Psykologisesti kiinnostavaa yrittää tulkita ja ymmärtää miksi mieli koittaa väkisinkin löytää näistä tunnistettavia hahmoja, kuin "mustetahratesteistä". Itseäni kyllä muutenkin kiehtoo miksi abstraktit muodot välillä niin jyrkästi yritetään erottaa nk. "esittävästä". Koko näennäinen eroavuus on oikeasti usein turhakin - vaikkapa erilaisista mittakaavoista (mikroskooppinen tai yleisemmin nähty, koettu), totutusta/vieraammasta muodoista tai miten vain muuten kokijalle poikkeavammasta lähestymistavasta vs tutummasta. Epäsymmetrisin näistä (keskimmäisin) on itselleni kiehtovin, enkä (metsästäjäkeräilijän evoluutiostani johtuen?) voi olla näkemättä siinä eläintä! Ehkä olen juuri nyt sopivasti nälkäinen (ravintoa) tai suunnittelen jo alitajuisesti lämpimämpää vaatetusta talven lähestyessä (turkis)? Toisessa hetkessä voisin kokea toisen kuvan visuaalisesti aktivoivammaksi? Kaikesta -nk. oman elämämme- tietoisesti opitusta ja "sivistyksestä" huolimatta olemme miljoonia vuosia vanhoja... Edit: Kirj.virh.
Kiitokset Est:lle pohdinnasta ja kommentoinnista! Pareidolia on tosiaankin kiinnostava kognitiivinen vinouma. Wikipediasta löytyy asiaa käsittelevä englanninkielinen artikkeli Pareidolia - Wikipedia Suomenkielinen artikkeli on valitettavasti tynkä. Mieltymykset valokuvan ja digitaalisen taiteen suhteen ovat tietenkin yksilöllisiä. Minua on aina kiinnostanut valokuvallisen ilmaisun monipuolisuus. Joskus kuvani ovat esittävämpiä, joskus kuva antaa jälkikäsittelyvaiheessa inspiraation ja toisenlaisen muodon alkuperäisestä. Muutkin ovat löytäneet keskimmäisestä eläinhahmoja. Reunimmaisista on symmetrian takia helppo löytää kasvonpiirteitä. Olet varmasti oikeilla jäljillä sen evoluutiobiologisista syistä.
Kyllä tämän voi esittää taiteena ;-) Triptyykin jokainen kuva on itsessään kiehtova, joskin eka jotenkin tukkoisin. Kaksi jälkimmäistä kestävät minulla paremmin katsomista. Mutta samanlaisuudestaan huolimatta kuvat eivät muodosta eheää kokonaisuutta. Syy on keskimmäisen kuvan. Pitäisi opiskella taide-asioita hiukan lisää jotta osaisin sanoa, että onko keskimmäisen kuvan erilaisuus hyvä vai huono asia. Mutta juuri nyt tuntuu subjektiivisesti siltä, että kaikki ei ole vielä loksahtanut täysin kohdalleen. Ehkäpä nyt mielestäni hiukan heikompi eka kuva voisi olla erilaisempi vrt. viimeinen kuva. Tai sitten keskimmäinen saisi liittyä vahvemmin laitimmaisiin. Tai jotain... Jäljelle jää joukko kysymyksiä. Koska kuvat eivät ole aivan abstrakteja, niin on kysyttävä, onko tämä triptyyki kertomus? Vai jollain tavalla järjestetty kokoelma? Onko symmetrisyyden hakemisella rooli kuvien järjestyksessä? Ei tarvitse vastata
Suotta karsit aivan asiallisen tekstisi, Manual, mutta eipä se mitään. Kiitos kuitenkin kommentista. @nomad Kiitoksia kommentoinnista. Vastaan kuitenkin tämän verran viimeisiin kysymyksiin: 1) enemmänkin visuaalinen tutkielma, mutta siitä voi toki löytää kerronnallisuutta, 2) järjestys on valittu, 3) on.
Moi. Kiitos. Välillä turhauttaa osoittaa oma erilainen ajattelu. Pienryhmässä jutustelu kahvilassa tuntuisi luontevammalta. t. manual
Harmittaa ettei ehtinyt lukea! "Erilainen ajattelu" on niin harvinaista että jo se tekee siitä mielenkiintoisampaa kuin on tavanomaisempi ajattelu. Toki "erilaisuus" voi olla niin itsetarkoituksellista ettei se sisällöllisesti juuri palkitse ketään (tämä siis yleisesti - ei liity tähän tapaukseen)... Nyt jäi vain tekijänsä subjektiivinen otaksuma ajattelunsa toisenlaisuudesta. Ties mitä helmiä se sisältikään! Ei kannata harmitella persoonallista erilaisuutta, sellaiset yksilöt vievät välillä jopa evoluutiota eteenpäin. Nyt olemme lajina taantumassa, syynä - osaksi - globaali samankaltaistaminen - joka on paitsi kammottavan tylsää jopa rikos luonnonjärjestystä kohtaan. Lajillisen kehityksen murha ja pitemmällä ajanjaksolla degeneraatio. _________________________ Edit: Hyvin syöneenä jne. niin reunimmaisetkin kuvat nostavat kiinnostavuusastettaan (kuten arvasin) ja niistä löytyy jännittäviä kasvoja! Ihminen etsii kasvoja kaikesta...
Kasvotusten syntyy usein parempaa dialogia. Ainakin dynaamisempaa. Mitä tulee kommenttiisi, arvostan erilaista ajattelua ja sitä, että joku rohkenee avata omaa erilaistakin ajattelua. Se rikastuttaa keskustelua. Minun kuviini on aina kaikenlaiset, syvällisemmät, viitteellisemmät, erilaisetkin kommentit tervetulleita.