Yleensä vertaan todellisen valon ja kameran näkemyksen valkotasapainosta heti paikan päällä. Nyt hiki valui silmiin kun oli punkinpitävä vaatetus, jalustan jalat takertuivat kasveihin, hyönteiset pörräsivät tauotta ja piti tarkentaa käsin etsimen kautta, enkä muistanut kiinnittää valoon huomiota. Paremman tiedon puutteessa taisin hyväksyä kameran ehdotuksen
Makron korvikkeista tykkään näiden kokeilujen perusteella hyönteiskuvauksessa enemmän lähilinssistä. Kun joutuu himmentämään suuresti syväterävyyden vuoksi (f/11-f/14), loitto on todella pimeä. Ei meinaa millään saada tarpeeksi pitkiä valotusaikoja (edes 1/100) nostamatta herkkyyttä todella suureksi (näissä ISO 640, pilven alla 1250). Kirkkaassa auringossa kuvista tulee helposti levottomia. Kasvikuvissa voi käyttää jalustaa ja pitkää aikaa, mutta liikkuvien kohteiden kanssa se ei aina onnistu. Lähilinssillä toimisi automaattitarkennuskin, mikä helpottaisi paljon verrattuna etsimen läpi tihrustamiseen ja haravointiin. Mahtaisikohan linssin pehmentävä vaikutus olla sen suurempi kuin loiton vaatiman suuren herkkyyden aiheuttama epäterävyys? En ole niin kiinnostunut makrokuvaamisesta, että haluaisin investoida hyvään objektiiviin.
Ilmeisesti käytät manuaaliloittoa/paljetta. Oletko kokeillut automaattiloittoa, voit aina tarkentaa täydellä aukolla.
No toden totta! Kyllähän tuossa toimiikin autofokus, kunhan ensin valitsee toimivan polttovälin En vain tajunnut tuota systeeniä ja vaihdoin liian nopeasti manuaalitarkennukseen. Kyllä olisi taas hikeä ja vaivaa säästynyt, jos olisi kysynyt neuvoa! Kiitos Pan
Noissa muuten ihan hyvissä korentokuvissa häiritsee siipien katkeamiset. Joko vielä lähemmäs tai sen verran kauas, että koko kopteri näkyy.
OK, rajaus oli kompromissi pienen kuvakoon, siipien kauneuden näyttämisen ja turhan ympäröivän sälän poisjättämisen välillä. Ehkä ei tosiaan toimi.