Ei kyllä sovi tuollainen ruma rae muotokuvaan, iho ihan kauhean näköinen, eikä valaisukaan, liian platku kasvoista, korostaa tuota viivaa hiusten välissä oudolla tavalla. Kauniista mallista voi näemmä saada myös vähemmän imartelevan kuvan..
Tähän pitää kyllä jatkaa.. Kuvan ongelma on myös taustan korostuminen varsin voimakkaasti ja siihen on ainakin pari syytä, toinen on valittu filmi, jonka rakeisuus nousee esille pehmeässä pinnassa ja iho kuvautuu huonosti, samalla kun sen struktuuri ei erotu, mutta rae ei haittaa taustan karkeampaa struktuuria ja nostaa sen isoon rooliin. Yleensä taustan korostamisella yritetään kertoa jotain, tai se oleellisesti liittyy malliin henkilönä, herääkin kysymys miksi seinällä on niin suuri rooli? Ongelman olisi voinut korjata helposti käyttämällä suurempaa aukkoa, mutta koska kuvattu Leicalla, niin aukon vaikutusta ei näe etsimestä. Leicalla saa hyviä kuvia kun osaa ja muistaa huomioida asian. Toinen helppo korjaus olisi ollut pyytää mallia astumaan metrin irti seinästä.
Itse arvion kuvaa pieneltä puhelimen näytöltä, jokatapauksessa vaikka mallia ei sovi arvostella niin varmasti homma toimisi hänen kanssaan oikeissa puitteissa.
Poikkeuksellinen kuva. Usein muotokuvissa ihminen on se jonka halutaan astuvan esiin huomion keskipisteeksi. Tässä kuitenkin taustan ja kohteen roolit ovat aivan kuin vaihtuneet: erottuvat toisistaan hyvin, mutta kumpi on vahvempi. Minusta tuossa käy niin, että taustan betoniseinä aivan kuin tunkeutuu silmille, ja malli, kasvoiltaan sekä paidaltaan jo rakeisena, on alkanut pikkuhiljaa häilyä pois. Tukka on kuitenkin edelleen vahva, mutta säilyykö sekään enään pitkään. Olisiko seuraavassa kuvassa mallista jäljellä pelkkä utuinen häivähdys ja tukasta harmaa tupsu. Ehkä silmien totinen kaarikin vielä häämöttäisi. Mutta betoniseinä kestäisi. Mallin olemus on keskittynyt ja hänen kasvoiltaan paistaa aivan kuin kysymys. Mitä hän haluaisi kysyä ... ehkei sillä ole merkitystä. "Ajaton" siksi että ... (elottoman) ajattomuus, tarkkailevan elämän häivähdyksen/herkkyyden rinnalla?
Konventioilla kai yleensä on jokin tarkoitus. Jos tarkoitus on toinen kuin mihin konventioilla tähdätään, niin konventioita muutetaan. Miksi kaikkien ihmiskuvien pitäisi aina samoilla konventioilla pyrkiä samaan? Minun silmiin tässä on vieraannuttamisen ja abstrahoinnin kautta pyritty tavallisesta poikkeavaan, pelkistävään kuvaan ja onnistuttu. Pidän kyllä.
Tarkennuksena edelliseen kommenttiini: Mä en pyrkinyt esittämään tuntemuksiani; pitämisiäni tai _ei_pitämisiäni_ (minusta ne ovat turhia, paitsi jos kuvaaja pyrkii katsojan miellyttämiseen - tai päinvastaiseen). Halusin vain miettiä mitä kuvassa näen ja arvata sen mahdollista nimeämisen syytä.
Useamman katsomisen jälkeen kuva puhuttaa minua enemmän. Ekalla kerralla ei oikein löytynyt mitään. Nyt kun tajuaa että ei ole mitään alkaa kuvasta tulemaan esille uusia ulottovuuksia. Taustan pinta sopii tähän kivasti.
Rajattu pystykuvasta, vai miksi näin..? Kai tuossa olisi voinut käyttää ihan 3:2 suhdettakin ja alhaalta rajata jonkin verran..? Kuvan kompositio ontuu, mielestäni.