Olympuksessa on luultavasti tämän hetken paras vakaaja, anteeksi että työnnän tähän nyt yhden Nikon-kuvan, tämä on 200-500millisellä, täydellä aukolla, 380mm 1/10 sek, tuommoinen puolihuolimaton roiskasu, ihan kelvollista jälkeä joten en usko, että Olylla on mitään ongelmia tuon eo esimerkin kanssa.
Olylla tosiaan on paras vakaaja tällä hetkellä (6,5 aukkoa), kuulemma teoreettinen maksimi nykytekniikalla on saavutettu: https://petapixel.com/2016/09/26/olympus-says-earths-rotation-limits-image-stabilization-6-5-stops-max/ Exifin mukaan tuo on 280mm polttovälillä, eli olylla kolminkertainen polttoväli ja samalla ajalla onnistuu.
Kuvasin uutena vuotena kokeilumielellä ilotulitteita käsivaralta. Noin 3 sekunnin valotukset onnistuu vielä 50/50 kun polttoväli 15mm eli 30mm. Linssinä 15mm f/1.7. https://1drv.ms/i/s!AjXK20k2Y_9igoFF4S6B6K1hwwQbAQ
On kyllä utopistisen oloista vakaajat näin 50- luvulla syntyneelle. Ymmärrän kyllä periaatteessa mihin perustuvat (esim moottoripyöräni ei pysy pystyssä ilman että liikkeessä ja kaikki massa joka pyörii vakauttaa vastustaen kaatumista). Opit aikanaan kuvaamissa oli että valotusaika ei saa olla käsivaralta pidempi kuin optiikan pituus milleissä. Esim 1/60s 50millisellä on ok. Nyt vedetään siis tyynen terävästi 1.5s vastaavalla... Ajasta jäljessä olo ei haittaa omaa kuvaamista, mutta onhan tuo huikeasti kehittynyt ihan nyt muutaman vuoden sisään tekniikka. Mihinkähän valovoimaisia linssejä enään tarvitaan? Terävyysalue jonain pointina, mutta sekin lienee vanhanaikaista, kun onnistuu editoimalla jo nyt. Mihin kuvaajaa kohta enään tarvitaan? Tietokone kamerassa lukee kohta aiemmin kuvissa tyyliset rajaukset ja ottaa automaattisesti sekä muokkaa sen hetkisen mielentila-anturin mukaan ohjelmoidusti ja 5 hyrrää kääntelee kätevästi kameraa käsissä jos ei kuvaaja heittäydy hurjastelemaan ja pistä manuaaliksi. Lähettää samalla signaalin kotikoneelle verenpaineesta ja sykkeestä + tekee markkinatutkimusta mihin katse kiinnittyy. No, ehkä siihen on vielä matkaa, toivottavasti en ole näkemässä, hah. Liikkuvia osia on vakaajassa oltava paljon, eikös 5-akselia tarkoita viittä hyrrää. Pieniä ovat kun kameraan mahtuvat ja pientä mekaanista liikettä siis kennoon/ linssiin jos optiikassa. Paljon lisää mekaanisia osia siis. Kestävyydestä mitään kokemusta? Jos vakaaja hajoaa optiikassa, niin oletettavasti näin maalaisjärjellä se voisi toimia ilmankin. Entä kun rungossa, silloinhan kenno jää mihin jää ja mites sitten käy?
Vaikka teräviä kuvia saakin lyhyellä valotusajalla, ei vakaaja pysäytä liikkuvaa kohdetta, joten valovoimasta on edelleen paljon hyötyä. Vaikka lintukuvausta ajatellen nuo 1/10s ajat ovat käytännössä aika hyödyttömiä, sillä kohteen pysäyttämiseen tarvitaan kuitenkin lyhyempiä valotusaikoja - itselläkin aika perus asetus lintukuvauksessa on 1/500s ja lentävissä vielä paljon lyhyempi - jos valoa on vähän niin onhan se tietysti suuri mahdollisuus koittaa kuvata vaikka 1/100s ajalla muutaman kuvan sarjoissa ja toivoa että jossain lintu on täysin paikallaan. Olympuksella on näitä kennovakaajia ollut jo aika montakin vuotta käytössä, enkä ainakaan ole kuullut/törmännyt hajonneisiin kennovakaajiin vielä kertaakaan - eikä nopealla googlauksellakaan näytä juuri juttuja löytyvän. Lisäksi oman kokemuksen mukaan voin sanoa, että olympuksella on aivan ensiluokkainen takuuhuolto ja erittäin kohtuuhintainen huolto muutenkin - ainakin niin kauan kun varaosia on tarjolla.
Tarkoitit pitkällä valotusajalla.. Muussa kuvauksessahan tuosta ajan pituudesta on paljonkin etua. Jalustan käyttö jää tarpeettomaksi useassa tilanteessa ja sehän lieneekin se suurin etu.
Suurin parannus lienee tapahtunut siinä, että OM-D M1 II vakaaja pystyy toimimaan objektiivin vakaajan kanssa - missä objektiivissa sellainen on. Jo E-P5:llä olen kuvannut normaaliobjektiivilla 1/4-1/2 sek valotusajalla. Ihan kiva tosiaan kun ei jokaiseen reissussa otettuun iltakuvaan tarvitse virittää jalustaa. Toisaalta sillehän uusinkaan m43 kamera ei mahda mitään, että herkkyysominaisuudet ovat jossakin Df:ssä ihan toiselta planeetalta. Nyt kuitenkin alkoi tämä uusi M1 niin poltella, että pitäisi päästä kokeilemaan. Jos tuo on niin hyvä kun sanotaan, niin voisi ostaa vaikka hinta onkin korkea. Harvoin on uutta kameraa tullut vastaan, että näin kovasti kiinnostaa.
