...tällaista löytyi kadulla kävellen, pitihän se jututtaa ja pyytää saada kuvata... (tunti sitten tulin kotiin). Olis näitä ollut enemmänkin, mutta sain laitettua vain kymmenen liitettä...
Se on tuolla kadulla tuntemattomien kanssa vaan otettava annettuna, että kun pyydät saada kuvata et voi varastaa aikaa ihan mahdottomasti, vaikka siinä jutellaan ja malli poseeraakin on hän kuitenkin ollut menossa johonkin kun pyysin saada kuvata. Sitä sitten tarkennuksen epäonnistumisia, sommittelun pieniä virheitä ja heikompia kuvakulmia koittaa karsia kun valmista hakee. Käytännössä vielä pakko kuvata sillä objektiivilla joka kulloinkin on kiinni, vaihtamiseen ei ole kyllä aikaa. Usein joutuu tinkimään jostain, mutta kyllä mä näistä ylpeä olen. Pidän tätä itse asiassa erittäin hyvänä settinä, virheistä huolimatta, onhan tuolla paljon muitakin virheitä seassa mutta hyväksyttävästi kadulla kuvatuksi...
Katukuvana Monet-Picasso -portaat on mielestäni paras kuva. Katuporettina taas kakkonen väriensä vuoksi, linjat ja sommitteluhan siinä hiukan tökkii. Seinien kenotus olisi ainakin helppo korjata. Minuakin jalkojen katkeilu näissä häiritsee. Kun katson omia (niitä harvoja mielestäni onnistuneita) katukuvia, niin olen ottanut ne joko kauempaa jolloin koko ihminen varmasi mahtuu ruutuun, tai sitten likempää jolloin kuva katkeaa luontevasti esim puolireidestä tai ylempääkin.
(Asiaan voi vaikuttaa myös polttovälin valinnalla. Koska perspektiivi riippuu vain etäisyydestä, voi zoomia vääntää löysemmälle ja rajata sitten jälkeenpäin millintarkasti.)
Eivät katkenneet jalat, jos katkeavat luontevasta paikasta, pilaa katukuvaa. Kuitenkin voidaan argumentoida, että katukuvan nopeassa, hetkessä ohi menevässä tilanteessakin huolellinen sommittelu on osoitus kokemuksesta ja taidosta. Olin eilen kuvaamassa Helsingissä ja totesin, kuinka puutteelliset taitoni ovatkaan katukuvauksessa, jossa tilanne elää joka sekunti ja polttoväli, aukko, tarkennus, sommittelu ja tarinakin pitäisi saada nähtyä siinä yhdessä ohimenevässä hetkessä. Minulla on siinä paljon harjoiteltavaa, mutta tuskin minusta muutenkaan tulee katukuvaajaa. Koen sen tungettelevaksi. Myötäilen Mattia siinä, että katukuvauksessa voisi polttoväliä pitää tarvittaessa väljempänä, koska tilanne elää niin nopeasti, ja rajata jälkeenpäin. Pääsääntöisesti on parempi sommitella oikein kamerassa, säilyttäen kaiken kameran resoluution, mutta tilanteet ovat tietenkin erilaisia. Näissä kuvissa oli hyvä tunnelma, mutta yleisesti niissä oli sommittelun ahtautta.
Nämä eivät sinällään ole katukuvia oikein yksikään, vaan kadulla kuvattuja henkilökuvia. Tosin tuntemattomista, satunnaisista vastaantulijoista. Kuvaan kylla katukuvaakin, tuollakin, mutta se on sitten erilaista. Nämä kuvaan aina primella, niinkuin lähes kaiken muunkin. Objektiivin vaihtoon ei ole aikaa, nämä kuvataan sillä, mikö kulloinkin on kiinni. Lisäksi ohjenuoranani ja sommittelun/esteettisen ajattelun eräs pääpointeista tällaisissa kuvissa on "fill the frame". Se palvelee yleensäkin henkilökuvaa hyvin, vaikka tiedän toisenlaisiakin ajatuksia olevan, yleensä kuvaajilla, jotka kuvaavat paljon muunkinlaista kuvaa. Se ylläpitää väljemmän sommittelun ajatusta. Nämä ovat nopean kuvauksen tuotosta, eivät mitenkään samaa kategoriaa kuin harkitut henkilökuvat. Tosiaan monasti ongelmia on ainakin tarkennuksessa tai juuri mallin mahtumisessa tarkasti kuvaan. Se vähän niinkuin kuuluu lajin luonteeseen, en ota siitä puhumista moitteena vaan huomiona, tämän lajin harrastajat ovat harvassa. Kuitenkin on harvinaisempaa, että täysin tuntemattomia pysäytellään, pyydetään poseeraaman ja kuvataan. Sen kuvaustavan haasteet ovat omansa. Minusta, kuten edellä totesin, nämä ovat onnistuneita henkilökuvia kadulta, eivät katukuvausta tai vakavaa henkilökuvausta..
Objektiivisesti perspektiiviin tässä (valokuvauksen) viitekehyksessä vaikuttaa polttoväli, kuvatason koko ja etäisyys kohteesta. Subjektiivisesta näkökulmasta olen samaa mieltä tuosta, että vain etäisyys vaikuttaa. Mielenkiintoisia kuvia.
Jahas, sitä on luuhailtu Kärntnerstrassen tuntumassa. Viides on näistä selvästi paras, kaikki kyllä mukavia. Itsekin kiinnitin huomiota rajautumiseen kuvan alareunasta monessa kuvassa.