Kuvassa on Leica-filosofia esillä positiivisessa mielessä: * Kamera on silmän luontevana jatkeena ja lähes korvikkeena. * Kamera on esteettisesti ja ergonomisesti kehon jatke. * Hihna on kirjaimellisesti ja fyysisesti sitonut kameran kehoon ja tulos on lähes kyborgimainen. Kuvan mustavalkotyyli on myös kai leicamaista, mutta varsinkin toinen käsi on kovin latteanharmaa. Tämä on tyypillistä filmikuvauksessa, jossa harmaasävymuunnosta ei voi optimoida.
Sormien tunkkaisuus kyllä turhan paljon kiinnittää huomiota muutoin hyvästä kuvasta. Ajatuksesta kyllä pidän hyvinkin.