Ihan kuin mistä tahansa nuoren naisen perus"vlogista" (ei kuvan mallin kontolle), paitsi että vaikkapa jokin ruijanpallaksenmetsgaajan likkakin tuottaa psykologisesti ilmentävämpää kuvaa (kauheata mutta silti). Onko tämä jokin kokeellinen muka-vintage farkkumainos, Pelastusarmeijalle? Miten "alakuloinen"? Lähinnä ehkä vain tekohymytön, kuitenkin? Edit: Mikä on tämän anti valokuvaustaiteelle? Siis MITÄ tämä tämmöinen nyt oikein... Mihin onkaan maaseutu men...
Mallimaisen pitkäjalkainen neitokainen kuvattu melko alhaalta ja mahdollisesti laajiksella. Siinä on vähän riskiä, että tulee "kahlaajan" vaikutelma, jota eteen tuotu jalka ja tiukka rajaus ylhäältä ehkä vähän korostavat. Muutenhan ihan kiva kuva. Tuota "efektiä" on käytetty paljon takavuosien twiggy-muotikuvissa, joissa pitkä ja hoikka malli nojaa taaksepäin seinään tai kaiteeseen.
Valokuvataiteellinen en ole, joskus kyllä yrittänyt. Enkä tiedä, vaikka joskus vielä yrittäisi - se on kiinnostavaa. Älä nyt, me täällä 'kaupungissa' mietitään, miten saataisiin tänne lisää maalta asukkaita. T Jukka
Toisten toiveita ei saisi ikinä asettaa itsellensä rajoitteiksi mutta silti toivoisin että yrittäisit. Asennekysymys. edit: taisin sortua typeryyteen. parempi olla minkä tuntee itsellensä oikeaksi eikä ponnistella sellaisen eteen mitä ei edes halua. suo anteeksi. olin pöhkö. --------------------------- Antakaa ihmisten jäädä maalle - älkää houkutelko kaupunkiin - ajatte shamaanin heistä pois ja teette surullisiksi.
Kuvassa on kivaa se että ihmisellä on terveet ja hyvin kehittyneet jalat. Terveys ja nuoruus ovat iloisia asioita. Myös me sairaat vanhukset voimme näistä dokumenteista saada iloa niistä. Hieman pohtisin sommittelua, sen katsesuuntapainotteisuutta...
Hienosäätöä ja makuasioita, mutta kuvasommittelussa jättäisin mieluusti vähän enemmän tilaa mallin etupuolelle ja myös pään yläpuolelle. Nyt kohde on mielestäni hiukan liiaksi keskellä. Muuten joskus itseäni harmittaa kovasti kun alkuperäinen muuten hyvä kuva tullut otettua niin, että mallin pää on "katossa", se kun on ongelma, jota ei yleensä pysty uudelleen rajaamalla korjaamaan.