Aika kulkee taaksepäin. Viimeinen neljän sarja olisi yksinään ollut venekauden ikävä päätös. Toisessa oli taas toivoa ja sitten jo aurinko paistaa.
Kiitos. Omia on ja molemmat etsi uutta kotia. Koiran hain Porista ja veneen Raahesta. Vain toinen on tehty kovaan käyttöön Hailuodon kalastajalle ja kuidutettukin jo niihin aikoihin kuin Lasse Mårtenson valmisti Suomen ensimmäisen lasikuituveneen. (Olen perehtynyt aika paljon puuveneen kunnostuksen ja ylläpidon saloihin, mutta tällainen vene hoidetaan toisella tapaa, kuten asiantunteva kuvistakin näkee. Tarkoitus on veistää uusiksi sen pehminnyt perälauta, mutta nyt siinä on väliaikaisratkaisuna tekemäni ulkopuolinen moottoriteline. Ainoa kohta muuten mikä on pehminnyt ja johtuu siitä selkeästä syystä että siinä kohtaa on lasikuitu tuotu perälaudan yli kun se kaikkialla muualla on vain ulkopuolella. Vene suorastaan lilluu tervakyllästeessä siinä muovikuoressaan. Silleen sitä on aina hoidettu. Toi on muuten puoliliukuva koska siihen on laitettu perätaso tyyliin tenonvene. Hiukan uudemmat hailuotolaiset muotoiltiinkin jo sitten toisella tapaa takaa. Tää on vielä kuin uppoumarunkoinen mutta kantotasolla korjattu puoliliukuvaksi.)