Pidän kuvasta paljon. Siinä on tietty fiilis tavoitettu ja valaisu on muotoileva ja looginen. Valosta varjoon liukuma on kaunis ja varjoalueiden hallinta mallikasta.
Onko mallilla koira päässä? En hahmota, kun tumma pää vedetty täysin sävyttömäksi. Ei tarttis arvailla, jos olisit vetänyt kuononkin mustaksi. Kapa
Tämäpä mielenkiintoinen.. Aluksi vierastin jyrkkyyttä, niin mustaa kuin valkoista päätäkin, mutta tarkemmin katsellessa ja antaessa silmien vain nähdä tulin toisiin aatoksin ja huomasin, että jopa rakeisuus kasvoilla oli onnistunut.. En olisi heti arvannut että pidän niinkin paljon. Oletettavasti mallin kasvonpiirteet jotenkin istuvat kyseiseen kuvankäsittelyyn ja lopulliseen asuun. (tuosta strutsinsulasta ja kai ruususta voi saada sen koirankin, vaikka ei seminulla sellaista aiheuttanut, en kiinnittänyt elementtiin mitään huomiota kuin kuvan balanssin vuoksi ja siihen se sopii) Kuvalle tekisi oikeutta nähdä se printtinä ja isossa koossa. Eli hieno ja erilainen muotokuva, pidän paljon. edittiä: Oho, kuvahan aukeaa isoksi ja se todellakin vain parantaa katsomiskokemusta!
1200px korkea tuo vain näyttäisi olevan. Riittää kyllä tässä. Ihan OK tuo jyrkkyys ja sen mukanaan tuomat vaikutelmat. Voisi olla toki hyvä loivempanakin. Ehkä siitä ei lopulta mitään katoaisi loivempana. Makuasioita sanoi koira kun takaraivoa nuoli.
Silloin olivat mm. Tampereen fotograafikot, jos heihin viittaat? Saanio printtasi Rapidoprint-matskulle. Olivat nämä taiteilijat ja dokumentaristit. Myöhemmin löytyivät sävyt ranskalaisten ja varsinkin usalaisten toimesta. Opiskeluaikanani jo kiinnitettiin huomiota sävyalaan, ja pyrittiin saamaan mahdollisimman pientä raetta aikaan. Historia toistaa itseään. Kapa