Valokuvaus on kadottanut itsensä aika päiviä sitten. Suuri osa kuvista on kuvituskuvia, eivät varsinaisia valokuvia. Enää ei etsitä valoa ja varjoa, ei sommittelua eikä kuvapinnanjakoa. Tämänhetkinen tilanne heijastaa nykyihmisen sivistymymättömyyttä ja kovia arvoja.
Niin , aika jännä avaus. Ymmärrän kuitenkin, että valokuvauksella on monta funktiota. Kuvittelen ensimmäisen tarpeen olleen dokumentointi.Ja dokumentointi on varmasti tärkeä tekijä tänäänkin monelle kuvaajalle, esim. kännykät. Ei kai se ole sivistymätöntä kuvata vaikkapa jälkeläisiään omalle albumilleen. Kuvataiteilijoiden aikoinaan rakentamat säännöt esim. juuri sommittelut, tulivat valokuvaukseenkin vallitseviksi luultavasti viimeistään silloin, kun valokuvaus hyväksyttiin taiteen lajiksi. Samoja sääntöjä luulisin käytettävän myöskin kaupallisessa siis ns. mainoskuvauksessa ym. Oma valokuvaamiseni on ollut dokumentointia ja nyt eläkepäiviä viettäessä siihen on tullut määrääväksi ajanvietteellinen puoli. Sivistykseni tasoa en suosittele kysymään rouvalta.
Nää on näitä mielipiteitä, johon mainitsen omani. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että uskalletaan tehdä jotain muuta kuin sitä tuttua vanhaa. Mielelläni katson photarilla tehtyjä kuvia, jos niillä on jokin sanoma. Kuitenkin kameralla otettu valokuva on se ykkönen, ainakin omissa ajatuksissani. Enemmän tällaisia valokuvaajia seuraan Instagramin puolella kuin photarin käyttäjiä. En kuitenkaan nää siinä mitään pahaa, jos kameralla otettuun valokuvaan tehdään korjauksia. Esimerkiksi kirkkauteen ja sävyihin. Totta kyllä, että liikaa nousee tekniikka tässä valokuvauksessakin esille. Aina hehkutetaan, että pitää olla se uusin runko tai jotain muuta. Se turhamainen hifistely laitteilla on mielestäni järjetönstä ja sillä tyylillä unohdetaan se kuvien todellinen tarkoitus. Kuvien tarkoituksena on tallentaa asioita tulevaisuutta varten ja kertoa tarinaa muille ja jälkipolville. Koskee se sitten luontoa, ihmistä, eläintä tai mitä tahansa vaan.
Oman historian dokumentointi lienee kaikille valokuvauksen tärkein muoto - senkin voi pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvin. Minulle valokuvauksen katoaminen merkitsee lähinnä yleistä kuvien sisällöllistä onnetonta laatua. Nykyihminen on niin hektinen, ettei jaksa perehtyä juuri mihinkään asiaan ajan kanssa - koskee myös valokuvausta. Valokuviakin otetaan samalla kertakäyttöajatuksella kuin mitä tahansa tehdään. Ns. valokuvausfoorumit esim. facessa tms ovat täyttä kuraa kuvalliselta ilmaisultaan.
Tämän tyyppisen argumentoinnin ongelma on aina se, että: 1. Oman pesän pitää olla suhteellisen hyvässä kunnossa, että voi näin todeta 2. Siitä huolimatta vaikka näin olisikin, tulee nostaneeksi itseään suht reippaasti 3. Ei ole ehkä mielekästä verrata tilanteita, jossa valokuvaus oli harvojen puuhaa aikaan, jolloin kaikki kuvaavat lähes koko ajan 4. Ihmisten tavoitteet ovat kovin erilaisia eivätkä aina tahdo noudattaa "sääntöjä" joita joku muu asettaa 5. Kuvaaminen ja kuvien katsominen kehittyy juuri "sääntöjen" murtamisella 6. Entisaikojen kuvamäärästä on suodattunut "elämään" vain se parhaimmisto, kun nykyhetkessä, on se milloin vain, näkee aina kaiken tavaran 7. Kiinnostavimmat kuvat eivät ole niitä tavanomaisimpia Muuten olen sitä mieltä, että tavattomasti näkee heikohkoja kuvia. Sen sijaan en ole sitä mieltä, että "Oman historian dokumentointi lienee kaikille valokuvauksen tärkein muoto". Ei minulle ainakaan ole, ei edes millään lailla työn alla...
