Rakas päiväkirja. Eilen koin suht erikoisen ja hämmentävän tilanteen kamerakaupassa. Liikkeen nimi ei jäänyt muistiin, mutta se oli pieni kauppa Aleksanterinkadulla Helsingissä (ehkä n. 100-150 metriä stockmannille päin jostain yliopiston rakennuksista, mikäli oikein muistan.) Kävelin pitkin katua kun huomasin, että liikkeen ikkunassa oli Nikon D200. Päätin mennä sisään liikkeeseen ja kokeilla miltä kamera tuntuu käteen ja kiinnosti erityisesti nähdä miltä näyttää kyseisen kameran etsin. Noh, näin kävi: Hetken odoteltuani vitriinin äärellä kassakoneen taakse ilmestyy pitkähkö n. 50 vuotias miesmyyjä joka avaa ihanan dialogimme; -"Mitäs sulle?", kysyy myyjä. -"Terve. saisinko kokeilla tuota Nikon D200 runkoa?" -"Ai kokeilla miten? Ei siinä ole edes virtaa", toteaa myyjä tympääntyneellä äänellä. -"Kunhan saisin kokeilla miltä kamera tuntuu käteen ja kunhan näkisin minkälainen etsin kamerassa on..." Myyjä kävelee kohti hyllyä, avaa avaimilla lasioven, ottaa kameran vitriinistä ja ojentaa sen minulle. Pari sekuntia hypisteltyäni kameraa nostan sen silmieni eteen nähdäkseni sen etsin-näkymän. Etsimestä näkyy pelkkää mustaa ja huomaan, että kamerassa on tietysti runkotulppa paikoillaan. Lasken kameran pois kasvoiltani ja alan kääntää runkotulppaa pois kun myyjä sanoo tiukasti ärtyneellä äänellä: -"Älä ota sitä pois, sinne menee pölyä!" Hämmennyn, ja mietin itsekseni, että ei kait D200 mikään pölynimuri ole. Kysyn myyjältä ihan asiallisesti ja mielestäni aivan tavallisella äänensävyllä; -"Ei kait sinne kennolle niin herkästi pölyä mene, sillä onhan siinä vielä peili ja kiinni oleva suljinkin kennon edessä...? Sitä paitsi jos en saa ottaa runkotulppaa pois niin miten näen sen etsinkuvan?" Ehdin pitää kameraa kädessäni yhteensä noin. 10-20 sekunnin ajan kunnes myyjä otti kameran käsistäni ja laittoi sen takaisin lasivitriiniin ja oven lukkoon samalla kun yritin sanoa, että "voisitko käyttää siinä kamerassa tuota nikonin linssiä (osoitin kädellä vitriinissä ollutta D50/D70 kameraa jossa oli linssi kiinni) niin näkisin sen etsimen?". Myyjä ei kuuntele eikä vastaa kysymykseen vaan laittaa oven lukkoon ja kävelee takaisin kassalle ja jää tuijottamaan minua. Tässä vaiheessa minulta palaa syvällä sisimmässäin käämit, mutta silti käyttäydyn suht asiallisesti ja kysyn: -"Öh, oletko nyt tosissasi?", minä kysyn. -"Olen." n. 10 sekunnin hiljaisen hämmentyneen tuijottelun jälkeen pääsee suustani jo ns. vittusaatanaosastoa lievästi vittuuntuneella äänensävyllä sanottuna; -"Siis mitä vittua?! Miten minä saisin nähtyä minkälainen etsin kamerassa on jos runkotulppaa ei saa poistaa etkä voi käyttää kamerassa linssiäkään kiinni!?!" Myyjä tuijottaa vastaamatta mitään. Pakko kysyä vielä uudelleen: -"Oletko nyt oikeasti ihan vakavissasi?" Ei vastausta. Vielä hetken koottuani itseäni totesin kysvään sävyyn, että "voin tietty mennä jonnekin muualle ostamaan kameraa". -"Ole hyvä vaan", toteaa myyjä. Poistun liikkeestä (arvaatte ehkä, että kysessä oli minun viimeinen vierailu siinä liikkeessä). Siis mitä vittua?!?! Voiko olla enää paskempaa palvelua?!?? Tuohan on sama kuin menisi autokauppaan ja myyjä ei anna edes istua autoon sisälle vaan sanoisi, että "älä koske siihen!" kun yrittäisi avata auton ovea päästäkseen hakemaan tuntumaa miltä ratin takana istuminen tuntuu. Että sellaista. Vituttaa vieläkin, perkele. Vituttaa ihan helvetisti. Kotimaasta ostaminen kalliimmalla palvelun vuoksi?!? PASKAN VITUT! Tilaan saksasta.