Riippuu tietysti mitä kuvaa, itselläni on lintukuvauksessa vaihtoehtona kuljettaa Canonin runkoa ja siinä 500mm putkea telejatkeen kanssa (n. 5kg) ja vaatii käytännössä aina jalustan tai vaihtoehtoisesti E-M1 Mark II + 300mm + telejatke joka painaa 2.2kg eikä vaadi jalustaa. E-M1 Mark II:n olen ainakin itse todennut lintukuvauskäyttöön täysin soveltuvaksi - jatkuva tarkennus on loistava. Vanhemmat mallit sopii toki paikalla olevien lintujen kuvaamiseen, mutta niitä en pidä lintukuvaukseen sopivina kameroina.
Jos ostaisin OM-D E-M1 M2:n, niin se olisi minun kolmas m43 kamera... E-PL2 oli tosin halvennushyllystä ostettu "pokkari", joten en tiedä pitääkö se laskea. Tyttären käyttöön tuo päätyi, kunnes hän hylkäsi sen (oli liian suuri). E-P5 on taas ollut kohtuullisen paljon käytetty kamera, jolla olen kuvannut paljon sekäpöytälaatikkoon, että myös mm. tänne foorumille postaamiani kuvia. Kun ajattelee järjestelmien kokoeroa, niin täytyy kysyä, mikäon D500 vs. OM-D E-M1 M2 vertailun viimekätinen olemus. D500 on käytännössä fx-Nikonin kokoinen, joten sen kanssa en voittaisi nykyiseen nähden muuta kuin paremman tarkennuksen. Kuvanlaatu olisi heikompi. Ja vastaavasti, eiköhän D810 kohta lähde alennuksesta 2000 eurolla. OM-D E-M1 M2 taas voisi olla nopeatoiminen ja yleiskäyttöinen matkakamera. 12-40mm zoomin kanssa se on (toivottavasti!) kompakti ja monikäyttäinen kokonaisuus. Ja lisäksi minulla on ennestään muutamia kivoja kiinteitä m43 obiskoja siihen, kuten esim 12mm/2 tai 75mm/1.8. D500:lle ei edes saa vastaavia! Eli D500 on iso eikä siihen saa muikeita kiinteitä obiskoja jotka olisivat dx-naiiveja. Olenkohan siis jo kaltevalla pinnalla...? Se täytyy kuitenin sanoa, että Df:stä en voi ajatella OM-D E-M1 M2:n takia luopuvani.
Tässäpä näitä vakaajatestikuvia, n. minuutin kokeilulla pääsi jo tällaiseen jälkeen 840mm vastaavuudella (M.ZUIKO 300mm F4 PRO IS + MC-14 1.4x telejatke) - kuvia ei ole terävöitetty, Täysi kokoinen kuva vain pienennetty photarissa: 1/160s 100% croppi edellisestä: 1/500s perusasetuksella näkee, että piirto on parempaa kun kuva ei tärähdä yhtään, tämä myös 840mm kombolla 100% croppi:
Eihän noiden Olympusten kuvanlaadussa ole ollut edellisissäkään versioissa mahdottomasti huomauttamista, ainakin minulle kelvannut, ihan niinkuin useimmat nykyrungot. Käytettävyys se on ollut se sudenkuoppa (ja jossain määrin objektiivit, vaikka tästä varmasti on muitakin mielipiteitä)...
Kyllä ja ei. Joskus verrataan m43 kameroita ja antiikista D700:sta. Ehkä vertaus on sikäli osuva, että kummankin kuvanlaatu on "riittävä" vaikka akilleenkantapäät ovat hiukan eri paikoissa. Esimerkiksi yksityiskohtien toistossa (tai sanoisiko käytännön resoluutiossa) m43 on yllättävän hyvä, ainakin kun herkkyys on matalalla. Nikonin dynamiikkaan tottuneena täytyy kuitenkin sanoa, että ainakin E-P5:n dynamiikka on heikko - valotuksen pitää osua melkolailla kohdalleen tai virhe näkyy kuvassa. Sanoisin että 1v korjaus on maksimi. Lisäksi Olympuksessa raw on raskaasti käpälöity. Ensinnäkin kamera leipoo siihen automaattisesti vääristymien ja vinjetoinnin korjaukset. Tämän päälle tulee erilaista pakkausta ja kohinanpoistoa joka korkeilla herkkyyksillä hävittää yksityiskohdat ja sopivassa struktuurissa saattaa tuottaa artefakteja tai sävyliukujen murtumista. Näiden seikkojen takia Olympuksen raw-tiedostot eivät myöskään kestä kovin paljoa kuvankäsittelyä, seikka joka saattaa tulla vastaan ihan normaalissa mv-käännöksessä. Omalla tavallaan kiinnostava seikka on sekin, että vaikka E-P5, Coolpix A ja Df ovat kaikki 16mpx resolla, on Olympuksen raw:n tiedostokoko huomattavasti pienempi kuin Nikoneissa. Eli Olyn:n raw ei ole raaka, vaan pikemminkin puolikypsä. Mutta nyt paistaa aurinko pihalla. Saattaisihan tätä uutuutta kenties kokeilla... Se 25mm/1.2 obiska tuottaa aka kivaa jälkeä.