Jos ei sävyt ole kohdillaan niin heitä kalibroitu ökynäyttösi seinään ja osta kirpparilta halpa ja vanha 17" putkinäyttö - sillä näyttää hyvältä (muista "kalibroida" näyttö ihan silmämääräisesti). Terävöitys oli aika nihkeää touhua tällä kertaa. Skannattu printistä.
Ooh herkkää. Sävyt mun mielestä tukee kuvan jo valmiiksi herkkää, jopa arkaa tunnelmaa. Viatonta hommaa. Hyvä pumu, hyvä strap on photo agency, hyvä james!
Rae on selvästi photarin tuotos, joten se vie luonnollisuutta mukanaan pois. Rakeisuutta on myös himpun verran liikaa, ja tämän takia malli ei ole itselleen eduksi vaan näyttää että iho on huonosti hoidettua. Ehkä hieman olisi leikkausta voinut miettiä enemmän, koska nytten kohde ja varjo jököttävät keskellä kuvaa. Kokeilitko high-keyna?
oikeaa laitaa en tajunnut vaikka se näyttäisi tahallisesti tehokeinoksi jätetyltä. sävyt ja tunnelma, mahtavat. katsekontakti vangitseva ja varjo kertova. - neliöksi tai ehkä kuusseiskaksi.
Sommittelu poikkeaa tavanomaisesta, luoden sellaisen aran tai ujon tunnelman kuvaan. Siitä hyvät pointsit. Sävyistä en valitettavasti ole samaa mieltä, tuo rae(?) tekee kuvasta jotenkin tuhruisen ja sellaiset pehmeät sävyt puuttuvat kokonaan.
Just tuota rakeisuutta itsekin kiroan. Johtunee terävöityksestä sillä printissä ei ole noin tökeröä raetta. Rajausta voi tietty kokeilla jos keskeissommittelu häiritsee, mutta minusta kohteen pitää olla juuri tuossa... (ja jälkikäteen rajaus on muutenkin asia jota en tee En kokeillut high-keynä.
?? Tuo musta reuna? Johtuu siitä, että ruutu oli luiskan viimeinen ruutu ja pitimessä ei ole anti-newton lasia -- piti laittaa filmi vähän väärään paikkaan jotta ei tulisi newtonin renkaita kuvaan. Pitäis vaan keksiä mistä löytäis pitimeen sen anti-newton lasin, sillä lähes aina se vedostettava ruutu on just se pätkityn liuskan laitimmainen ruutu. Kuvaisin heti 6x6 tai 6x7 kameralla jos sellainen olisi.
Ihmeen hyvältä näyttää jopa oikein kalibroidulta näytöltä. Sommittelu on hieman outo minun makuun mutta sehän on helppo korjata kun leikkaa näytöstä siivun pois
On täs tullu kateltua tätä kuvaa pari kertaa ku en oo osannu päättää mitä ajatella. Herkkistä, on. Mua hämää jotenki tuo että täs ois tosi hyvä pohja hyvälle haikiikuvalle, mutta nyt jää vain puolinaiseksi (PMU, sanotkin, ettet ees ollu tekemässä haikiitä), mutta silti... Nätti kuitenkin oikein tosissaan. Ehkä tuokin, kun taaempi olkapää näkyy mutta katoaa sitten alaspäin kuin ilmaan... en tiiä.
Kyllä mä liityn tykkääjien joukkoon, ja vieläpä melko varauksettomasti. Rajaus on hyvä, eikä minulla ole tarvetta sitä sen kummemmin ihmetellä sovinnaisempaan suuntaan. Kuvan kokonaisuus on herkkä ja kaunis ja jopa tasapainoinen tyhjästä tilasta huolimatta, tai jopa siitä johtuen. Noi mustat rantut, jotka kehyksen virkaa hoitavat saattaisivat kuitenkin kaivata siistimistä.
Minusta kun tuntuu, että tässä tuo selän kääntäminen jollekin on oleellista niin voisiko siellä suunnassa olla enemmän jotain . . . tai vaikka tyhjää valkoista. Se voisi lisätä kuvan tehoa?
Minun silmiini tämä on enemmäkin voimakas kuin herkkä kuva. Rajaus, kohteen asento ja sommittelu tuovat minulle mieleen sen "tatuoitu mies selkä kameraan päin ruosteiseen seinään nojaamassa" -kuvan. Aiheen herkkyydestä (näennäisestä vai aidosta - en tiedä) huolimatta tässä tulee sellainen "pinnan alla ja menneisyydessä on paljon enemmän kuin sinulle nyt näytetään" -tunne. Eli: Kuva on hyvä. Aihe on - ehkä - herkkä mutta kuva on sekä herkkä että voimakas pääpaino sillä voimakkuudella. Olen huomannut että hyvien kuvien kohdalla tuo on usein välttämätöntä - joskus jo senkin takia että hyvä kuva ei aina paljastu hyväksi kovin nopeasti. Lisäksi ne eivät aina aukea heti ja jotkut vaativat katsojalta sisäistä prosessoitumista ja se prosessi voi viedä oman aikansa.