Nyt ovat siis kotimaiset kameraliikkeet ja saksalaiset nettikaupat vihdoinkin samalla viivalla ja kilpailevat enää hinnoilla. Ei nettikaupassakaan saa kamerasta runkotulppaa poistaa eikä runkoa käpistellä. Samoin toisissa nettikaupoissa vaan kuittaillaan eikä tuotetta saa käsiinsä vaikka rahaa syytäisikin. Vai oliko myyjällä krapulapäivä ja yleinen kypsyminen ns. renkaanpotkijoihin, jotka kuitenkin lopulta tilaavat sieltä nettikaupasta. Eipä kyllä pidemmän päälle kannata. Hieno, lämminhenkinen postaus. Edit: niin tulipa mieleen, että vastaavaa palvelua sain muistaakseni ison helsinkiläisen tavaratalon valokuvausosastolla kun 350D oli vielä harkinta-asteella. Myyjä otti kameran kaapista ja vahtasi puolen metrin päässä varsin kärsimättömän oloisena, eikä suostunut antamaan ladattua akkua. En kuitenkaan pahemmin hikeentynyt. Kiitin ja poistuin. Nöyränä ja kiitollisena että sain edes hetken sitä hipaista. Tilasin sitten saksalaisesta nettikaupasta.
Minun lähikauppiaani oli järkyttynyt päinvastaisesta: kun en ollut kiinnostunut ollenkaan että laatikkoa avattaisiin -liekö valmistellut esitelmän? ;-) Toisaalta, ehkä olisinkin jättänyt kameran ostamatta jos olisin tullut tiiranneeksi etsimeen...
Tästä olisi mukavaa kuulla pidempikin selonteko. Sulla kun on oikeaa kokemusta useammasta eri kamerasta, nettilässä kuitenkin hehkutetaan estottomasti tuota D200:n etsintä (ja kameraa muutenkin). PS. pmu, jaksamista.
Off suihke1: Tilasin sen 1,2x suurentavan etsinlisäkkeen tuohon jotta putkimaisuus vähän katoaisi, eikä minulla toisaalta ole tätä huonommista etsimistä juuri kokemusta ;-) No, joo, ei tämä pimeä ole, surkean pieni vain. Off tropic 2: Onkohan tähän saatavissa, edes huollossa mitään normaalisempaa mikroprismatähyslasia?
Musta netistä tilaaminen on silti vähän eri asia. Kun mä tilaan netistä, mä en oletakaan saavani palvelua. Mä oletan että mä klikkaan ikonia, annan osoitteen ja visan numeron ja Horst-Günther toimittaa minulle tuotteen parin viikon sisään. Mutta kun menen liikkeeseen, oletan saavani palvelua. Jos se palvelu on hyvää, niin olen valmis maksamaan tuotteesta muutaman euron enemmän kuin netistä. Mutta ikävä kyllä, se on tuntunut monelta kotimaiselta kauppiaalta, eikä pelkästään kamerapuolella, unohtuneeen. Mieluummin ostan ilman palvelua netistä kuin huonolla palvelulla irl-kaupasta. Ja se nyt ainakin on huono palveluasenne, jos ollaan aika sillä mielellä, että 'Se vaan tulee potkimaan (punaisia) renkaita ja tilaa sitten netistä...' Siinä on kyllä mies väärällä alalla jos tuolla lailla ajattelee.
Jos et saakaan tuotetta parin viikon kuluttua, vaan kolmen kuuukauden ja se tuotekin osoittautuu käytetyksi ja joitain osiakin puuttuu, sen lisäksi että tuote on pakattu vain ruskeaan paperiin ilma fylliä. Ottaessasi mailitse myyjään yhteyttä, ei kukaan vastaa. Tällöin haluat varmasti sanoa että: "mä en oletakaan saavani palvelua" ;-)
Aika monet suomalaisista kauppiaista tilaa kameransa saksasta. Siitä huolimatta, minusta oli ainakin kivaa sopia kasvotusten myyjän kanssa, mitä tilaan, milloin se saapuu ja mitä se maksaa (kun siis ei ollut juuri tuolloin hyllyssä). Kamerassani on takuuta jäljellä vielä syksyyn asti. Jos se poksahtaa ennen sitä, menen tuohon ko. liikkeeseen ja sanon myyjälle: paskan myit! Ja myyjä hoitaa asiani eteenpäin. Viimeksi takuuhuolto tuli kyseeseen konica minolta g400 pokkarin kanssa. Menin liikkeeseen, näytin rikkinäisen pokkarin ja kerroin, milloin tarvin kameraa seuraavan kerran. Huoltoprosessi kesti muistaakseni 3 päivää. Jos tarpeitani ei palvella kameraliikkeessä, en asioi siellä. Saksasta tilaamisessakaan ei ole mitään pahaa mielestäni, kun tarkemmin ajattelen - itse vaan toivon tulevaisuudessakin voivani asioida ihmisten kanssa, niin näppäriä kuin nettikaupat ovatkin.
