En tiedä hyppimisestä), mutta hevonen on osaksi jo kuvasta ulkona 3D-vaikutelman vuoksi. Tipahtaakohan se. (Siksi mun kommentti "Tää kuva yrittää tulla syliin!") Minusta tämä kuva ei ole mikään teini-angstin ilmentymä, jossa värejä käytetään mielenosoituksellisella tavalla, vaan pyrkimys vahvistaa kuvan sanomaa ja antamaa tunnetta. Koska tämä tyyli ei ole kuitenkaan kovin populaaria, sen hyväksyminen on tietysti hieman hakusessa. Niin ja maailmalla näkee kyllä tonemap-kuvia, joita minäkään en ymmärrä. Linkitin noita opetusvideoita nimenomaan säikeen aloittajaa ajatellen. Vaikka niissä tehdäänkin realismiin tähtääviä tonemap-kuvia HDR-datasta, niin samoilla työkaluilla onnistuu myös muut tyylisuunnat.
Niin, mihin sen rajan vetää, onko tämän kuvan efektistä millainen osuus kohteesta sadulla suurella dynaamisella alueella vai Tone Mappingilla. Mielestäni kummastakin on kysymys, mutta missä suhteessa on jo vaikeampi määritellä.
Missä on määritelty että HDR-kuva pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. Nää on makuasiota ja niistä on "tunnetusti" turha kiistellä, mielestäni jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Kuvasta kyllä näkee mistä aurinko paistaa, jos mitään mistään ymmärtää. Vai onko mielestäsi taivas aina täysin pilvetön tai täysin pilvessä.
On kuin satukirjan kuvitus, tai torilla myytävä pastellikuvatus. Laitanpa taas kerran esimerkin HDR:ää hyväksikäytetystä kuvasta (oli äskettäin jossain toisessa yhteydessä, mutta kertaushan on opintojen äiti), jossa mennään jo äärirajoilla. Viisi eri valotusta. Hyvä maku on osittain myös kulttuurisidonnaista. Kapa
Äärirajoilla, miksi on huono asia että kuvaan on saatu suuri dynaamiikka, joka vastaa paremmin silmän dynamiikkaa eli näyttää enemmän siltä miten sen omin silmin näkee? Tässä kuvassa ei kuitenkaan näyttäisi tone mapping "tehosteita" olevan.
Toritaiteen tekniikan vaihtuminen näkyy myös tässä: https://kameralaukku.com/yleista-keskustelua-f17/paivan-t10903-s18240#p840250 Tai jotain kynäruiskumaalauksia joskus katsellut autopelleissä.
Dynamiikassa on se ihana puoli että on paljon varaa muokata lopullista julkaisua. HDRhän tuo pelivaraa aukkoja niin monta kun haluaa ja sinässä hieno tekniikka kuvauksessa. Täytyy kyllä todeta että itselleni on riittänyt suht oikein valottaminen ja kokeiluiksi jääneet HDR:n osalta. Sinänsä innostus räikeästi satu kontrasteihin taitaa olla laantumaan päin onneksi ainakin oman estetiikan vinkkelistä.
Jos noi kennot saadaan kehitettyä siihen malliin, että kerralla saadaan raw-tiedostoon 25 stoppia, niin dynamiikkahan on sit vaan jollain saatava piemmäksi, kun siitä kuva tehdään. Ainakin jos näyttöihin yms. katselu-medioihin ei saada lisädynamiikkaa. Olishan se prameeta olla jokin tapa esittää kuvia yli 20-stopin dynamiikalla ... esimerkiksi jokin hologrammi-tsydeemi mikä saa valonsa tuhdeista lasereista. Siinä äkkiä kehittyis melkosen kontrastivaativa silmä.
Piti hetki googletella. Silmän dynamiikka on 10-14ev, siis aika sama kuin nykyisillä kameroilla. Maisemaa katsoessasi silmä kuitenkin sopeutuu koko ajan vaihtelevaan valoon, mistä seuraa vaikutelma laajemmasta dynamiikasta, esim 20-24ev. Samaan toki pystyy myös kamera kun sen valotusta säädetään
Kuva on mielestäni ihan hyvä mutta ns. realistinen valokuva tämä ei missään nimessä ole vaan maalaus. Jos en tietäisi, että tässä on "leikitty" HDR-tekniikalla, voisin kuvitella, että pohjana on (harmaasävyinen) valokuva. Sitä on sitten eri tekniikoilla koristeltu. Verrattuna maalauspuoleen siellä tällaisen pohjana voisi olla tulostettu valokuva, johon on siveltimellä yms. tekniikoilla lisäilty värejä/"värejä" ja dynamiikkaa/"dynamiikkaa".
Silmä + aivot kykenee jopa 24ev, juurikin sen takia että silmä sopeutuu ja aivot sen pystyy käsittelemää. Mutta ei siinä mistään vaikutelmasta ole kysy, vaan siitä mihin silmä + aivot kykenee ja mihin kamera ei yhdellä valotuksella pysty. Eli aivot loppujen lopuksi "näkee" ja silmä on kuin kameran objektiivi, tosin sopeutuva sellainen, kuten aivotkin.
Ei se silmä ota videoo eikä mitään muutakaan, kuten ei pelkällä objektiivillakaan pysty kuvaamaan mitään.