Suljetulla takaovella. En määkän ihan kaikkea ymmärrä. Kuuluuko tää johonkin viitekehykseen valokuvauksessa? Vaivaantunut olo tuiee: miksi toi ihminen on tohon kuvaan mennyt? Kyllä mää ymmärrän esteettiset seikat, jotka on ihan OK ja hallittuja tässäkin. Mutta mikä olisi se punainen lanka joka tällaiset kuvat yhdistäisi kertomukseksi? Mitä ja miksi halutaan kertoa?
Jaa että oikeen miljöökuvaukseen? Mitenhän toi miljöö nyt henkilöön liittyy? Hä? (Oletan että halusit sanoa miljöömuotokuva. terveisin valokuvauksen artenomi)
Jukkikset kuvat usein tuovat minulle mieleen August Sanderin, mutta koska ikinä Jukkis ei selosta ajatuksiaan ja tarkoituksiaan kuvauksiinsa liittyen, sellainen sosiologinen näkökulma saattaa olla aivan ulkoaleimattua ja sattumaa. Miten Jukkis hakee mallinsa ja ovatko esitetyt kuvat oheistuotosta muusta kuvatarpeesta. Mitä on taustalla.. ja olennaisesti: miksi nämä ovat syntyneet? Tällaiset kysymykset ovat olennaisessa osassa silloin kun aletaan kokoamaan näyttelyä muodossa tai toisessa. Jokin tarina pitää aina kuviin liittyä. Minimissään lause joka kertoo miksi kuvat ovat olemassa.
En voi olla kiinnittämättä huomiota mallin asusteiden ja miljöön suhteeseen. Poseeraus on sitten se kolmas elementti. Kokonaisuus on kauniisti sanottuna yllättävä.
Olen ensinnäkin huono kirjoittamaan, ajatuksien sanoiksi pukeminen on minulle aina ollut vaikeaa. Toisekseen en pidä siitä, että kuvia selitellään ja avataan hienoilla korulauseilla. Olen mies metsistä ja yksinkertainen. Sosiologiasta ja barthesin konnotaatio ja denotaatio annoksen sain yllin kyllin opiskeluaikana. Mallit haen somen kautta. Mitään kummempaa tavoitetta ei ole näyttelyyn tai muuhunkaan. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja samalla harjoitella valokuvauksen perusasioita.
Jos Nomad 'sanoi kauniisti' yllättävä, niin minusta mielenkiintoisesti yllättävä. Jotenkin tämä heti syveni kun kuulimme tarinaakin jota voi sitten itse täydentää. Mielenkiintoista kuinka itseään tuodaan esille ja se on tietenkin kahden kauppa jossa viimekädessä kuvaaja kertoo mitä haluaa. Sen verran yllättäviä tunnelmia yleisemminkin on näkynyt, että kuvat alkavat kasvaa itseään suuremmiksi. Kyllä noista tulee jopa metoot mieleen sekä itsetietoisen ja mainosten ohjaaman naiseuden balanssi. Tämä otos punapukuisesta kaunottaresta on minusta paras kun siihen naamapönöön vertaan.
Viestinäni olisi voinut lukea myös niin, että "yllättävä" ilmenee sanan kriittisessä mielessä. Näen tämän kuvan seuraavasti. Elina ei selvästikään ole ylioppilastyttö, mutta kuva rinnastuu näin toukokuun lopussa ajankohtaiseen ylioppilasgenreen siinä, että aiheena on urbaanin juhlavasti puettu ja vieläpä korkokenkiä käyttävä kaunis nainen sijoitettuna maalais- tai luonnonympäristöön. Parhaimmillaan näistä ylioppilaskuvista tulee semmoinen fantasiahenkinen "metsän keiju" fiilis. Mutta tässä ei ole siitä kyse sillä taustana on joku ulkorakennus jonka ovessa on Abloy-lukko. Ylhäältä roikkuvat koivunlehdet toki vihjaavat keväästä, mutta kovin epätasapainoinen ja vaikeasti ymmärrettävä tämä on. En pääse tässä kuvassa visuaalisuuteen asti millään koska merkitysten sekametelisoppa tukkii havaintojärjestelmäni jo ensivilkaisulla.