Mikset samantien 2x: Nikon | I am Nikon Sovittimella saa kiinni nelikumaiseen etsimeen. Tai samantien kunnon kulma: Nikon | I am Nikon Tuo minulla onkin, hyvä peli. Eipä kyllä näy D200:n merkkivalot 2x-suurennoksella, että sikäli vähän nihkeetä jatkuvassa käytössä, mutta iso on kuva Nettikauppojen touhu on kyllä perseestä. Paras tapaus on ollut, kun tavaraa ei kuulunut, kyselyihin ei vastattu, mutta luottokorttia laskutettiin. Sitten kun kirjoitin, että viimeinen tilaisuus vastata, ennenkuin reklamoin luottoyhtiölle, alkoi asia kiinnostaa myyjääkin ja tavara tuli parissa päivässä. Ja onhan se muutenkin nihkeää ostaa valokuvausvehkeitä näkemättä. Jos ei sitten ole niin mulkku, että käy valokuvausliikkeessä katsomassa ja sitten tilaa netistä.
PMUlla on kyllä ollu varsinainen kokemus. Harmillista, mutta antaa ymmärtää, ettei kauppias tahdo tehdä kauppaa. Mä ostan kaiken mieluiten Suomesta. Filkkaa joskus ulkomailta, mut en muuta.
Tulkaa Kouvolaan ostoksille, Ollin kanssa pelaa kaikki. Saa hypistellä, kysymyksiin osataan vastata, aloittelijat saa neuvoja ja muutenkin mukava asioida. Näppäri on hyvä puoti!
Tampereen rahalassa on onneks ollu mukavaa palvelua vaikka hinnat on mitä on.. Antoivat mun hypistellä 5D, 30D ja 350D:tä ja pari äLLäputkea. PMU, KYL SÄ JAKSAT!
Ehkä mä olen ollut onnekas, kun kaikki, mitä olen netistä ostanut on tullut ongelmitta ja kohtuuajassa. Paitsi se yksi parikymmenen kilon erä espressokahvia, jota eivät muistaneet laskuttaa, kuin vasta yli puolen vuoden päästä. Mutta pointtinani oli se, että mieluummin ostan tavaran ilman palvelua kuin menen kauppaan kohdeltavaksi kuin ruttoa...
Kiitos. Vaikeaahan tämä on, mutta on kait ennenkin tällaisesta ihminen selviytynyt. Ei auta kuin ottaa päivä kerrallaan niin eiköhän se elämä taas lähte sujumaan pikkuhiljaa normaaliin malliin...
näinhän se menee. ennen vanhaan kun ammattilaiset toi rahaa suomalaisiin kamerakauppoihin ja kuvavalmistamoihin, oli mahdollista tällainen "tuttavalinen" naljailu tyyliin Selänne. nyt kun ammattilaiset ei enää kehitä rulliaan ja kaikki osaa tilata netistä, eikä olekkaan enää sitä yhtä paikkaa josta studiosalamat tai tähyslasit ostetaan muuttuu leppoisa naljailu ahdituneeksi vittuiluksi ja helvetin huonoksi asiakaspalveluksi. Enemmän silti näkisin tässä vanhojen pierusäkkien katkeroitumista kuin jotakin kansallista. Nuoria hyväkäytöksisiä ihmisiä alkaa suomessa yrittäjiksi ja availevat nettikauppojaan ja puotejaan, ja nämä ihmiset osaavat asioida "nykyihmisten" kanssa. Vanhat dinosaurukset saavatkin kuolla kun eivät pysty mukautumaan vallitseviin oloihin.
Valitettavasti tuo koskee joskus jokaista palvelutyöntekijää, varmaan muuallakin kuin Suomessa. Siispä jättäisin tuon kliseen omaan arvoonsa ;-) Tämä siis puolustamatta pätkääkään PMU:n osakseen saamaa kohtelua. Jos kauppias on hiukankaan kokeneempi, hän kyllä kelaa tapahtumasarjaa mielessään ja koittaa ottaa epäonnistumisesta opiksi. Tosiasia kuitenkin on, että renkaanpotkijoiden määrä kestokulutustavarakaupassa on lisääntynyt koko ajan, kaikki tieto tuotteista imetään asiantuntevimmista liikkeistä ja yhä useammin tavara ostetaan sitten sieltä missä se on halvin. Muutama tuollainen ohimennyt kauppa samaan aamuun, niin kyllä vaatii lujaa selkärankaa hymyillen esitellä kyseistä tavaraa seuraavalle asiakkaalle. Siksi olisi hyvä jos pystyy pitämään liikkeessä myös työntekijöitä. Toipumisaikaa tarvitaan ;-) Pikkuteemulle sanoisin että ei tuo ole ikäkysymys. Jotkut vaan kykenevät ylittämään vastoinkäymiset (joista kauppiaalle ikävimpiä on kilpailijan eduksi tehty työ) helpommin kuin toiset. Toki katkeruus voi patoutua, jos ei ole tilaisuutta välillä irtautua tilanteesta.