Kiitos vinkistä, kyllä tässä on paljon oppimista. Noita mustavalkonegoja on tosiaankin tuhansia, jos kohta ehdin tärkeimpiäkään skannaamaan.
Jäi ihmetyttämään. Eiks fotarista saa parasta tavaraa ulos, kun valotus tehdään juuri rajoille kummassakin (vaaleassa ja tummassa) päässä. Ainakin silloin skannerin A/D-muunnin tulee käytettyä koko alueeltaan joten resoluutio edustaa siitä saatavaa parasta dataa. Jos päihin jättää varaa, niin muuntimesta ei käytetä koko sen muuntoaluetta. Tulee siis vähemmän "steppejä" kuvan ääripäiden väliin. Kuvankäsittelyssä taas voi "exposurella" säätää saman efektin (aivan kuin skannauksessa olisi jättänyt historyn päihin varaa), ilman että resoluutio heikkenee.
Kyllä melko yleinen konsensus on että skannien tulee olla loivia ja löysät otetaan pois jälkikäsittelyssä. Toki rajansa kaikella.
Samaa mieltä Fillarin kanssa. Silverin asetuksista en ole löytänyt lukuisista yrityksistä huolimatta niin tarkkoja säätöjä että negatiivin vaaleat päät eivät hieman repeilisi puhki epämiellyttävästi. Skannaan rgb.nä positiiviksi ja käännän Fotarissa negan posaksi. Jos ei jätä varoja niin tummat kohdat saattavat puuroutua tasaiseksi pinnaksi. Sama koskee positiiviksi käännetyn skannauksen valopäätä eli pientä repeilyä saattaa tulla. Skannauskokemukset tuhansien lasi ja muiden kinokokoa suurempien negojen skannauksista.
Minullakin tänään mielenkiintoista. Mulla on coolscan 4000 ja vuescan. Kun skannaan tuolla 64 bit versiolla, niin esikatselukin on nykivää ja skannaus sellaista, että epäilee koko skannerin olevan rikki. Sitten kun skannaan 9.1 versiolla, niin kaikki toimii kuin unelma: esikatselu 20 sek ja skannaus noin 45 sek eikä sitäkään.