Sellaisesta haluaisin herättää keskustelua kuin kameran vaikutus siihen mitä ja miten kuvaat. Kuvaatko kaiken samalla tyylillä ja tavalla, ja samoja aiheita ja motiiveja, oli kädessä mikä laite tahansa vai 1. vaikuttaako laite jonka olet ottanut mukaan siihen mitä ja miten kuvaat tai 2. valitsetko laitteen sen mukaan, mitä olet lähdössä kuvaamaan? Filmiaikana oli toki hyvin tavallista, että erilaiset työt tehtiin eri laitteilla. Se oli osittain jopa välttämätöntä. Digiaika on tuonut siihen muutosta sillä tavalla, että näillä vehkeillä periaatteessa voidaan tehdä kaikenlainen, ainakin hyvin monenlainen, kuvaus samalla laitteella tai toisinpäin, eri laitteilla samanlaista lopputulosta ja kuvaa. Itse tiedän tekeväni erilaista kuvaa kun otan mukaani DF:n verrattuna siihen, että nappaan mukaan vaikka 5D mark II:n. Joko niin, että otan tietoisesti mukaan sen, minkä kanssa tiedän kuvaavani jollain tavalla, tai sitten vaan otan mukaan jonkun ja tulee sitten sen kameran mukaista kuvaa. Tai sanoisin niin, että se perusjuttu säilyy samana, mutta nyanssit tulevat eri laitteilla eri tavalla. Kai se jonkunlainen oma tyyli kestää, mutta siinä on kuitenkin erilainen ote; tekemisen fiilis vaihtuu ja sen mukana jossain määrin lopputulos. Itse ainakaan en ole immuuni fiiliksen vaikutukselle. Sama kysymys tulee oikeastaan eteen kun vaihtaa käyttämäänsä järjestelmää. Vaikuttaako se lopputulokseen vai pysyykö kaikki samana kun vaihdat käyttämäsi järjestelmän vaikka Nikonista Olympukseen tai Fujiin?
En omista kuin Canonia. 20D:llä kuvataan yleensä EF 35 /2:lla ja mennään sen ehdoilla mitäsattuukuvaten. 5D mk2 ja mk3:lla ei juuri koskaan käytetä 35:ta ja niillä kuvataan enempi tosissaan.
Oma Olympusseikkailu loppui lyhyeen, koska en tahdo käyttää kuin yhtä järjestelmää ja siihen Oly tuntui heppoiselta. Kiva kamera joka sai aikaan 2 riemunkiljahdusta, ostaessa ja myydessä.
Oikeastaan eniten mietin just tätä, kun saa "vapaasti" kuvata, joko ihan omaa projektiaan tai sitten muuten vaan, ilman mitään erityistä. Onko silloin merkitystä lopputulokseen (kuvaan) sillä, millainen laite on mukana? Siis teknisten seikkojen lisäksi. (Itselläni on...)
Objektiivilla varsinkin on merkitystä ja siten kamerallakin. Koen että objektiivi ohjaa kuvaamista ihan selvästi. Objektiivivalinnassa toki silloin sitä ohjausta itse tekee. Sellainen menee ohi ymmärrykseni, että johonkin merkkiin liittyisi hauskuus, vakavuus tai fiilistely. Jotenkin toki ymmärrän nuo määreet, mutta ihan minkä kameran kanssa tahansa noita fiiliksiä voi kokea ja kokeekin. Ristiin rastiin milloin mitenkin ja myös kaikki yhdessä: fiiliksellä vakavasti ja hauskasti on se mikä parhaiten palkitsee. Kun löydät ja saat mitä olit hakemassa. (Tai sanotaanko tosissaan vakavan paikalla.) (Ja että mitä on hakemassa voi olla tiedostamatonta tai tietoista, mutta useimmin jotain näitten väliltä.)
