Kaksi ylintä on kovasti mun mieleen. Tyylikkäitä ja toimivia MV kuvia ilman mitään kikkoja tai tooneja. Papat penkillä kuvasta olisin ehkä napsassut vähän pois alareunasta. Alin menee multa ohi, näen vaan tulppaaneja..
Samaa mieltä kuin edellisetkin, kaksi ekaa tosi hyviä, kukkakuva ei oikein vakuuta ainakaan nettikoossa.
Kiitos kommenteista tähän asti. Vai ei kukkakuva vakuuta. Voisiko jollain PS filtterillä tai mahdollisesti signeerauksella esitystä parantaa? Vinkit otetaan vastaan kiitollisuudella.
Yksi värillinen kukka, pehmytpiirtoa ja kultainen teksti: Flowers of love 2006 ja iso siggu niin vot.
Ei sitä voi parantaa, siin on liikaa tavaraa. Lähemmäs ja keskity vaikka yhteen kukkaan. Makroile ja käännä herkkyysmoodi päälle ;-)
Puun tilalle kukkia tai nätti flicka ellei peräti pupu ja kuva olis ihqdaa. Antoisaa votosoppaamista toivottaapi Mikko.
1)Jotenkin digimuovisen tuntuinen? Tausta suorastaan romahtaa oikealle, vaikka Nea pitääkin kuvaa urheasti pystyssä. 2)Putket halkovat ukkelien päitä ja vanhemmalla kasvaa sellainen jo omasta. Tässä on ns. "upotettu ristikatseisen toripoliisin shakkiruutua pelikenttään" ? 3)Tää on eniten mieleen, vaikka patriarkaalisen männynrungon asema kuvassa mietityttää.
Kakkosessa mua ei putket haittaa, koska eivät värinsä/sävynsä puolesta erotu taustasta juurikaan. Kolmosessa en ees huomannu koko mäntyä. Ihmettelin jo mitä se Mikko horisee... :-D
Ensimmäinen kuva surumielisine "malleineen" vie kyllä pojot. Sen jälkeen ei pysty keskittymään enää muihin niin. En tiedä tulkitsenko tytön kasvoja väärin, mutta minusta todella surullisen näköinen.
O.O onpas mulla huono kyky tunnistaa ilmeitä. Minusta silmät näyttävät siltä että tuo olisi itkun partaalla.
Silmäluomet alhaalla, ulkoreunat alaspäin, samoin posket... huulet voivat hymyillä (jokainen myyjä osaa sen), mutta kasvot eivät.
Erikoista, miten eri tavoin kuvia koetaan... Itselle Nea on surumielinen kuva, jossa Neaa hiukan vaivaa kuvattavana oleminen. Kuva on hektinen ja pala elämää, se hyvää.. Nean paidan tummus, lähes musta häiritsee kuvan herkkyyttä, tehden sen raskaaksi, saisikohan siihen avaamalla sävyjä lisää? Ehkä myös taustan maiseman rikkonaisuus.. aukko, ehkä puolitoista isompaa olisin itse yrittänyt vääntää? Makuasia silti Keskimmäinen toimii, linjoja lukkun ottamatta erinomaisesti, minuakaan ei häirinnyt päiden kautta kulkevat putket valoerolle kiitos, mutta putkien luomat linjat suhteessa maan laattoihin ja kokonaisuuden synnyttämä lievä sivusta kuvaaminen vie huomiota ja sotkee tasapainoa jonka miesdten rauhallisuus aika hyvin rakentaa. Mallit ja rajaus sinänsä on minun mieleen, kuin myös "ratkaiseva hetki", vaikkakin pysähtynyt jo vuosia ennen Viimeinen on sellaisenan minun mieleen ja puun sijoittaminen on erityisen onnistunut. Etualan kukat vie katseen ensin, sitten kun se lähtee kulkemaan kukinnolta toiselle (vaaleasta vaaleaan), niin lopulta päätyy ihmettelemään, että mitä hittoa nuo valkovuokon näköiset lehdet tulppaanien lomassa on... hyvä ja arvoituksellinen kuva, jota tiiviys ja näennäeinen epäjärjestys tukee hyvin. Pidän eniten, tai se on kuvista lopullisin. Jokaisesta kuitenkin pidin, ei sen puoleen
Mun mielestä tytön silmät on vain ton muotoiset, ei mulle näy millään surumielisyys tosta kuvasta. Enkä lievä vaivautuneisuus, ota nyt nopsaan se kuva, mut ei muuta.
Tuohon ilmekeskusteluun voisi lisätä, että eikös asia ole niin, että ihmiset kantavat kasvoillaan monia ilmeitä samanaikaisesti. Ehkäpä koko elämänsä. Toisilla näkyy enemmän, toisilla vähemmän. Tämä tapaus tässä on sellainen, että näkyy aika paljon ja sehän sekoittaa pään.
Nea:n kuvasta: Nätisti toteutettu ihmisen kuva, ympäristö kertoo hyvin kuvattavasta muutakin kuin vaan ulkokuoren. Alempi kuvauskorkeus olisi korjannut perspektiiviä suotuisemmaksi henkilön että taustankin osalta. Kuva mielestäni näinkin kovatasoinen, harvakseltaan parempia ihmisenkuvia täällä näkee. Nautin katsella kaunista mallia sekä kokonaisuutta ja sointuvia harmaasävyistä. turkkila