Kaikissa muissa kuvissa, paitsi ensimmäisessä, on haettu jotain erikoista, sellaista mihin ei jokapäiväisessä elämässä törmää. Tätäkö luontokuvaus on perimmältään? Erikoisuuden tavoittelua. Ensimmäinen kuva on taas tavanomainen koivukuja. Mieltä rauhoittava - tällaista voisin katsella isona taulunakin kotini seinällä. Hyvä aihe panoraamakuvalle - taidan kokeilla tällaistakin.
Minusta kaikki kuusi ensimmäistä ovat hyviä kuvia "minun maisemani"-aiheesta. Yhdistävät sitä maisemaa "maisemani" ja omaa sielunmaisemaa "minun". Noita kopterikuvia en ymmärrä, niiden ainoa ansio on, että ne on otettu ylhäältä, näkökulmasta, johon ihminen ei pääse, muuten ei oikein ansioita löydy.
Ei. Mutta se riippuu: * Kansallisromanttisena rituaalina se on samanlaisuuden tavoittelua - sama kuvasto uudestaan ja uudestaan... * Luonnon rikkauden dokumentaariona se tavoittelee jonkin uuden tai harvinaisen esittelyä, jotain sellaista mihin ei jokapäiväisessä elämässä törmää.. * Taiteena sen vastuulla on tehdä aina jotain uniikkia, tavoitella uusia näkökulmia luontoon, luontokokemukseen, ihmisyyteen - siis tavoitella erikoisuutta, joka saa aikaan jotain uutta