Kerään sukuani koskevia kuvia. Tämän kuvaaja ei ole tiedossa eikä aivan tarkka aikakaan, mutta en usko saavani tästä tekijänoikeussyytettä. Aika on joskus aivan 1950-luvun alussa. Isälläni oli tapana ystäviensä kera kesäisin tehdä vaelluksia Lapissa. Neljä - viisi miestä, koirat ja haulikot, laavukankaat ja kalastusvälineet. Jollain vaelluksella joku porukasta otti tämän kuvan isästäni. Pidän kuvan hieman arvoituksellisesta tunnelmasta.
Minulle kuva aukeaa siihen malliin, että mahdollisesti miesporukka on palailemassa lavatansseista ja ajallisesti se voisi olla 50-lukua. On aamuyö ja matka on ollut pitkä, auto täynnä tupankansavua, kuskia kusettaa, hapea on saatava ja painetta laskettava. Tarpeet tehty ja henki kulkee upeassa maisemassa. Hyvä kuva.
Kiitos. Hyvä on sinunkin tarinasi, tähän kuvaan se ei kuitenkaan päde Isäni kavereineen olivat ymmärtääkseni tuolloin jo ukkomiehiä enkä usko ainakaan isäni eläissään käyneen lavatansseissa. Vaitonaisia varsin nuoria sotaveteraaneja olivat koko porukka. Luultavasti olivat hyvinkin omassa elementissään ja omassa rauhassaan Lapissa omalla porukallaan koirineen ja haulikoineen.
Noo, en yleistä Kuitenkin isäni perhetaustaa, ajatusmaailmaa ja sosioekonomista asemaa ja omaa kokemustani hänestä ajatellen olen kyllä varma ettei hän käynyt. Muista Suomen tuon ajan ukkomiehistä on minun hankalampi mennä sanomaan
Tunnelmaa tihkuva kuva on. Huomio kiintyy etualan hyvin haravoituun kallioon tai maaperään. Mistähän jäljet mahtavat tulla?
Originaali on tietysti suurempi, siitä näkyy paremmin. Kyseessä ei ole haravointi, vaan rantahiekkaan aallot ovat tehneet tuon kuvioinnin. Isäni seisoo ilmeisesti jonkinlaisenssa kapeassa niemenkärjessä. Katsoja olettaa tietysti aaltojen tulevan katseen suunnassa suoraan edestä, tuolta ulapalta. Ilmeisesti tuuli kuitenkin käy oikealta ja siis myös siellä on avovettä.