Näin varmaan 99% sen lukikin kuten minäkin. Onhan sanonta "kauniisti sanottuna" erittäin laajalti tunnettu. Muuten kiva selitys mitä kuvasta näet. Ymmärrän hyvin mutta se absurdius mitä tämän poseerauksen kontekstissa molemmat näemme, kääntyy minulle oikeastaan raikkaaksi uudenlaisuudeksi. Kun tarpeeksi jotain toistetaan, sitä alkaa jotenkin ymmärtää. Ei Jukkis tällaisia ole kai sittenkään ihan vahingossa vuosia tehnyt. Vaivaannuttavuuteen tottuu. Tällä on oltava tarkoitus ja sehän tehdään vaikka väkisin. Minusta kuitenkin tämän kuvan estetiikka on ihan vakavasti otettava aivan sommittelusta alkaen.
Minusta tämä kuva viehättävästi murtaa jyrkkiä stereotypioita maalais- ja kaupunkilaiselämän väliltä. Tietysti näin pukeutunut nuori kaunis nainen hahmotetaan vilkkaaseen urbaaniin ympäristöön, mutta toki maaseudullakin saa pukeutua mahdollisten ohikulkijoiden silmää miellyttäen. Tykkään kuvasta em. syistäkin.
Mielenkiintoinen sanonta joka ei aukea. Jos tuntisi tavallisen talliseduspotretin tyypillisyydet voisi ehkä päästä jäljille mikä pienivaivainen homma tästä tekee räväkämmän? Olemme siis räväkkyyden viisastenkiven äärellä!
Ihan selkeesti! Voisihan tytsyllä olla esmes ruudullinen hame ja yläosassa se tavallinen lypsytakki päällä ja saappaissa olisi ryykäämässä lypsylle aamukuudelta ruudullinen huivi tukan peittona. Tässä kuvassa potretin siitä tekee just tuo punanen hame, korkokengät ja tyylikäs pose-asento. Kuva on ihan High glass!
Potretti on muotokuva - yhden tietyn ihmisen olemusta paljastava kuva. On hassua, jos kuvasta tekee muotokuvan se, että henkilöllä on omat vaatteensa. Eikä sillä kyllä ole kauheasti tekemistä räväkkyydenkään kanssa, jos kuvaa miettii henkilökuvauksen näkökulmasta, eikä ajattele kansallisromanttista mielemme kuvastoa - millä ei ole tämän kanssa muuta tekemistä kuin kenties ladon asemointi kulttuuritaustaksi eikä lautataustaksi.
No kyllä mä pidän kuvaa edelleen räväkkänä. Täytyy vaan muistaa, ettei yleiset kategorioinnit lopuuttomiin kanna. Vastuu kuvasta jää sentään valokuvaajalle ja kuvattavalle, ja minä en heidän ajatuksiaan tiedä. Ehkä just se tekee kuvasta räväkän, viimekädessä?
Meinaatko toisissasi, että esim tässä kuvassa on valkuvauksellisesti enemmän sisältöä kuin 95% muiden ottamissa kuvissa, jotka vain kuraksi totesit. Minusta tässä on tylsä pönö, vailla sisältöä ja huonosti hallittu valo, vaikkakin mahdollisuuksia olisi ollut iahn vaan jo valottamalla alemmaksi. Mallinohjauksesta, enkä raameista edes puhu, niistä voi olla ihan mitä mieltä vaan, tavallista tavaraa kuitenkin..
En mä missään ol väittänyt 95% kuraksi, enkä haukkunut Tuojukin kuvaa millään lailla kelvottomaksi! Kiinnitin sen räväkkyyteen vaan huomiota, niin siitä se sitten alkoi. Se on jollain helkkarin tyylilllä, kun mä jotain sanon, niin sitä täytyy aina ruveta möyrimään. Kun tarkotus olisi tietyst arvostella sitä kuvaa!
Hän tarkoittanee minun kommenttiani aloittamassani keskustelussa: valokuvaus on mennyt ihmeelliseksi'. Missä kohtaa siinä totean, että minun ottamani kuvat kuuluvat siihen hyvään 5 prosenttiin?
No jos et kuuluu, niin eikö kannattaisi ottaa kuvia siten, että kuuluu, muuttamalla asioita ja miettimällä enemmän esim valotusta. Tylsistä kuvista pääsee eroon kuvaamalla ne vähemmän tylsästi ja tutkimalla valoa ja sen luonnetta, eikä sääntöjä.