Rullafilmiä yritin kehittää ensimmäistä kertaa. Filminä Kodak 400 TX ja otin 800 asetuksilla. Kehutin Ilfordin ID-11 20 asteiseesa stock liuoksessa 8 min. Sen jälkeenoysäytys vedessä 1 min. Ilfordin rapidfixerillä 4min ja lopuksi 30minvesihuuhtelu. Nyt kävi niin että filmi on täysin musta toiselta puolen ja toiselta valkoinen siten että ne taustapuolen merkinnät ovat luettavissa. Pari asiaa jotka meni pieleen. 1. Pimiöön tuli ihan hituisen valoa. Kuinka tarkka filmi on? Onko heti pilalla pienestä valolähteedtä? 2. En oo varma lämpömittarin tarkkuudesta Täysin musta tulos kuitenkin yllätti.
Kyllä pitää olla kokonaan pimeää. Onnistuminen ole kuitenkaan on/off -tyylinen asia tässäkään. Filmi kerää valoa joten kyse on valon määrästä suhteessa valotusaikaan. Hajavalo aiheuttaa ensiksi hunnuttumista. Ammattipuolella tunnetaan myös tietynlaisia tarkistusvalaisimia, joilla voidaan kontrolloidusti filmejä silmin tarkistaa kesken kehityksen. Kuitenkin kehityksen loppupuolella vasta on vähän enemmän varaa sellaiseen, koska kehittyä se ei enää paljoa ehdi.
Tälläkin iällä tulee näköjään vielä vastaan mokia, joita ei olisi uskonut tai hoksannut odottaa kohtaavansa. Veikkaan kuitenkin, ettei ole ainoa laatuaan.
Tais olla aika aloittelijan moka Joo, en oo koskaan nähnyt rullafilmiä auki rullattuna enkä ole aiemmin kehittänyt mitään filmiä. Olispa tuon videon nähnyt ennen kehitystä, jotain videota katsoin ja ihmettelin kun se jotain nykäisi irti filmistä mutta siinä tehtiin niin nopsaan etten tajunnut, aattelin että se oli vaan lyhyt pahvinpala ennen filmiä ja luulin ettei omassa filmissä sellaista ole. Olin siis hahmottanut filmin päässäni ihan eri tavalla. Tuolla se filmikin näytti olevan lattialla, nyt se on varmasti ylivalottunut, mutta eipä siinä ollut mitään tärkeämpiä kuvia kun tiedostin tämän omakehityksen kokeiluluonteen Voipa harjoitella tuolla nyt sitä kelaamista vielä.
Aikoinaan ammattilabbisten tiskit olivat valopöytiä. Huono idea. Rullafilmin pääty saattaa vuotaa, kun se on valopöydällä.
Laitan filmit spiraalille wc:ssä. Oven alta tihkuu hivenen valoa, mutta kun sijoitan itseni valon ja filmin väliin, ei ole ollut ongelmia. Ei tilan tarvitse olla aivan pilkkopimeä, mutta hyvä on jos filmille ei pääse valoa.
Rullafilmin lataamista kierukkaan kannattaa harjoitella valoisassa. Mieluummin kehittämättömällä, rullalla tiukasti olleella filmillä. Aikoinaan uhrasi yhden ikääntyneen rullan sekä sen lataamista hasselin EL/M:ään että kierukalle. Se filmi voi olla tiukka käärö taustapaperista irroitettuna eikä tottumattomalle ole ihan peace-of-cake.
Jeps, filmi saa olla kyllä täysin pimeässä kehitettyä , tai siis spiraalille laittoa tarkoitan.. Sain muuten joskus sellaisen häkkyrän rullafilmin spiraalille laittoa varten ,aina onnistuu sillä härvelillä.