Lyhyt kommentti noin 20 vuotta taiteen perusopetuksen parissa opettaneena ja nyt mm. 7 eri opetussuunnitelman vastuuhenkilönä, jotka juuri hyväksyttiin kunnissa: - tämä 'sääntöjen rikkomisen' termi on ja sen ihannointi on ihmeellistä. Taidetta opiskellessa opetetaan vuosisatojen perinteissä havaittujen hyvien käytäntöjen pohjalta, jotka on tietysti päivitetty nykyaikaa vastaavaksi. Siitä oppilas saa työkalupakin taiteeliseen ilmaisuun. Tähän ei ole mahdollisuutta, ellei ole kulkenut ja perehtynyt syvällisesti omaan taiteenalaansa. Tämä ei missään nimessä tarkoita perinteistä kisälli-oppipoika periaatetta. - esim. muusikko (minä mukaanlukien) harjoittelee nuoruudessaan useita tunteja päivässä sekä ammattiopinnoissa viiden vuoden ajan 5-8 tuntia päivässä. - taiteen perusopetus antaa erinomaisen taitotason vaikkapa yläasteikään ehtineelle, jotta hän voi mielekkäästi soittaa eri tavoin - olen katsellut 'valokuvaajien' portfolioita. Täysin luokatonta noin 95 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että valokuvaajaksi voi kutsua itseään kuka tahansa.
Niin, ei tuo ollut erityisesti sinulle suunnattu, vaan yleisenä kommenttina. Kuitenkin kun sanot taiteen historian tuntemisen olevan olennaista, niin on se olennaista esimerkiksi siinä, että useimmat merkittävät taidesuunnat ovat syntyneet sääntöjen rikkomisella tai murskaamisella. Näin pikaisesti vaikka impressionismi, ekspressionismi, dadaismi, kubismi, naivismi, Beethoven, Wagner, Stravinski, kokonaan atonaalinen musiikki ja niin monet muut... ja kritiikki on ollut valtavaa ja tuomitsevaa, pilkkaavaa, no, ei ehkä Beethovenilla... Jos joku on mahdotonta nähdä, niin se, että se tähän pysähtyisi. Pysähtyneisyys on kuolemaa... Jokainen aika tuottaa silti pääosin roskaa, elämään jää se paras, useinkaan se ei ole eilisen toistamista...
Mahtuuhan noita kuvia maailmaan. Ei niitä huonoja ole pakko katsoa. Minua ei kiinnosta onko kuva "oikeasti hyvä" jollain opeteltavilla kriteereillä vai miellyttääkö se vain omaa silmää. Olkoot sitten sivistymättömyyttä.
Kokemuksesta ei ole mitään hyötyä, jos se tapahtuu koko ajan saman paradigman parissa, samassa kuplassa. 20 vuotta perunoita keittänyt kokki ei ole kulinarismin asiantuntija. On hienoa, että valokuvaus kehittyy ja päästään pidemmälle alkuvuosikymmenten alkeellisesta ja naivista "valo"- ja "pinnanjako"-puheesta abstraktimpaan ja rikkaampaan ajatteluun. Kehitystä onneksi ajavat sekä aihepiirit tutkijat, taiteilijat, kaupalliset toimijat ja kulttuurissa toimivat harrastajat.
Sisällöttömiä mutta teknisesti kelpoja kuvia on liian helppo ja halpa ottaa sekä levittää somessa. Aivan kuten aikoinaan video tuhosi kaitafilmauksen. Se dokumentti kuvakin voi, ja pitääkin olla, sommittelultaan ym kunnossa.
Mututiedon pohjalta lauotut mielipiteet somessa ovat joskus säälittävää luettavaa. Laajapohjainen opiskelu antaa tällekin alalle hyvän jalustan, jolla seistä. Ammattiin (kaupallinen) tähtäävä peruskoulutus tekniikkapainotteisena on sitten asia erikseen. Kannattaa muistaa, että kumpaakin tarvitaan, eikä ole syytä kummankaan leirin mollata toistansa. Taiteen tekemisen polku on pitkä ja mutkikas, kaupalliseen työhön tähtäävä pääsee helpommalla, vaikkapa vain perustekniikan opettelemalla. Kapa
Tällä hetkellä ihmiset ovat sivistyneempiä kuin koskaan aiemmin. Kovat arvot tulevatkin siitä, että maanläheisyys on kadonnut. Ei sivistymättömyydestä, vaan itsensä kaiken yläpuolelle asettamisesta. Kosketus maahan on kadonnut osin valokuvauksessa, mutta myös muualla. Etäisyydestä, kaikki kun on suhteellista. Joskus voi olla hyvä vain ihmetellä.