Yksi mikä vaikuttaa, on mustavalkoisen kuvaaminen. Olen sitä aiemmin tehnyt kyllä paljon ja se on jättänyt jälkensä näkemiseenkin, mutta välillä tuntuu että pitäisi ottaa MV-sessioita lisää. Jos digistä saisi värit pois, se ehkä helpottaisi. Ilmiö on sukua sille, kuinka zoomi voi sekoittaa koko pakan ja sen kanssa olla ihan hukassa, kun on kiinteisiin tottunut. Nämä on kuitenkin uudelleen opittavissa jos vain tahtoa löytyy. Periaatteessa värikennolle mustavalkoisen kuvaaminen pitäisi olla ihan helppoa, sen kuin vain ajattelee mustavalkoista lopputulosta. Mutta aihe on mielenkiintoinen Ollin kysymyksen kannalta, että miten se ohjaa kuvaamista: alat sitten kuitenkin välillä ottamaan värikuvia, kun sellaista herkullista kohdetta näet, ja mieli on taas poissa mustavalkoisesta tekemisestä. Keskittymistä hajottava tekijä, kuten se zoomausrenkaan olemassaolokin ennen kuin oppii antaa olla sen paljolti rauhassa valitussa asennossa.
Mä näitä samoja polkuja tallaan kai viimeiseen asti.... Minusta kysyjä tietää itsekkin vastauksen. Totta mooses kamera vaikuttaa mitä kuvaa. Ei palkilla oteta näitä räpsyjä mitä kännyllä napsitaan.
ilmeistä tietysti tämä, mutta mä hain vähän eri asiaa... Eli sitä, miten paljon laite vaikuttaa mieleen, ei sitä millaisia teknisiä rajoitteita kussakin on...
Vaikuttaa todellakin, en viitsi isoa palkkikameraa viritellä minne hakuaisin. Nallipyssyn paukaus on huomiota herättämätön .
[quote="Olli Knuuttila" post_id=853754 time=1504007329 user_id=17614] Eli sitä, miten paljon laite vaikuttaa mieleen, (...) [/quote] Vaikutus varmasti vaihtelee. Jos ihmisellä on vahva kuvallinen identiteetti (siis fiksautuminen), ei väline vaikuta paljoa. Mutta jos psyyke on dynaaminen ja kokeilunhaluinen ja saa virikkeitä ympäröivästä maailmasta, ml. välineistään, tuottaa esimerkiksi muovinen ja värikäs leikkikalun näköinen kamera helposti suuntautumista leikkisiin ja kokeileviin kuviin. Se antaa "luvan sellaisiin" niin hetkessä ja lähitulevaisuuden projektiossa, kun sohvalla näytetään kuvia jollekin. Viisi kiloa painava ammattilaisjärkäle, jonka jokainen laukaus tulee kuin pistoolista taas väistämättä saa kuvaamaan "professionaalisen vakavia kuvia", jos normaalisti kuvaa muuntyylisellä laitteella. Sellainen on tehty tukemaan tiettyä tyyliä ja piilevää olemusta ja kaivamaan ihmisestä samaistumisen siihen muottiin. Pitäisin ihmeenä, jos Leican meemi ei olisi niin vahva, että sellaisen kouraansa saava ei miettisi, että tästäköhän nyt kumpuaa se menneiden aikojen reportaasi-ihme, kun menen kadulle. Olo on jo kuin olisi Pariisin baarissa tai Espanjan sodassa. Niinpä vaikuttavia tekijöitä ovat: * Vanhojen rutiinien vahvuus. * Luova assosioituminen kulttuurisille ilmiöille. * Tavarakulttuurinen kiinnostus. * Yleinen mielen dynamiikka.
Melkoisen hyvin kiteytetty, Matti. Kannattaa lukea ajatuksella, ja pysähtyä hetkeksi miettimään. Kapa
Olisin tuosta samaa mieltä. Samalla huomasin, että minua kiinnostaisi kuulla, miten Kapa koit tekemäsi suht totaalisen merkinvaihdon täysin toisen tyyppiseen välineeseen? Vaikuttiko se kuvaamiseesi, ilmeisen vahvasti kuvaorientoituneena, ja jos niin miten kuvailisit sitä..
[quote="Olli Knuuttila" post_id=853779 time=1504029637 user_id=17614] Olisin tuosta samaa mieltä. Samalla huomasin, että minua kiinnostaisi kuulla, miten Kapa koit tekemäsi suht totaalisen merkinvaihdon täysin toisen tyyppiseen välineeseen? Vaikuttiko se kuvaamiseesi, ilmeisen vahvasti kuvaorientoituneena, ja jos niin miten kuvailisit sitä.. [/quote] Kiinnostava kysymys vaikken näe että kyseessä olisi ollut olennaisesti merkinvaihto kuin kameratyypin vaihto. D800 pois ja X-Pro2 tilalle. Muistan Kapan selittäneen vaihdon syytä pari kertaa. On (olisi) typerää vastata hänen puolestaan, vaikka näenkin vastauksen ilmiselvänä. (Aikansa kutakin, kuten aikansa on kullakin.)
