Hyvää ajatusta on ja kuvatkin olisi pienellä uskalluksen lisäämisellä parantuneet, nyt tulee monessa kuvassa sellainen nopean kuvauksen fiilis
Ok ! Korjaan kommenttiani. Plussaa tulee tietysti uskalluksesta kuvata ventovieraita ihmisiä 12 mm linssillä.
Kyllä katukuvauksessa on ihan yhtä lailla kuin muussakin kyse sommittelusta ja ajoituksesta. Ja vaikeaa on kaikki kuvaus. Muuten olisi mielenkiintoista tietää, miksi laitat kuviasi esille, ellei niitä saa kommentoida kuin ihailevasti. Vai juuri siksikö?
Tietenkin tämä on henkilökysymys. Eihän tässä kuvista voi olla kysymys, rohkeaa analyysiä. Tätä juuri tarkoitin, älkää kukaan vaan arvioiko yhtään kriittishenkisesti, olette väärässä ja ihmisenä ties mitä...
Jos siinä olisi 1-3 kuvaa olisi tietysti mahdollista kuva kerrallaan katsoa niitä, nyt haaste on iso. Nyt siinä on pyöritty penkkiryhmän ympärillä, hieman varoen otettu kuvia ilman sommittelua ja ajatusta hetkestä, milloin kuvassa olisi joku muu sisältö kuin se, että aseman penkillä istuu ihmisiä, erilaisia. Elämäähän siinä on, mutta kovin vähän kuvaa eikä lainkaan yllätystä. Ykkösessä ja nelosessa on ajatusta, hieman tarkemmalla työllä ja vähemmällä varomisella kuka tietää. Jos siinä on ollut tarkoitus kuvata penkillä istuvia ihmisiä on kolmosen, seiskan ja kasin rajaus erikoinen. Kuvaussuunnat ja rajaukset antavat vaikutelman, että olet ollut kuvaavinasi muuta ja sitten nopeasti ottanut kuvan. Kyllä tuossa perusajatus on hyvä ja pidemmällä aikavälillä varmaan saa hyvän sarjan, mutta niin kuin Jukka75 toteaa vähän enemmän rohkeutta se ottaa.
Teosten kuvituksesta käy ilmi Pälsin suuri valokuvaajan lahjakkuus. Kamerankäyttäjänä hän oli kiinnostunut "näppäilystä" eli tilannekuvauksesta jäykkien asetelmien sijaan. Näppäilkää hyviä kuvia on Pälsin vuonna 1930 julkaisema "käsivaraisen valokuvauksen opas" https://fi.wikipedia.org/wiki/Sakari_P%C3%A4lsi