teettäminen maksaa. ATK maksaa. Kamera maksaa. Muistikortit maksaa. Eikös digin suurin myyntivaltti ole ollut "ilmaiset kuvat"?
Minä muuten olen skannaillut suuret määrät sukupolvien takaisia vanhoja valokuvia ja teettänyt niistä entistäkin paremmat paperikopiot. Samalla olen huomannut, miten merkittäviä kuvat voivat olla oman identiteetin ja historiantajun kannalta. Yleensä tätä keskustelua seuranneena on käynyt mielessä valokuvauksen syntyajat ja se, miten silloin oltiin huolestuneita maalaustaiteen tulevaisuudesta. Nyt jälkikäteen tiedämme, ettei se minnekkään kadonnut, vaan sai uusia muotoja ja itse asiassa valokuvaus oli merkittävänä osatekijänä abstraktin taiteen syntyyn. Elikkä. Kohkaillaan nyt vaan rauhassa ja katsotaan, mitä tästä vielä syntyy. Kuvien ja kuvaamisen "katoamisesta" tuskin kannattaa vielä olla huolestunut. Ps. Marshall McLuhanilla monen muun viisaan lisäksi on paljonkin sanottavaa näiden välineiden vaikutuksesta kulttuuriin ja sen muutoksiin.
No kauanko nämä levyt sitten kestävät? Ainakin minun ensimäiset cd levyt pelitää edelleen. Laitappa nega ikkunalaudalle ja siihen cd viereen, kauanko menee että toinen lopetta pelitämisen ja kumpi ensin? No tämä nyt ei ole varsinaisesti merkitykselistä, mutta.....
Ei niin. Hyvä testi ;-) Laitapa tosiaan ne cd:si ikunanlaudalle viikoksi niin saat vähän referenssiä..
Ei negatiiveja kannata säilyttää ikkunalaudalla. Oikein säilytettynä ne kestää aika pitkään eikä haittaa jos kone tilttaa Sama seedeiden kans. Säilyvyys sikäli ehkä parempi digikuvilla, että kun mulla on varmuuskopiot sekä himassa että toisessa osoitteessa, niin jos jompi kumpi torppa palaa niin mitään ei tavallaan tapahdu. Mekaaninen formaatti on kuitenkin sikäli parempi, että niiden tutkimiseen jne. ei tarvita kovin kummallisia teknisiä laitteita.
Oikeastaan tuolla ei ole kauhean paljon merkitystä. Miksi? Eli ei sillä ole mitään väliä miten negoja/CD:tä pitäisi oikein säilyttää koska tulevaisuudessa, kuten tähänkin asti, wanhoista negoista vedostaminen on ollut melko marginaalista. Samaa mieltä olen kyllä tuosta, että DVD on huono media säilyvyyden kannalta hyvään CD:en verrattuna. Jo senkin takia, että suurempi määrä kuvia tuhoutuu kerralla.
Tohon CDn säilymiseen on pakko senverran ottaa kantaa lähinnä omasta kokemuksesta eli tapaus elävästä elämästä: Töissä tuli sellanen tianne eteen että olisi pitänyt kaivaa esille yksi duuni joka viimeksi tehty 10 vuotta sitten. No ei muuta kun cd arkistoon käsiksi ja oikea levy esiin josta lopputulos olikin että EI AUKEA. Olisi pitänyt olla 10 vuotta sitten käytetyn cd polttosoftan ajurit jotta cdn tunnistus olisi onnistunut, mikä taas olisi vaatinut sen että jostain olisi löytynyt riittävän vanhalla käyttiksellä varustettu mac jotta ajurit olisivat toimineet... Lopputus oli että työtä ei sitten otettukkaan uudelleen koneelle VARMUUSKOPIOSTA käyttöön vaan onneksi löytyi viellä arkistosta vanhat FILMIT joista tuli aivan yhtä kelvolliset painolevyt kuin 10 vuotta sitten, joskin alkaa ne valotusraamitkin olemaan kohta historiaa.
Käsittääkseni Suo-ohjelmassakin puhuttiin kuvien säilymisestä tuleville sukupolville. Varmasti negoja tulee säilymään edelleen, mutta yhtä varmasti perunkirjoitusten jälkeen/aikana ne ei montaa rahanhimoista sukulaista kiinnosta pätkääkään.
Jollei ne ole rahan arvoista tavaraa. Moni museo yms. ottaa kotiseuduilta otettuja kuvia hyvin mielellään arkistoihinsa, sillä kaupunkikuvat elää ja hyvät kuvat sen vaiheista on rahanarvoista tavaraa. Esim. täällä eräs vanhemman polven kuvaaja lahjoitti koko nega-arkistonsa museolle ja itseasiassa niistä on kaupungintalollakin pidetty näyttelyä yms.
Ja melskaaminen valtavirtaa vastaan kulkemisesta onkin sitten sen mukaista. Lopullinen työ eli tässä tapauksessa kuva kiinnostaa todennäköisesti asiakasta tai katsojaa melko paljon enemmän kuin kuvaajan hölinät prosessista ja käytetyistä työvälineistä. Mitä ammattilainen nn käyttää tallennusmediana on mulle ja monelle muulle aika yhdentekevää. Mitä voi todeta yleisesti niin näyttäisi kuitenkin siltä että iso enemmistö käyttäjistä jyrkimmästä ammattilaisesta täyteen aloittelijaan on jo siirtynyt digitaaliseen kuvaukseen. Tietysti omaa kilpeä kiillotetaan ja olkiukkoja heitetään keskusteluun, mutta näin varmaan kävi myös silloin kun valokuva, värikuva jne. tulivat uusina tekniikoina käyttöön.
Siis filmin käyttö onkin "oman kilven" kiillottamista? Heh heh... Mun mielestä maininnan arvoista oli Kiran kommentit siitä, että filmin käyttö ammattikäytössä ei suinkaan ole hävinnyt. Etenkään maailmalla, jossa ei samalla tavalla hurahdeta "uuteen tekniikkaan", kuin täällä. Ja samanlaisia kommentteja olen kuulut myös paikallisesti, onpa moni palannut jopa osin takaisin filmiin. Filmin pikaista "kuolemista" ennustetaan koko ajan, mutta nythän taitaakin olla saatavissa varmaan laajin filmivalikoima kautta aikojen Tuskin filmin kalliimmat kustannukset antavat perusteita sen käyttöön jonkin piilteemakatalookin kuvituksessa ja digin nopeus on selkeä etu uutiskuvauksessa, mutta on vielä paljon kuvauskohteita, joissa filmillä pääsee haluttuun lopputulokseen. Se, kuinka moni on siirtynyt tai siirtyy digikuvaajaksi kiinnostaa varmaan eniten laitevalmistajia, joilla asiassa on suurimmat intressit. Kuvien laatu, tekninen tai "henkinen", tuskin on parantunut "formaatin" vaihdon myötä.
Kyllä lisäksi voi todeta, laajemminkin, että työelämässä on paljon muutakin huononnusta tapahtunut ja tapahtumassa. Siinä olet oikeassa.