[upotus]https://www.dropbox.com/s/2mwra1e9p9tja5f/TS1600x1600-3606834.jpg[/upotus] [upotus]https://www.dropbox.com/s/ykcrnd7o6st3j13/TS1600x1600-3606833.jpg[/upotus] Pääskyjä mkII:lla. Lienee vaikeampi kuvattava ku nomadin puudeli?
C-AF vaatisi vielä hieman kehitystä. Jos esim käytössä 3x3 gridi, kamera yrittää valita aina lähimmän kohteen tältä alueelta. Joskus sekin on ihan jees, mutta usein kuitenkin on niin että kuvaajaa kiinnostaa enemmän juuri gridin keskellä oleva alue eikä reunassa oleva. Välillä käy esim niin että jos kohde on hieman suurempi kuin tarkennusalue, saattaa tarkennus osua johonkin reunoilla olevaan kohtaan vaikka toive oli keskelle. Esim ihmistä sivulta kuvatessa olkapää. Algoritmia pitäisi muuttaa niin että keskustaa painotettaisiin enemmän, tai ainakin mahdollisuus valita tällainen painotus. Lisäksi olisi kiva saada 5x5 gridi.
^Kamerastako puuttuu tarkennusalueen kustomointi? (GX8:ssa juuri tuo omaisuus on näppärä jatkuvaan tarkennukseen.)
Minulla on jatkuvassa käytössä Olyn E-PL5 jonka kosketustarkennusta on todella helppo käyttää, aina osuu, en ymmärrä murheita?
Älkäähän nyt poijjaat. E-M1 mkII ei ole Nikon D500, mutta ei myöskään E-PL5. Tässä tarkennus ei mene samalla tavalla ohi kuin vanhoissa Olympuksissa. Valovuosien mittainen parannus. Jos jotain eroa pitää nostaa, niin Nikonin AF-C 3D on ylivoimainen, mutta onhan Olympuksessakin monta asiaa mitä Nikon ei tee.
Välineurheilu on rankka laji. Ja siihen tietysti valmistajat vastaavat. Olisko muuten niin että nykyisin kun paljon kuvataan puhelimilla, niin aika moni innostuu hieman monipuolisemmasta varsinaisesta kamerastakin? Mitähän joku kuvaaja olisi tuumannut vaikka 30v sitten kun käteen olisi lykätty mikä hyvänsä tässäkin ketjussa mainituista kameroista. Äimän käkistelyistä toivuttua olisi tullut varmaan ylisanojen vuodatukset.
Mulla oli 30 vuotta sitten Olympuksen OM-4, sen valonmittaus olisi edelleen ylivoimainen. Automaattitarkennusta ei ollut, mutta muuten ei mitään puutteita, jos tuota pitää puutteena
"Tällä tee mitään, mun 086 Amstradista loppuu vääntö heti ja yhtä kuvaa varten tarvitaan ripakopallinen lerppuja." Topi
Olen viimeinen henkilö joka haluaa lietsoa Nikon-Olympus merkkisotaa, mutta on todettava, että Nikonin paraskin vakaaja on huono vitsi E-M1 mk2 vakaajan rinnalla. Lisäksi haluaisin että Nikonin etsimeen voi heijastaan live-histogrammin - ei liene mahdotonta jos on vain halua. Listaa voisi toki jatkaakin. Olympus taitaa tehdä kameroistaan ominaisuuksiltaan hiukan turhankin monipuolisia. Pelkistäminen parantaisi käytettävyyttä. Nikon puolestaan jököttää siinä samassa juoksuhaudassa missä se on aina jököttänyt. Nikonin viimeisin "innovaatio" taisi olla viime vuosituhannen lopulla tapahtunut digikennon istuttaminen järkkäriin. Vai oliko se kun D90 sai videon - jossa suhteessa Canon meni heti oikealta ohi.
Olin hiukan retkeilemässä Olympuksen kanssa. Kyllä tällä kuvaa muutakin kuin koiraa tai tipuja. Suhteessa odotuksiin kamera itseasiassa yllättää myönteisesti maisemissa. Dynamiikka onhyvää tasoa, valotusta on helppo säätää ja 12-40mm piirtää sairaan terävästi. Vakaaja tasaa jos valotusaika on pitkä tai tuuli tönii. Olympus kulkee kevyesti mukana ja sillä on helpompi kuvata kuin täyskärillä. Tiedän että nuo on klassisia m43 argumentteja. Mutta erona aikaisempaan on se, että O-MD E-M1 mk2 todella tekee sen minkä lupaa, eikä jää puolitiehen. D500:llaen en olisi saanut näistä kuvista yhtään parempia, jos edes näin hyviä (se vakaaja). Täyskäri olisi varmasti tuonut etua, mutta ei sitä jaksa aina raahata. Laitan muutaman maisemanäytteen viime päiviltä somistamaan tätä keskustelua.
PS EVF muuten riipii esteetikon sieluani. Sen kautta on hieno katsella jo otettuja kuvia, ne toistuvat kauniisti ja sävykkästi. Mutta kuvaa ottaessa EVF:n kuva on usein aika ruma. Ei nämä sähköiset etsimet vieläkään tykkää kovista kontrasteista tai heikosta valosta. Toisaalta on hieno kun saa histogrammin näkymään etsimessä... Vastakkain on siis EVF:n käytännöllisyys ja hyvän optisen etsimen kauneus.