En malttanut olla kokeilematta kehitystä uusiksi niin piti käydä ottamassa yksi ilford 3200 filmi. Näyttää jo vähän lupaavammalta toi filmi. Pitää huomenna skannata ja katsoa tarkemmin. Oli muuten huomattavasti helpompaa pyöritellä spiraalille tuota filmiä kuin sitä taustapahvia :-D
Tuli muuten nyt kehitettyä sillä stock liuksella siten että lisäsin siihen sen 10% aikaa. Jälkikäteen aloin miettiä että olisiko pitänyt lisätä koska en kehittänyt ekalla kierroksella siitä filmiä vaan sen paperin
Tuohon videoon liittyen; kannattaa kokeilla lataamista suoraan spiraalille siinä kohtaa kun filmin pää tulee esiin suojapaperin alta. Eli siis ohjaa pään spiraalille ja alkaa pyöritellä, filkka juoksee sieltä paperien välistä mukavasti sormin koskematta ja kun loppu tulee vastaan, niin ei muuta kuin teippi varovasti auki. Toi touhu jossa filmi irrotetaan ensin kokonaan paperista ja sitä sitten umpipimeässä sormeillaan ja arvuutellaan, tuntuu enemmän hankaluuksien hakemiselta. Mutta joo, kun ensimmäistä kertaa on tekemässä, niin kylmäharjoittelua vaan valoisassa. Edit: Tuossapa se näytetäänkin, tosin kulmia ei tarvitse välttämättä leikata ja teippikin lähtee vetämällä irti: Patersonin spiraaliin muuten menee tasan kaksi 120 filkkaa pituudestaan. Jos on useampia kehitettävänä kerrallaan samalla prosessilla, niin on vähän joutuisampaa. Eka filmi täytyy auttaa sormella työntämällä ihan spiraalin pohjaan asti ja toista ei kierretä perään enempää kuin just niin, että häntää ei jää ulos.
Oleellinen huomio. Kehiteaineet eivät olleet heikentyneet kuten filmin mustumaa tuottaessaan. Taustapaperilla sama juttu jos valottamattoman filmin kehittäisi. Eniten kehite "kuluu" täysin mustan filmin tuottaessaan.
Kun filmi yleensä kuitenkin rullautuu omalla jännityksellään melko pieneksikin rullaksi, kannattaa tämä hyödyntää ja ottaa filmi aluksi toiseen käteen hallitusti ja sitten irrottaa se taustapaperista. Kädessä filmiä on helppo käsitellä niin, ettei lääpi emulsioon. Tällä tavalla, kun ei ole laittanut heti spiraalille, myös irrotus paperista on helpompi ja turvallisempi - muuten voi saada taitoksia kun filmi nykäisee spiraalia teippiä irrottaessa. Ja roikkuva paperihäntä on poissa heti aluksi - mitäpä siitä olisi kuin haittaa. Teipin voi irrottaa paperista tai filmistä tai halkaista. Saksia ei tarvita. Myös Patersonin muovispiraaliin on minusta ollut helpompi laittaa filmi sisään kun siinä on teippi jäykistämässä, ainakin halkaistu. Kokonaisen, paperista irrotetun teipin, voi myös taittaa pään ympäri, mutta millaisiin spiraaleihin sen saa, voi olla toinen juttu. Filmistä teippiä irrottaessa syntyy melko kirkas valo liimasta. En tiedä koskeeko ihan jokaista merkkiä. ed. Teipin halkaiseminen onnistuurepäisemällä kun vetää oikeaan suuntaan filmiin nähden. Toiseen suuntaa se vaan lähtee irtoamaan filmistä. No tää meni jo rautalangaksi joten olkoon tämä viesti valmis. .
Toi on muuten jännä ilmiö, sen myös joskus hoksasin kun tarpeeksi kauan olin istunut pimeässä ja silmät rekisteröi vähäisenkin valon. Mikään hirmuinen salama se ei ole, mutta saattaa kyllä näkyä kehityksen jälkeen siinä kohdassa jossa teippi oli. Vaikka filmitouhuihin ei liitykään, niin sokeripalan kun napsautti pimeässä poikki sai myös hennon valonvälähdyksen aikaan. Sitä en tiedä onnistuuko nykyisillä puristesokereilla, vai pitääkö olla Sirkkua...
Mielestäni tasaisempaa laatua saa aikaan kertakäyttöisellä kehitteellä esimerkiksi laimentamalla varastoliuos suhteessa 1 : 1 tai 1 : 2. Täten peruskehitysaika on joka kerta sama, ja pidentynyt aika parantaa myös osaltaan prosessin hallittavuutta.