Kiinnostava kysymys vaikken näe että kyseessä olisi ollut olennaisesti merkinvaihto kuin kameratyypin vaihto. D800 pois ja X-Pro2 tilalle. Muistan Kapan selittäneen vaihdon syytä pari kertaa. On (olisi) typerää vastata hänen puolestaan, vaikka näenkin vastauksen ilmiselvänä. (Aikansa kutakin, kuten aikansa on kullakin.) [/quote] Joo, ei mua tässä se syy kiinnostakaan, vaan mahdollinen vaikutus siitä eteenpäin...
[quote="Olli Knuuttila" post_id=853787 time=1504031726 user_id=17614] Joo, ei mua tässä se syy kiinnostakaan, vaan mahdollinen vaikutus siitä eteenpäin... [/quote] Joo ehkä Kapa senkin erottelee sujuvasti muista muutoksista kun ei enää jokapaikan pro-konetta tarvinnut. (Tulipa typerä olo minulle, kun väkisin pitää toisten kysymyksiin vastata!
Käytännön syyt vaihtoon ovatkin tulleet jo esille. Vielä ei ole vehkeet täysin selkärangassa, sen verran kauan olin nikonisti. Viime aikoina on kuvaus jäänyt melko vähiin, koska aika menee kirjan ja näyttelyn suunnittelussa (n. 600 kuvaa printattu toistaiseksi aaneloselle taittoa varten). Nyt alkaa kuvalaatikoitten pohjien pengonta ja reprous niistä. Joitakin huomioita olen kylläkin tehnyt: - Kuvaus on keventynyt, enkä tällä tarkoita tässä yhteydessä kaluston keventymistä. Tämä saattaa johtua myös siitä, että olen siirtymässä enemmän vakavasta kuvaamisesta harrastelupuolelle. Tosin harrastuskin voi olla vakavaa. - Nyt kun kannan kameraa aina mukana, niin kännykkäkuvaaminen on jäänyt lähes kokonaan, ja fiilistelyt tehdään oikealla kameralla. Hipsut teen sitten ruudun äärellä, jos on tarpeen. Kännykkä on kuitenkin laite, joka vapauttaa kaikesta turhasta tekniikasta. Toki siinäkin minulla on erilaisia apseja ja kuvatessa on aina mielessä lopputulos, millaiseksi kuvan haluan. - Perusalbumikuvaus on jäänyt kokonaan. "Suutarin lapsi"-syndrooma. Yhteenvetona voisin sanoa, että ajatteluni ei oikeastaan ole muuttunut välineen kautta, vaan oman kehittyneisyyteni (tai degeneroitumiseni) kautta. Näkemys, sen kehittyminen ei ole välineestä kiinni, tosin ne voivat johdattaa etsimään uusia polkuja. Itse olen syrjäpolkujen koluaja, eksyn aina. Tästä meillä oli A-R Minkkisen kanssa vuosia sitten viskipullon äärellä kädenvääntöä siitä, pitääkö sitä samaa tietä kulkea vuosikymmenet, vai kurkata, mitä polkuja sieltä puskan takaa löytyy ja astua niille uteliaana. En nyt osannut sujuvasti erotella yhtään mitään, kunhan naputtelin. Kapa
Otan muutaman viikon päästä juuri Wetzlarissa viimeisen päälle huolletun M6:sen Pariisiin mukaan. Pitää leikkiä taas HCB:ta Kyllä se kamera vaikuttaa ilman muuta.
Termilautakunta tiedottaa. Kamerassa on objektiivi, sillä muuten kyseessä ei ole kamera, vaan runko. (Suuremmilla valokuvauksen kielillä body ja gehäuse.) Samoin objektiivikaan ei ole kamera, vaan osa sitä. Toisin sanoen objektiivi on kameraa kuten runkokin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Partitiivi https://en.wikipedia.org/wiki/Partitive_case