Mitä jos aivot alkaisivat käsitellä silmien välittämän informaation 5:en sekunnin yhteen kuvaan kerätyistä pätkistä joka päivittyisi puolen sekunnin välein? Tätä olen viime aikoina huolestuneena mietiskellyt, en tiedä kestänkö enää pitkään.
Jatka harjoituksia tuolaisesta voi syntyä suurta? Ajatuksena mielenkiintoinen, mutta liikuminen ja tekeminen olisi hieman vaikeaa. Mutta jos muistukuvat koostuisivat noin?
On on, olen varautunut tähän mahdollisuuteen, pidän nykyjään kameraa kiinteästi kypärään asennettuna ja kuvaan jatkuvasti sillä 5:en sekunnin pätkiä joista teetän 20x30 printtejä joilla olen päällystänyt koko huoneistoni seinät, niitä katselemalla harjoitan itseäni koko ajan sen päivän varalta, kun tuo ajatus onkin todellisuutta. Saisikohan tähän jonkin apurahan haettua, noista voisi teettää metrijulisteita ja tehdä niistä näyttelyn.
Minulla on parempi ehdotus. Tee kuten eräs erittäin kuuluisa valokuvaaja, jonka nimeä en nyt muista, käänny zen-buddhalaisuuteen, lopeta valokuvaus ja ala ottamaan kuvia vain mieleesi.