Joo, kuten Snapbridge, ja toimiikin hemmetin hyvin vai mitä? Olisko liikaa pyydetty että pysyttäisiin edes jotenkin aiheessa? Siitä puheen ollen pari vinkkiä lisää niille joille kamera on uusi: - Jos kohteena on ihmiset, kannattaa pitää kasvojen tunnistus päällä C-AF-tilassa. Tällöin kamera valitsee lähimmät havaitsemansa kasvot riippumatta siitä onko ne tarkennusalueen sisällä vai ei. Tämä lisää kriittisesti tarkkojen osumien todennäköisyyttä todella merkittävästi, kamera ei käytännössä koskaan eksy taustaan niin kauan kun kasvot pysyy kuva-alueella. Toimii myös joillakin eläimillä. - C1, C2 ja C3 muistaa sellaisiakin asioita joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. Yksi tällainen on tiedostojen nimeäminen. Jos siis käyttää jotain vakiosta poikkeavaa tiedostojen ja kansioiden nimeämistapaa, kannattaa varmistua että sama asetus on käytössä C1-, C2- ja C3-tiloissa. Itselläni kesti aika kauan tajuta tämä, ihmettelin että miksi välillä tuntuu tiedostonimet menevän iloisesti ristiin. Ohjekirjassa on taulukko josta selviää, mitkä kaikki asetukset tallentuu noihin custom-moodeihin. - Sähköisen sulkimen X-sync on 1/60s. Jos käyttää salamaa, ei voi kuvata tuota suuremmilla nopeuksilla vaihtamatta mekaaniseen sulkimeen. Samoin tuota suuremmilla nopeuksilla keinovalon värinä alkaa näkyä kuvissa juovamaisena valonmäärän vaihteluna. Tämä johtuu siitä että kuva joudutaan lukemaan useampana siivuna ja lukemisen viiveen aikana valotus ehtii muuttua. Lisäksi alkaa esiintyä rolling shutter -efektiä. Parannus edelliseen malliin on kuitenkin merkittävä, siinä X-sync oli vain 1/13s. - Nomad, jos etsimen kuva ei vakiotilassa miellytä, kokeile sitä S-OVF-moodia. Se parantaa väritoistoa ja dynamiikkaa, tosin samalla menetetään valotuksen esikatselu. Toinen mitä voisit yrittää on säätää etsimen kirkkaus- ja kontrastiasetuksia, siellä ne valikkojen syövereissä on.
Kasvoven tunnistus.. Mihin hittoon moista tarvitaan? Kamera siis päättää mikä kuvassa on terävyysalueella olennaista, ulalaa. Kas kun ei rajaa ja käsittele valmiiksi kuvankin samalla ja kävele itsestään sopivaan kuvauskulmaan. En sano moittiakseni kameroita, vaan kuvaajien laiskuuteen vievää.
Ei se ole sen kummempi asia kuin yksi automaattitarkennoksen moodi. Se on ihan hauska ja joskus jopa käyttökelpoinenkin koska siinä myös se tarkennusneliö mikä osoittaa mihin se tarkensi. Ihan sama se on kaikkien erilaisten automaattitarkennuksien kanssa että toiminto valitsee mutta kuvaaja ohjaa valintaa ja valitsee milloin tarkennus kelpaa laukaisuun. Moodi valitaan sen mukaan mikä toimii mihinkin. Mihin tarvitaan yhtään mitään? Moista tai jotain toista? Toki tarkoitan että jos opettelee automaattitarkennuksen toiminnan jollain muulla tavalla, pärjäilee varmasti ilman. Vaan voi myös miettiä, kenelle se on hyvä tapa tai missä tilanteessa. Se ei kameraa huononna eikä kuvaajaa laiskista koska suuri osa kamerankäyttäjistä haluaisi olla ajattelematta lainkaan tarkentamista. Ja eihän automaattitarkennus point and shoot tyyppisenä voi täysin tyydyttää harrastajaa vaan af:kin vaatii yleensä ohjaamista ja aktiivista tarkentamista. Enemmistölle kuitenkin automaattitarkennus on tasan automaattinen ja se joko on hyvä tai huono, sillä onnistuu tai epäonnistuu. Kasvojentunnistus on silloin erinomainen lisä ominaisuuksiin.
Joo siis mulla on ollut muutaman vuoden Olympuksen pokkari, jossa sattuuu olemaan tuollainen kasvojentunnistus. Ei todellakaan ole haitannut ja sitä on tullut jopa välillä käytettyä. Sanoisin että hauska ja hyvä se on. Mikä siinä teitä riipii? Varsinkin vielä kun sitä voi käyttää myös aktiivisesti ja ajatellusti, kuten Humminbird kokemuksiaan jakoi. Faukko, AF päättää aina, jos tuostakin sellainen johtopäätös pitää väkisin vetää. Huhahaa vaan ittelles, täysin AF;stä ymmärtämätön kommentti. Automaatti vie sua jos annat sen viedä. Kuvaaja päättää. Oletko koskaan edes kokeillut C-AF tilaa missään kamerassa? Nikonissa ainakin se ja sen 3D automatiikka on aivan mahtava hahmontunnistus-hahmonseurantatila.
Vielä yksi. Itse olen laiska ja siksi kuvaan käsitarkennuksella, AF:n monipuolinen hallitseminen vaatii huomattavan paljon paneutumista ja aktiivista tarkentamista. Toki mahdollisuudetkin sitten vastaavasti laajenevat.